Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 26.06.2025 klo 10:30

Nyt Suomessa on 11.07.2025 klo 02:21

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2025 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Markkinataloutta vai kapitalismia?

Yhteiskunnan itsestään antama kuva on usein valheellinen. Esimerkiksi Neuvostoliitto väitti olevansa sosialistinen maa, jossa työläiset ja talonpojat hallitsevat neuvostojen avulla ja jossa tavallisia ihmisiä ei riistetä niin kuin kapitalismissa. Todellisuudessa maatalouden pakkokollektivisointi merkitsi talonpojille uutta maaorjuutta: äärimmäisen riiston lisäksi he eivät saaneet 1930- ja -40-luvuilla poistua kolhooseista ja sovhooseista muuta kuin johtajan luvalla. Tehdastyöläisiä kohdeltiin suuren teollistumisbuumin aikana kuin armeijan sotilaita, ja heidän etujaan ajaneet ammattiliitot muutettiin organisaatioiksi, jotka ajoivat työläisten terveydestä piittaamatta ylhäältä päin määrättyjen tuotantotavoitteiden saavuttamista.¹

Miksi Neuvostoliitto väitti vastoin todellisuutta, että maassa vallitsi sosialismi ja neuvostojen valta? Aivan ilmeisesti tästä myyttien rakentelusta ja ideologiasta oli monenlaista hyötyä maan valtaapitäville: Alistetut alistuivat helpommin ja alistajien oli helpompi alistaa, kun osa heistä saattoi uskoa tai uskotella rakentavansa työläisten paratiisia. Lisäksi monissa piireissä ulkomailla kuva Neuvostoliitosta pysyi kirkkaana.

Entä sitten Suomi ja lähes kaikki nykyiset maat, jotka eivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta väitä olevansa sosialistisia? Onko niiden itsestään antama kuva oikea? Muun hyvän² ohella ne väittävä edustavansa markkinataloutta, mutta onko näin?

Oligo- ja monopoleja

Taloutemme kutsuminen markkinataloudeksi on harhaanjohtavaa, koska sitä hallitsevat suuret yhtiöt rajoittavat voimakkaasti voittoja vähentävää markkinakilpailua. Monilla aloilla määräävässä asemassa ovat muutamat jättiyhtiöt, jotka usein tekevät yhteistyötä ja jopa omistavat toisiaan. Yhtiöt ostavat kilpailevia yhtiöitä ja fuusioivat ne itseensä. Lukemattomille aloille on muodostunut oligopoleja, joissa pienehkö joukko yhtiöitä päättää jonkin alan taloudellisen toiminnan hinnoittelusta, luonteesta ja laajuudesta. Ne voivat myös pyrkiä ja onnistua luomaan monopoleja, jolloin yksi yhtiö voi määrätä hinnat, tuotantomäärät ja investointien suuruuden sekä rajoittaa kilpailijoiden tuloa alalle, vaikka suuria voittoja näyttäsi olevan tiedossa. Oligopolin yhtiöiden välillä on kyllä kilpailua, mutta se pidetään aisoissa monilla tavoilla ja se muistuttaa usein enemmän valtioiden välistä kamppailua kuin markkinoilla tapahtuvaa kilpailua. Yhtiöt toimivat yhteistyössä valtion kanssa, jotta lainsäädäntö saadaan niille edulliseksi ja jotta ne saavat tukevan otteen kyseessä olevan alan tai maan taloudesta.³

Markkinatalouden sijasta yhteiskuntiamme on parempi kutsua kapitalistisiksi, sillä markkinakilpailun vähäisyyden tai olemattomuuden takia syntyvät suuret voitot mahdollistavat pääoman eli kapitaalin jatkuvan kasvattamisen.

Historiallisesti markkinatalous ja kapitalismi ovat olleet vastakkaisia ilmiöitä⁴. Markkinat ovat perinteisesti tarkoittaneet toreja ja muita tilanteita, jossa on paljon sekä myyjiä että ostajia. Kapitalismin juuret sen sijaan ovat kaukokaupassa. Kapitalismilla ei ollut mahdollisuuksia paikallisesti, sillä monet tekijät rajoittivat pääoman kasaamista. Toreilla ja puodeissa yhteisölliset oikeuskäsitykset, hintanormit, hintakilpailu ja ammattikuntalaitos estivät merkittävien voittojen synnyn. Ulkomaankaupassa sen sijaan oltiin useimmiten ainoita tarjoajia, jolloin voitot olivat korkeita monopolien takia. Myöhemmin kapitalistit syrjäyttivät alkuperäistä markkinataloutta keskittämällä jonkun tuotteen valmistusta, myyntiä tai sen ostamista tuottajilta.

