Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Tätä Olli Tammilehdon kirjoitusta ei Helsingin Sanomat suostunut julkaisemaan. (Kirjoitettu tammikuussa 2010.) Se on julkaistu Vihreässä Langassa 29.1.2010 Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Suurella enemmistölläkään ei ole oikeutta ilmastomurhaan

Satu Hassi valitti Helsingin Sanomissa 29.12. YK:n ilmastokokouksen yksimielisyyttä vaativaa päätöksentekoa. Pienen maajoukon vastustus esti Kööpenhaminan sopimuksen hyväksymisen, jolloin se merkittiin vain tiedoksi. Hassi haluaa tehdä YK:n päätöksentekomenettelyn naurettavaksi vertaamalla sitä eduskunnan päätöksentekoon, jossa pieni vähemmistö ei pysty estämään lainsäädäntöä. Vaikka yleensä olenkin Hassin kanssa samoilla linjoilla, tässä kohden en hyväksy hänen ajatteluaan. Hassin vertaus ontuu, koska se on irrotettu ilmastokokouksen päätösten sisällöstä.

Tuskin kukaan pitäisi oikeutettuna eduskunnan päätöstä räjäyttää maan tasalle Tampereen kaupunki, vaikka päätös olisi lähes yksimielinen vain muutaman lahjomattoman tamperelainen kansanedustajan vastustaessa. Samalla tavoin ainakin silloin kun YK:ssa käsitellään joidenkin maiden elämää ja kuolemaa koskevia kysymyksiä, yksimielisyyden vaatimus on täysin oikeutettu.

Parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan Kööpenhaminan sopimusesityksen 2 asteen lämpötilan nousu hukuttaisi esitystä vastustaneen Tuvalun saarivaltion. Samoin se tekisi kuivuuden ja kuumuuden takia asumis- ja viljelykelvottomiksi laajoja alueita esitystä vastustaneissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa. Näistä syistä sopimusluonnosta itseasiassa vastusti suurin osa köyhistä maista ennen kuin kokouksen loppumetreillä rikkaat ja vaikutusvaltaiset maat suorittivat tavanomaisen lahjonta- ja kiristyskierroksensa.

Köyhät ja saarivaltiot vaativat lämpötilan nousun rajoittamista 1,5 asteeseen. Lämpenemisen pysäyttäminen tähän on USA:n johtavan ilmastotutkijan James Hansenin mukaan vielä mahdollista. Tarvittavat nopeat päästöleikkaukset merkitsisivät kuitenkin todennäköisesti taloudellisen kasvun loppumista rikkaissa maissa. Ja kasvuahan rikkaiden maiden eliitti arvostaa enemmän kuin itse elämää.

Sen sijaan ihmisten enemmistölle kasvusta luopuminen ei välttämättä ole lainkaan niin vaikeaa kuin kuvitellaan: lukuisat tutkimukset osoittavat, että se ei tee meitä onnellisiksi tai tyytyväisiksi. Sitä paitsi tuskin monikaan haluaa tavaraa, jonka hintalapussa lukee kansanmurha.





Page Top
 
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)

19.01.10