Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 26.09.2025 klo 22:32

Nyt Suomessa on 14.10.2025 klo 12:25

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2025 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Oliko vanerilennokkien isku Puolaan lavastettu hyökkäys?

Syyskuun 10. päivänä media kertoi laajasti Venäjän drooni-iskusta Puolaan. Helsingin Sanomat esitteli puolalaista taloa, jonka katon drooni oli vienyt. Nopeasti aktivoitiin Nato-sopimuksen neljäs artikla, jonka mukaan ”osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna”.

Vähitellen alkoi kuitenkin selvitä tarkempia tietoja ”iskusta”. Ainakin ne lennokit, joita löydettiin kokonaisina tai palasina, olivat aseistamattomia Gerbera-drooneja, jotka on tehty halvalla vanerista ja styroksista. Niitä käytetään vihollisen tutkavalvonnan hämäämiseen ja tiedusteluun¹. Median esittelemä katoton talo olikin vaurioitunut Puolan ilmavoimien ohjuksesta, joka drooneja vastaan käydyssä kamppailussa oli pudonnut räjähtämättä talon päälle. Helsingin Sanomat kertoi tämän Puolan valtamedian tiedon 18.9., mutta pitkään artikkeliin piilotettuna niin, että harva sitä huomasi².

Vaikka halvat muovi- ja vanerilennokit eivät siis muodostaneet minkäänlaista sotilaallista uhkaa, valtamedian ja useimpien lännen poliitikkojen mielestä droonit olivat vakava ja törkeä Nato-maan ilmatilan loukkaus ja osoittivat jälleen kerran Venäjän aggressiivisuuden.

Mutta onko selvää, että droonit olivat Venäjän lähettämiä tai sen ohjauksessa? Ukrainan tiedustelupalvelun mukaan, Gerberat voivat lentää vain 600 km³. Jos tämä tieto pitää paikkansa, ne eivät olisi voineet lentää Venäjältä tai Venäjän valloittamilta ukrainalaisalueilta havaittuihin puolalaiskohteisiin. Kaliningradin alueelta, joka rajoittuu Puolaan, ne olisivat kyllä voineet tulla, mutta kukaan ei ole väittänyt, että ne olisivat lentäneet tältä Venäjän saarekkeelta. Jotkut lähteet esittävät kuitenkin, että Gerberoihin voidaan asentaa ylimääräinen polttoainepatruuna, jolloin niiden lentomatka pitenee⁴.

Drooniuutisoinnissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty huomiota siihen, että sotilaslennokkeja vastaan on jo pitkään kehitetty elektronista sodankäyntiä, jossa yksi osapuoli voi tietyissä tilanteissa ottaa vastapuolen drooneja ohjaukseensa. Esimerkiksi Israel ja Iran ovat kertoneet edistymisestään tällä alalla⁵. Myös Ukrainalla on kehittynyttä elektronisen sodankäynnin teknologiaa. Maan Pokrova-järjestelmä kykenee sotkemaan droonin satelliittinavigoinnin. Se on Newsweekin mukaan pystynyt kääntämään lukuisten venäläisten droonien kurssin Valko-Venäjälle tai takaisin Venäjälle.

Esimerkiksi marraskuussa 2024 yhdessä yössä Valko-Venäjälle lensi 17 Pokrovan sieppaamaa venäläistä droonia.⁶ Sekä Valko-Venäjä että Puola ovat kertoneet, että ainakin osa Puolaan iskeneistä drooneista lensi Valko-Venäjän kautta. Näin ollen Puolaan lentäneet Gerberat voivakin siis olla Ukrainan elektronisen sodankäynnin sieppaamia ja käännyttämiä drooneja, jotka eivät tulleet alas Valko-Venäjällä vaan jatkoivat vahingossa tai tarkoituksella matkaa rajan yli Puolaan.

Toisaalta kuvat varsin ehjän näköisistä drooneista Puolan pelloilla ja talon katolla kertovat siitä tosiasiasta, että räjähdysaineettomat droonit voivat polttoaineen loputtua laskeutua siististi sopivaan paikkaan. Näin ollen Ukraina on voinut kerätä ison kokoelman maahan tulleita Gerberoita. Vähän korjaamalla maan lennokkiekspertit ovat voineet saada droonit lentokuntoon ja lähettää ne Puolaan. Joissain puolalaiskuvissa itse asiassa droonien ympärillä näyttää olevan ilmastointiteippiä korjauksen jäljiltä.

Mutta miksi ihmeessä Ukraina lähettäisi drooneja sitä sotilaallisesti tukevaan maahan? Yksinkertaisesti siksi, että ukrainalaiset eivät ole niin tyhmiä, etteivät turvautuisi maata hyödyttävän tilaisuuden tullen sodissa kautta aikojen käytettyä hämäystaktiikkaa: lavastettujen eli false-flag-hyökkäysten järjestämistä: osapuoli A järjestää sotilaallisen provokaation, joka saadaan näyttämään osapuolen B tekemäksi, mikä oikeuttaa A:n hyökkäys- tai muut toimet B:tä vastaan.

Siis periaatteessa on kaksi teknisesti täysin mahdollista vaihtoehtoa: Puolaan tulleet vanerilennokit olivat Venäjän lähettämiä tai ne olivat Ukrainan sieppaamia tai lähettämiä. Olennaista on esittää vanha rikostutkinnan kysymys: cui bono, kuka hyötyy?

Venäjän motivaation väitetään olleen hankkia tietoja Naton ilmavalvonnan kyvykkyydestä. ”Drooni-isku” oli kuitenkin tähän tarkoitukseen erittäin huono menetelmä, koska se sai Nato-maat muuttamaan ilmapuolustustaan ja se on johtanut pyrkimyksiin saada Nato ja varsinkin USA osallistumaan entistä enemmän Ukrainan sotaan. Näin ollen drooni-iskun järjestäminen olisi ollut Venäjän etujen vastainen.

Ukrainan kannalta lennokkien saapuminen Puolaan on sen sijaan ollut erittäin hyödyllistä: taas kerran on nähty, kuinka Venäjä uhkaa myös Nato-maita ja siksi USA:n ja muiden sotilasliiton maiden on lisättävä panostustaan Ukrainan sotaan.

Reuters kertoi 5.9., että elokuun lopulla USA:n puolustusministeriö ilmoitti Euroopan maille vähentävänsä ensi vuonna merkittävästi panostustaan Venäjän läheisyydessä oleviin maihin⁷.

26.09.25