Eurooppalaisen kapitalismin kehitys alkoi Pohjois-Italiassa, jossa tehtiin merkittävä institutionaalinen uudistus: kauppakapitalistit ottivat myöhäiskeskiajalla haltuunsa kokonaisia kaupunkivaltioita. Kun valtio oli kapitalisteilla, armeijaa, oikeuslaitosta ja muita valtionelimiä voitiin vapaasti käyttää pääomien kasvun edistämiseen.⁵ Myöhemmin valtion ja kapitalistien tiivis liitto muuttui normaalitilaksi.

Vaikka kapitalismi ei historiallisesti eikä nykyisin ole ollut markkinataloutta, nämä kaksi käsitettä sekoitetaan yleisesti. Näin valtaa keskittävää kapitalismia oikeutetaan samaistamalla se markkinatalouteen. Harvainvaltaisuus häipyy näkyvistä, kun näyttää siltä, että myös suuria pääomia omistamattomilla ihmisillä on markkinoilla mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteiskuntaa muutetaan. Kapitalismin poliittisuus muuttuu näkymättömäksi, kun kuvitellaan, että yhteiskunta on markkinoiden luoma koneisto, jossa kaikkien ihmisten ”luonnolliset” itsekkäät pyrkimykset johtava yleiseen hyvään. ”Talous” voidaan esittää hyvinvointia tuottavana koneena, joka on pidettävä hyvässä ”rasvassa” mutta jonka toimintaan ei saa puuttua.

Adam Smith – kapitalismin vastustaja

Yleinen väline kapitalismin oikeuttamiseen on ollut taloustiede tai sen harhaanjohtavat tulkinnat. Esimerkiksi Adam Smithin vuonna 1776 ilmestynyttä teosta ”Kansojen varallisuus”⁶ on pidetty kapitalismin raamattuna. Hän kirjoittaa, kuinka taloudessa ”näkymätön käsi” ohjaa omaa yksityistä etuaan tavoittelevat ihmiset edistämään tehokkaasti koko yhteiskunnan etua⁷.

Smith puhuu kuitenkin tässä pientuottajista ja -kauppiaista koostuvasta markkinataloudesta. Suuria voittoja tavoitteleviin kapitalisteihin näkymättömän käden vaikutus ei kuitenkaan ulottunut, vaan he vääristivät Smithin mukaan yhteistä hyvää tuottavien markkinoiden toimintaa. Kapitalismi-sanaa ei tuohon aikaan käytetty, mutta hän käsittelee tätä ilmiötä viittaamalla johtavien käsiteollisuusmiesten (tai tehtailijoiden, master manufacturers), kauppiaiden (merchants) ja liikemiesten (dealers) toimintaan.

Smith kirjoittaa: ”Kauppiaat ja johtavat käsiteollisuusmiehet valittavat vuolaasti korkeiden palkkojen kielteisistä vaikutuksista… Korkeiden tuottojen kielteisistä vaikutuksista he eivät puhu mitään. He pysyvät vaiti omien etujensa aiheuttamasta vahingollisesta vaikutuksesta.”⁸ ”Liikemiesten etu poikkeaa kuitenkin jokaisella tuotannon ja kaupan alalla aina jossain määrin yleisestä edusta ja joskus se on sille suorastaan vastakkainen. Liikemiesten edun mukaista on aina laajentaa markkinoita ja supistaa kilpailua… Kaikenlaisia taloutta koskevia laki- ja säädösehdotuksia, jotka ovat peräisin tältä ryhmältä... on [tutkittava] pitkään ja huolellisesti, paitsi erityisen tarkasti myös erityisen suurella epäilyksellä. Ne ovat peräisin miehiltä… joiden etujen mukaista on yleensä pettää ja jopa sortaa kansan suurta enemmistöä ja jotka myös ovat monissa tapauksissa sekä petkuttaneet, että sortaneet sitä.”⁹

Smithin varoituksia ei juuri ole otettu huomioon ja suuryhtiöt ovat onnistuneet muovaamaan valtioiden lainsäädäntöä omaksi edukseen. Nykyisin kaikkien Smithin mainitsemien ilmiöiden vaikutus on moninkertaistunut. On yleistä muodostaa niin sanottuja ”julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia” (Public-Private Partnersip), joissa suuret yhtiöt ja valtiot toimivat tiiviissä yhteistyössä edistäen yksityisiä etuja. Ylikansalliset suuryhtiöt ovat viime vuosikymmenien aikana onnistuneet muovaamaan myös YK-järjestelmää ja muita globaalilla tasolla vaikuttavia organisaatioita niille edulliseen suuntaan¹⁰.

