| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 2/2024. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Sotapropagandan ja sensuurin hämärä
Kjell Westö: Molly & Henry, Romaani sotavuosilta. Otava, Helsinki 2023, 509 s.
Kjell Westön uusin romaani on hieno kuvaus elämän ja rakkauden vaikeuksista sodan varjossa. Se vie toden tuntuiselle, yksityiskohtia täynnä olevalle aikamatkalle vuosien 1940 ja 1941 Suomeen ja Ruotsiin. Kirja on tätä, mutta se on myös paljon muuta, josta media on kertonut niukasti.
Romaani on aidosti sodanvastainen. Se ei tuo esiin vain suomalaisten nuorten miesten teurastuksen ja vammauttamisen kauheuden, vaan myös neuvostosotilainen massatappamisen mielettömyyden. Tähän osallistuminen saa romaanin yhden sivistyneen sivuhenkilön mielen sekoamaan ja johtaa lopulta itsemurhaan.
Romaani viittaa siihen, että sodat eivät ole luonnonkatastrofien kaltaisia onnettomuuksia vaan valtaapitävien konkreettisten päätösten seurausta. Toinen päähenkilö, Hufvudstadsbladetin toimittaja Henry Gunnars kertoo monien ajattelevan talvisodan olevan ulkoministeri Eljas Erkon syytä, joka uskoi Suomen saavan apua muilta mailta eikä siksi suostunut mihinkään myönnytyksiin Neuvostoliitolle.
Välirauhan aikana Henry tapaa vanhan koulutoverinsa Carl Mellstenin, joka toimii valtioneuvoston kanslian osastopäällikkönä ja vastaa lehdistöasioista. Hän kertoo, että päätöksenteko on keskittynyt puolustusministerille ja kenraaleille sekä hallitusta ylemmille tahoille. Monet hallituksen ministerit ja hän itsekin on ulkopuolella. Tapaamisen jälkeen Henry toteaa kavereilleen: ”Kansa on harvoin ollut kauempana vallasta kuin olemme juuri nyt”. Näin Suomessa, josta vain pari vuosikymmentä aikaisemmin oli vahvojen kansanliikkeiden ansiosta tullut virallisesti kansanvaltainen maa.
Demokratian menetyksen lisäksi Westö käsittelee myös toista sodan yhteiskunnallista uhria. Usein sanotaan, että sodan ensimmäinen uhri on totuus, mutta romaanissa Henry haluaa tarkentaa asian muotoon: ”Sodan ensimmäinen uhri on vapaa ja järkiperäinen ajattelu.” Sotapropagandan, sensuurin ja virallisesta poikkeavien ajatusten sanktioinnin luoma sumu onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Tästä kertoo jo romaanin alkuperäinen ruotsinkielinen nimi ”Skymning 41” eli ”Hämärä 41”. Jostain syystä Otava on halunnut hämärtää tämän teeman näkyvyyttä suomalaisille lukijoille ja nimennyt kirjan mitäänsanomattomasti.
Kirjan molemmat päähenkilöt työskentelevät ammateissa, joissa hämärää luodaan. Molly näyttelee viihde-elokuvissa. Hän ilmaisee tyytymättömyytensä elokuvien latteuteen filmiyhtiön johtajalle Axel Dringmannille. Tämä kuittaa asian sillä, että ”taiteiden on nyt unohdettava kaikki syvällisyydet ja annettava kansalle mitä se tarvitsee jaksaakseen”.
Henry taas toimii rintamakirjeenvaihtajana ja tuottaa sotapropagandaa. Kun hän talvisodan loppupuolella haluaa tuoda hiukan valoa hämärään ja kirjoittaa avoimemmin sodan kauheudesta, Hufvudstadsbladet ei enää julkaise hänen juttujaan. Boikotti jatkuu välirauhan aikana.
Hämäräteeman kannalta keskeinen dialogi käydään Henryn ja eversti Luodon välillä välirauhan loppupuolella. Luoto on puolustusministeriön tiedotusosaston päällikkö. Hän vihjailee uudesta sodasta ja puhuu innostuneena Saksan voitoista. Luoto uskoo, että tulevassa sodasta Henrystä tulee ”tärkeä ratas”. Nyt ei mitään kuitenkaan jätetä sattuman varaan, vaan tiedotustoiminta järjestetään sotilaallisesti tiedotuskomppanian muodossa: ”Tiedotuksen täytyy olla alusta saakka keskitettyä.”
Henry uskaltaa panna vastaan: ”Emme kai me voi keskittää ja kahlehtia niin, että meistä tulee samanlaisia kuin ne joita vastaan taistelemme?” Lukeneena ja älykkäänä miehenä Luoto tajuaa, millainen poliittinen järjestelmä on sopusoinnussa hänen keskittämispuheidensa kanssa ja toteaa innostuneena: ”...meillä on edessämme aivan toinen ja paljon kiusallisempi ongelma, demokraattisen hallintojärjestelmän heikkous. Sillä ette kai tarkoita, että me jättäisimme suuret päätökset tietämättömälle kansalle ja sen yhtä tietämättömille edustajille?” He nry rohkaisee mielensä ja sanoo: ”Meidän pitäisi kysyä miksi kansa ja sen edustajat ovat niin tietämättömiä”. Luoto ei vastaa kysymykseen, mutta toteaa ärtyneenä: ”...yhteiskunta ilman hallitsevaa eliittiä on pelkkä tietämättömyyden diktatuuri.”
Romaanin arvioijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat tehneet kirjan hyvin ajankohtaiseksi. Mutta ehkä kirjan ajankohtaisuus piileekin siinä, että moni tämän päivän toimittaja voi helposti samaistua Henry Gunnarsiin. Meillä jo pitkään esiintynyt mutta Ukrainan sodan myötä vahvistunut asioiden turvallistaminen on välineellistänyt suuren osan tiedotustoimintaa. Kirjoitukset, jotka pyrkivät luomaan valoa hämärään mutta jotka poikkeavat valtavirrasta, leimataan disinformaatioksi. Media ei julkaise niitä riippumatta siitä, kuinka hyviä argumentit ovat ja kuinka hyvin asiaa on tutkittu. Samalla tavalla kuin toisen maailmansodan aikana demokratia kuihtuu ja autoritaariset piirteet yhteiskunnassamme voimistuvat.
22.04.24
Lisää kommentti
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
|
Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
Comments (2)
Mielenkiintoinen tulkinta kirjasta. Onko Kjell Westö itse ottanut kantaa, miten hänen kirjansa suhteutuu juuri tämän päivän kansainväliseen politiikkaan vaikkapa vain Suomen nurkassa?
En ole nähnyt sellaista kannanottoa. Mutta Svenska Ylen haastattelussa 20.11.23 hän sanoo: "Det här är trots allt en antikrigsroman som handlar om hur vidrigt krig är, men samtidigt är den lojal mot Finlands sak."
Juuri niin, Suomessahan keskustelu on sallittu vain jos on samaa mieltä,konsensustotalitarismissamme.Koskee tosin useita
tieteenalojakin etc.,instituutioita, terveydenhuoltoa,kirkkoa ilmastonmuutosta...kunhan on poliittisesti korrektia.
Esim. Raamatunvastainen Räsäs-juttu, joka tod.näk. aikanaan
tulee kriminalisoimaan sekä kristinuskon että siihen uskovat.