Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 10.12.2024 klo 12:49

Nyt Suomessa on 12.12.2024 klo 09:30

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2024 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös viisi kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon uusin kirja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

Muita kirjoja:

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Länsi johtamassa Ukrainan häviöön?

Jacques Baud: The Russian Art of War: How the West Led Ukraine to Defeat. Max Milo, Pariisi 2024, 337 s.

Sota Ukrainassa ei ole viime aikoina mennyt hyvin Ukrainan ja sen läntisten tukijoiden kannalta, ja on syytä pohtia, mistä tämä johtuu. Hyvänä apuna tässä saattaa olla sveitsiläisen everstin Jacques Baudin kirja ”Venäjän sotataito, Kuinka länsi johti Ukrainan häviöön”. Baud tietänee jotain aiheestaan, sillä ennen tietokirjailijaksi ryhtymistään hän työskenteli maan tiedustelupalvelussa. Siellä hän erikoistui Varsovan liiton toiminnan selvittämiseen Itä-Euroopassa ja muualla maailmassa sekä Neuvostoliiton sotilasoppien tutkimiseen. Baud on toiminut myös Natossa ja YK:n piirissä konfliktien hallintaa koskevissa tehtävissä. Taustastaan huolimatta Baud toki voi erehtyä monessa asiassa kuten kaikki kirjoittajat.

Baud kirjoittaa, ettei halua oikeuttaa kummankaan osapuolen toimintaa vaan vain analysoida sitä sotilaalliselta kannalta. Hänen mukaansa lännen keskeinen synti on ollut Venäjän aliarviointi. Hän lainaa tunnettua 2500 vuotta elänyttä kiinalaista filosofia Laozitä: ”Ei ole suurempaan vaaraa kuin vastustajasi aliarvointi”. Baudin mukaan Nato-maiden poliitikkoja neuvovat ja julkisuutta hallitsevat upseerit, jotka eivät tunne Venäjää ja siksi vähättelevät sitä. He saavat Venäjän näyttämään paitsi eettisesti pahalta myös taidoiltaan ja resursseiltaan huonolta. Baudin mukaan poliisit eivät saisi yhtään suurta rikosta selvitettyä, jos he suhtautuisivat tällä tavalla ammattirikollisiin.

Baud valittaa myös sitä, etteivät läntiset ”asiantuntijat” ole perehtyneet Venäjän sotilasoppeihin eikä niitä koskevaan laajaan tieteen kaltaiseen julkaisutoimintaan. Tämä kaikki johtaa siihen, että Venäjän toimet tulkitaan ennakkoluulojen kautta, mikä johtaa Venäjää hyödyttäviin ja länttä haittaaviin erehdyksiin. On esimerkiksi uskottu Venäjän talouden olevan hauras ja Putinilla vähän kannatusta, vaikka riippumattoman, hallituksen epäsuosiossa olevan Levada-keskuksenkin mielipidetiedustelut kertovat Putinin nauttimasta laajasta kannatuksesta.

Venäjän sotilasopeissa hämäys- ja voimien sitomisoperaatiot näyttelevät keskeistä osaa. Tästä tietämättöminä Venäjän toimet Ukrainassa on tulkittu väärin, mikä on haitannut lännen pyrkimyksiä. Baudin mukaan hyökkäyksellä Kiovaan sidottiin Ukrainan voimia väliaikaisesti, jotta ne eivät olleet käytettävissä Donbasissa. Kun tätä ei tajuttu, luultiin Venäjän nopean vetäytymisen Kiovasta olevan osoitus Venäjän heikkoudesta.

Kun Venäjä käytti vanhoja ohjuksia ja halpoja lennokkeja Ukrainan sähkönhuoltojärjestelmän kriittisten kohteiden vaurioittamiseen, tämä tulkittiin osoitukseksi kunnollisten ohjusten loppumisesta Venäjältä. Todellisuudessa Baudin mukaan näiden ilma-alusten lähettämisen ensisijainen tarkoitus oli paljastaa ilmatorjuntakaluston sijainti ja toimintatapa, jotta nämä voitiin tuhota myöhemmällä ohjusiskulla. Tämä väärinkäsitys johti ilmatorjuntajärjestelmien toimittamisen viivästymiseen, mistä oli hyötyä Venäjälle.