Valta piiloon ihmismekaniikalla

Adam Smithin kehittämällä taloustieteellä oli vakavia puutteita kapitalismin oikeuttamisessa, koska se liian helposti paljasti sen, että kapitalismin oloissa markkinoiden yleistä hyvää luova mekanismi ei toiminut. Tätä niin sanottua klassista taloustiedettä kutsuttiinkin poliittiseksi ekonomiaksi (political economy), mikä jo sinänsä viittasi valtasuhteiden merkitykseen taloudessa. Niinpä oli luotava uusi politiikasta ja yhteiskunnallisuudesta riisuttu taloustiede.

Englantilaiset Stanley Jevons ja Francis Edgeworth, sveitsinranskalainen Léon Walras sekä italialainen Vilfredo Pareto alkoivat 1870- ja 1880-luvuilla kehittää uutta suuntausta, joka nykyisin tunnetaan uusklassisena kansantaloustieteenä. Walras ja Pareto olivat peruskoulutukseltaan insinöörejä, ja Jevons opiskeli yliopistossa matematiikkaa ja kemiaa. Uusi taloustiede rinnastettiinkin matematiikkaan ja fysiikkaan¹¹. Walrasin mukaan kyseessä ei ollut enää yhteiskuntatiede vaan luonnontiede: eräänlainen matemaattinen ihmismekaniikka.

Uusklassinen taloustiede kopioi fysiikasta aineellisen kappaleen liikettä kolmiulotteisen avaruuden vetovoimakentissä kuvaavat differentiaaliyhtälöt. Ne muutettiin kuvaamaan omaa hyväänsä pakonomaisesti maksimoivan ihmisen liikkumista ties-kuinka-moniulotteisen tavara-avaruuden houkutusten vetäminä. Kapitalismin raaka todellisuus saatiin näin siivilöityä kokonaan pois taloustieteestä. Koska valtasuhteita, kaupallista propagandaa ja kapitalistien liittoutumista valtion kanssa ei voitu nähdä, oli helppo pitää kapitalismia yhtä lailla markkinataloutena kuin torikauppaa.¹²

Jos Walrasin ja muiden uusklassikkojen kummallisista koneihmisistä kertovat tarinat olisi esitetty arkikielellä, niillä tuskin olisi ollut vaikutusta. Olennaista oli, että tekstit pantiin täyteen fysiikan kirjoista kopioituja kaavoja. Tieteen arvovalta oli 1800-luvulle tultaessa korvannut laajoissa piireissä uskonnon arvovallan. Siksi aikaisempien vuosisatojen käsittämättömien loitsujen ja munkkilatinoiden sijasta asioiden hämärtämisen välineenä piti käyttää ajan kuningastieteiden matematiikan ja fysiikan kieltä.

Jos siis halutaan olla rehellisiä, talouttamme on kutsuttava kapitalismiksi ja lopetettava sen luonteen hämärtäminen markkinatalouspuheella. Tällainen muutos ei kuitenkaan veisi kaikkea kannatusta talousjärjestelmältämme: on joukko ihmisiä, jotka kannattavat kapitalismia nimenomaan siksi, että se kasaa rikkautta ja valtaa harvoille yleisen edun kustannuksella. Miljonäärien ja miljardöörien ja tätä statusta havittelevien lisäksi tähän joukkoon kuuluu ihmisiä, jotka ihailevat superrikkaita samalla tavoin kuin kuninkaallisia. Enemmistö ihmisistä tuskin kuitenkaan kannattaisi paljaaksi riisuttua kapitalismia. Tällä ei kuitenkaan olisi merkitystä, jos yhteiskunta olisi täysin epädemokraattinen. Ehkä onkin niin, että kapitalismi vaatii pystyssä pysyäkseen joko epärehellisyyttä tai epädemokraattisuutta.

26.06.25