| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Fiskars Kyläseuran Pesutupa-lehdessä 1.6.2009. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Fiskarsin työläisen rikkaus
Flemming, Alfons: Neribrukare och oppibrukare: minnen och hågkomster. Ekenäs tryckeri, Tammisaari 1947 (uusintapainos Fiskars Hembygdsförening 1999)
Juoksuhaudoissa kirjoitetut teokset ovat oma kirjallisuudenlajinsa, josta joku varmaan vielä tekee väitöskirjan. Opiskeluaikoinani törmäsin yhteen lajin edustajaan: Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) pieneen ja omituiseen kirjaan nimeltä Tractatus Logico-Philosophicus. Mauri Antero Numminen on tehnyt sen viimeisen lauseen tutuksi suomalaiselle musiikkiyleisölle: ”Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.” (Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.)
Toisen juoksuhaudoissa kirjoitetun teoksen löysin kohta Fiskarsiin muutettuani kirjastoautostamme. Se on Fiskarsin hienotaepajan työläisen Alfons Flemmingin (1907-1990) muistelmateos ”Neribrukare och oppibrukare: minnen och hågkomster” (Alaruukkilaiset ja yläruukkilaiset, muistoja ja muistumia).
Wittgenstein piti filosofisia oivalluksiaan niin tärkeinä, että ne oli välttämättä saatava paperille ennen hyvinkin mahdollista kuolemaansa ensimmäisen maailmansodan rintamalla.
Flemming oli päivittäin kosketuksessa kuoleman kanssa jatkosodan verisessä loppuvaiheessa. Mitä hän piti niin arvokkaina, että uhrasi niukat yöunensa pelastaakseen edes jotakin siitä jälkipolville kirjoittamalla karbiinilampun heikossa valossa muistelmiaan?
Köyhä työläinen halusi kertoa rikkaudesta. Omasta mutta samalla yhteisestä vauraudesta, joka hänellä oli ollut Fiskarsissa ja joka ehkä kaiken muun ohella oli nyt tuhoutumassa. Rikkautta olivat tarinat ja suullinen perinne, joihin Flemming tutustui muun muassa vanhojen työläisten luona vieraillessaan ja joihin kirja osittain perustuu. Sitä olivat myös Fiskarsia yhteisönä rakentavat juhlat, joista kirjassa on mainioita kuvauksia. Kallen päivä oli tärkeä juhla, ja vapaapalokuntalaisten päivänä kuljettiin pitkänä kulkueena keskustasta Bakluran lavalle.
Mutta ennen kaikkea Flemmingin rikkaus oli Fiskarsin ympäristön luonto. Työläinen, jonka pitäisi monen mielestä olla kiinnostunut vain tilipussistaan, kirjoittaa upeita luontokuvauksia ja mainioita tarinoita kalastusretkiltä. Degersjöllä myrskyineen ja tyvenineen on kirjassa tärkeä rooli. Voimme oppia esimerkiksi, mitä kukkien tuoksuja voi aistia kun soutaa alkukesän iltana Ankeriaslahtea pitkin kohti Kieloniemeä. Voimme kokea kävellen Isolle-Kiskolle suuntautuneen kalastusretken seikkailut ennen Iso-Kiskontien rakentamista.
Ruotsinkieltä taitavien kannattaa hankkia tämä kotipaikkamme ymmärtämystä ainutlaatuisella tavalla syventävä kirja Fiskarsin museosta. Muut voivat vaikuttaa johonkin ruukissamme vaikuttavaan varakkaaseen tahoon, jotta tämä kustantaisi kirjan kääntämisen suomeksi.
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
01.06.09