Samalla tavalla on kirjan mukaan Venäjän armeijan poistuminen Hersonin kaupungista tulkittu väärin: kyseessä oli suunniteltu vetäytyminen eikä ukrainalaisen ylivoiman aiheuttama perääntyminen. Tämä väärinkäsitys johti Venäjän sotilaallisen voiman aliarviointiin, mistä oli vakavia seurauksia.

Yksi seuraus oli se, että kesän 2023 vastahyökkäystä valmisteltaessa oletettiin Venäjän valmistautumisen, johtamisen, motivaation ja kurin olevan huonolla tolalla. Kun nämä olettamukset eivät pitäneetkään paikkaansa, vastahyökkäys ei johtanut muuhun kuin tuhansien ja taas tuhansien ukrainalaissotilaiden kuolemaan ja valtaviin sotakaluston menetyksiin.

Venäjän toimintaan liittyvien väärinkäsitysten lisäksi Baud tuo esiin monia muita lännen virheitä. Ukrainan sotilaita on Nato-maissa koulutettu sotaan, jota ei Ukrainassa ei ole. Kouluttajat ovat siirtäneet kokemustaan sodista, joissa lännellä on ollut ylivoima. Ukraina ei sen sijaan hallitse ilmatilaa ja vastassa on suurin piirtein tasaväkinen armeija. Koulutuksen lisäksi myös asetoimituksissa on Baudin mukaan ollut suuria puutteita: Ukraina ei ole saanut riittävästi aseita ja sekin kalusto, mitä on viety, on usein ollut viallista ja vanhentunutta.

Baud väittää, että länsi ja sen mukana Ukraina on käynyt median hallintaan perustuvaa 5. sukupolven sotaa kun taas Venäjän sota on ollut ”vanhanaikaisempaa” 3. sukupolven sotaa. Vaikka Venäjän mediaa ei ole voinut hallita, on tiedetty, että lännessä kautta mediakentän esiintyvät näkemykset päätyvät muodossa tai toisessa myös suurelle osalle venäläistä yleisöä. Niinpä läntisen propagandan viimekätinen kohde on Baudin mukaan Venäjän väestö. Tästä syystä toisenlaisten näkemysten esittämistä on lännessä rajoitettu. Suuren ranskalaisen lehden toimittaja kertoi Baudille: ”Päätoimittajat kieltävät meitä kertomasta totuutta, koska se merkitsisi, että tuemme Putinia.”

Median käyttö sodankäyntivälineenä on Baudin mukaan johtanut eniten harhaan Länsi-Euroopan väestöä. Ukrainan tiedotusvälineet kertovat enemmän vallitsevan narratiivin kanssa ristiriidassa olevia tosiseikkoja, samoin USA:n.

Propaganda-aspektin huomioonottaminen johtaa kuitenkin Baudin teesien kannalta hankalaan kysymykseen: Onko se, että viralliset asiantuntijat ovat levittäneet harhaista tietoa Venäjästä ja sen toiminnasta, johtunut tietämättömyydestä vai sanojen sovittamisesta vallitsevaan kertomukseen?

The Russian Art of War -kirja sisältää myös paljon yksityiskohtaista tietoa Venäjän sotilasopeista, armeijan organisaatiosta ja aseistuksesta. Suuri osa tästä ei sytytä maallikkoa, mutta kiinnostanee kovasti sotilasasiantuntijoita.

Yllä esitettyjä väitteitä esittävä kirjoittaja leimataan nykyisin helposti putinistiksi tai jopa Venäjän agentiksi. Siitä, että naapurimaatamme ja sen sotimistapaa ei ole ymmärretty lännessä, on kuitenkin ollut ilmeistä hyötyä Venäjälle.

20.11.24