Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on puheenvuoro, jonka hän piti Frances Moore Lappén, Joseph Collinsin, Peter Rossetin & Luis Esparzan kirjan 12 myyttiä maailman nälästä (Suomentanut Lassi Salvi, Rauhanpuolustajat & Like, Helsinki 2000, 309 s.) -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 30.11.00. Se on julkaistu Rauhanpuolesta lehden numerossa 4/00. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
12 myyttiä maailman nälästä kirjan esittely
Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan
28.11.00 "Veristen diktaattorien ja hirmuhallitusten sekä niiden
myötäjuoksijoiden toimet on tutkittava perusteellisesti, ei kostonhimosta
vaan opiksi ja ojennukseksi."
Helsingin Sanomat viittasi tässä Kommunismin
mustaan kirjaan, joka on ilmestynyt suomeksi. Jos lehden anonyymi
pääkirjoittaja
olisi lukenut nyt julkistettavan kirjan 12 myyttiä maailman
nälästä
ja jos hän ennen kaikkea olisi ymmärtänyt lukemansa, hän
olisi varmaan kovasti epäröinyt kirjoittaa tuota virkettä.
Tämä kirja nimittäin johtaa siihen, että Helsingin
Sanomat on luettava veristen diktaattorien ja hirmuhallitusten tukijoihin,
joiden toimet olisi tutkittava.
Lehden siteeraamassa mustassa kirjassa on arvioitu kommunismin
tappaneen 75-100 miljoonaa ihmistä. Valtaosa näistä ei suinkaan
ole teloitettuja tai vangittuja, vaan aivan tavallisia nälkään
kuolleita ihmisiä. Kirja lukee aivan oikein nämä nälkään
kuolleet reaalisosialistisen järjestelmän syntilistalle.
Nyt julkistettava kirja ei vaikene niin sanotun kommunismin
uhreista, mutta se tuo esiin kaksi seikkaa, joista Kommunismin musta kirja
vaikenee.
Ensimmäinen niistä on se, että ei-kommunistisessa
maailmassa on kuollut ja kuolee valtavasti ihmisiä nälkään.
Pelkästään alle viisivuotiaita lapsia kuolee kymmenessä
vuodessa 120 miljoonaa eli jo tämä luku on suurempi kuin kommunismin
uhrien luku.
Toinen seikka on se, että nälkään
kuoleminen ei johdu
Kun nykyinen talousjärjestys on syyllinen näihin
kaikkiin nälkäkuolemiin, se on verisempi hirmuhallinto kuin mikään
aiemmin tunnettu. Se pyrkii tuhoamaan demokratian rippeetkin, ja pyrkii
keskittämään vallan pienelle eliitille, joten sitä
voi myös kutsua diktatuuriksi.
Koska Helsingin Sanomien pääkirjoittajat ja
suurin osa muuta Suomen eliittiä tukevat voimakkaasti uusliberalismia,
he ovat siis maailman verisimmän diktaattorin ja hirmuhallituksen
myötäjuoksijoita. Niin myös Suomen hallitus ja
sen ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka 30.11.00 ilmestyneen Helsingin Sanomien
mukaan sanoi 29.11. eduskunnassa:
"Suomen avointa kauppaa korostava linja toimii
pääsääntöisesti
myöskin ihmisoikeuksien hyväksi, koska avoin kauppa ja avoimet
investoinnit nykymaailmassa merkitsevät sitä, että ihmisoikeusloukkauksien
toimeenpano käy entistä vaikeammaksi. Vahvat kuluttajaliikkeet,
eettinen sijoittaminen ja julkinen sana pitävät huolen siitä,
että monikansalliseen menestykseen pyrkivällä yrityksellä
on entistä vähemmän varaa assosioitua
ihmisoikeusrikkomuksiin."
Tämä kuulostaa juuri samalta, kuin jos entisen
Neuvostoliiton ulkoministeri olisi puolustanut maansa ihmisoikeuspolitiikka
sillä, että onhan meillä Saharov ja muut toisinajattelijat.
Nälkään näännyttäminen on 12 myyttiä
-kirjan tekijöiden mukaan itse asiassa pahin kaikista ihmisoikeusrikkomuksista,
sillä se vie pohjan pois kaikkien muiden ihmisoikeuksien toteutumiselta.
Useimmat Stalinin ja Mao Tsetungin uhrit eivät kuolleet
siksi, että nämä olisivat nimenomaan halunneet
näännyttää
heidät nälkään. He kuolivat vain tarkoittamattomana
seurauksena epäinhimillisestä vallankeskityspolitiikasta.
Samalla tavoin Tuomioja ja Suomen hallitus eivät
aio tappaa kolmannen maailman lapsia ja aikuisia nälkään.
Mutta silti hallituksemme on syyllinen köyhien tappamiseen, koska
se kannattaa kaikissa kansainvälisissä elimissä epäinhimillistä
uusliberalistista politiikkaa, joka ei anna köyhille mitään
selviytymisen mahdollisuuksia.
Nälkäkuolemat ovat sen sijaan aivan selvästi
nykyisen uusliberalistisen, rikkaita ja heidän yhtiöitään
suosivan politiikan, taloudellisen epätasa-arvon ja tätä
edistävän kapitalististen yhteiskuntarakenteiden seurausta.
Palautetta kirjoittajalle voi
lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa.
Siitä tarkemmin tekijän
kotisivulla.