| Tämä on Olli Tammilehdon puheenvuoro Pietarissa järjestetyssä Itämeren ja Arktisen militarisoitumista käsitelleessä rauhankonferenssissa 21.9.2024. Alkuperäinen englanninkielinen teksti tässä. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Miten Suomesta tuli USA:n vasallivaltio ja kuinka tätä prosessia vastustava liike kukistettiin
Eduskunta hyväksyi 1.7.24 Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA:n. Vain yksi kansanedustaja vastusti sitä. Sopimuksen mukaan Yhdysvallat voi rakentaa Suomeen 15 sotilastukikohtaa. Yksi niistä tulee olemaan Lapissa lähellä Venäjän tärkeintä ydinsukellusvenetukikohtaa. DCA antaa yhdysvaltalaisjoukoille vapaan pääsyn Suomeen ilman maamme viranomaisten lupaa tai valvontaa. Joukot voivat liikkua ja harjoitella missä tahansa julkisilla ja yksityisillä mailla. Ne saavat monia etuoikeuksia. Käytännössä USA:n sotilaat ovat esimerkiksi Suomen rikoslain yläpuolella, eikä heidän tarvitse maksaa veroja. Monet tarkkailijat ovat todenneet, että DCA on antautumissopimus.
Normaalioloissa valtiot eivät antaudu vieraalle vallalle ilman sotaa. Tämän ilmeisen tosiasian lisäksi DCA:ta vastaan oli monia muita erinomaisia argumentteja. Sopimuksen väitettiin lisäävän Suomen turvallisuutta, mutta asia on päinvastoin: lisäämällä jännitteitä kahden ydinasevallan välillä DCA vaarantaa Suomen ja koko maailman turvallisuuden.
Jos Meksiko antaisi Venäjän rakentaa sotilastukikohdan Yhdysvaltain rajalle, se ei tietenkään lisäisi Meksikon turvallisuutta, vaan päinvastoin. Tässä on kyse jakamattoman turvallisuuden periaatteesta, joka oli aiemmin laajalti hyväksytty länsimaissa. Itse asiassa useimmat Euroopan maat, Kanada ja Yhdysvallat hyväksyivät vuonna 1990 ”Uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan”, joka pohjautuu tähän periaatteeseen. Peruskirjassa todetaan, että "turvallisuus on jakamaton ja jokaisen osallistuvan valtion turvallisuus liittyy erottamattomasti kaikkien muiden valtioiden turvallisuuteen".
Varsinkin naapurimailla on loogisesti yhteisiä turvallisuusintressejä, vaikka niiden muut edut ja pyrkimykset olisivat kaukana toisistaan.
Miten ihmeessä nämä erinomaiset argumentit DCA:ta vastaan voitiin jättää huomiotta? Kyse ei ole siitä, etteivätkö suomalaiset vallanpitäjät olisi kuulleet niistä. Käytännössä kaikki suomalaiset rauhanjärjestöt ja -ryhmät yhdistivät voimansa ja aloittivat kampanjan DCA:ta vastaan kesällä 2023. DCA:ta kyseenalaistavia argumentteja levitettiin sosiaalisessa mediassa, aikakauslehdissä ja sanomalehtien yleisönosastokirjoituksissa. DCA:n vaaroja käsitteleviä kirjoituksia lähetettiin monta kertaa suoraan jokaisen kansanedustajan postilaatikkoon ja monet heistä vahvistivat vastaanottaneensa ne. Tuotettiin erityinen kampanjalehti, jonka painos oli 80 000 ja jota levitettiin ympäri Suomea.
Valtavirtamediassa DCA sai kuitenkin vain vähän huomiota huolimatta sopimuksen laajoista seurauksista. Sopimuksesta ei tiedotusvälineissä käytännössä käyty keskustelua. Poliittisten puolueiden kesken tai niiden sisällä ei myöskään ollut julkista DCA-keskustelua. Pari kertaa rauhanaktivistin kirjoittama mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa. Erinomaisiin DCA-argumentteihimme ei kuitenkaan reagoitu. Näyttää siltä, että DCA:ta ajavat poliitikot ja byrokraatit pelkäsivät julkista keskustelua, koska he olisivat hävinneet sen.
Koska DCA oli vain vähän julkisuudessa ja siitä ei keskusteltu, sitä vastustavaa liikettä oli vaikea saada kasvamaan. Liikkeen kasvuun tarvittava lumipalloefekti toimi vain hyvin hitaasti.
Vaikka valtamedia ei juurikaan suoraan propagoinut DCA:ta, se teki sitä epäsuorasti valtavalla panoksella. Useiden vuosien ajan lähes päivittäinen propaganda-annos loi tietoisen tai alitajuisen yhteyden kaiken venäläisen ja kaiken vaarallisen välille. Toisaalta se loi yhteyden kaiken sotilaallisen ja kaiken turvallisen välille. Siksi poliitikot ja tavalliset äänestäjät eivät tarvinneet järkiperäisiä argumentteja hyväksyäkseen DCA:n.
Suomi ylpeilee olevansa demokraattinen valtio, mutta DCA:ta koskeva päätösprosessi oli hyvin autoritaarinen. Presidentti Niinistö järjesti jokaisen puolueen puheenjohtajan kanssa yksityistilaisuuden, jossa kertoi DCA:n tarpeellisuudesta. Eduskunnan jäsenille annettiin salaista tietoa DCA:sta eduskuntatalon sisällä erityisessä ”bunkkeriksi” kutsutussa huoneessa, jossa käytyjä keskusteluja on vaikea salakuunnella.
Mutta miksi presidentti Niinistö ja muut Suomen valtaeliitin johtohahmot ylipäätään alkoivat edistää sellaista sopimusta, joka on selvästi Suomen etujen vastainen? Avain tähän kysymykseen on se, että suuri osa suomalaisesta eliitistä identifioituu niin vahvasti USA:n johtamaan järjestelmään, että he eivät näe USA:n intressien olevat usein ristiriidassa suomalaisten etujen kanssa. Ja tietenkin DCA edistää Yhdysvaltain imperialistisen valtion ja sen sotilasteollisen kompleksin intressejä.
Käytössä on ollut monia menetelmiä, joilla osa valtaeliitistä on saatu samaistumaan USA:n etuihin: sata vuotta kulttuurista vaikuttamista elokuvien, akateemisen vaihdon, oppikirjojen ynnä muiden kautta, nuorille poliitikoille suunnattuja erityiskoulutusohjelmia Yhdysvalloissa, johtavan suomalaisen ajatushautomon, Ulkopoliittisen instituutin saaminen tuottamaan vain Yhdysvalloille suotuisaa aineistoa, uranousumahdollisuuksien avaaminen poliitikoille ja byrokraateille Yhdysvaltojen etuja edistävissä kansainvälisissä organisaatioissa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kaikki tämä voi ajaa kenen tahansa suomalaisen rauhanaktivistin epätoivoon. Mutta maailmanjärjestelmä on myllerryksessä. On mahdollista, että monien maiden rauhanliikkeet voivat käyttää myllerrystä vipuvartena lisätäkseen voimiaan niin, että ne kykenevät torjumaan sotapropagandaa. Silloin tavallisten ihmisten luontainen pyrkimys rauhanomaisiin suhteisiin kansojen välillä alkaisi hallita ja sotien uhka väistyisi.
14.10.24
Lisää kommentti
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
|
Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
Comments (1)
D'accord!