Tämä Olli Tammilehdon  kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Yhteenveto selvityksestä "Teollisuusmaiden tuotanto- ja kulutusrakenteiden vaikutus kolmannen maailman ympäristöön"

Teollisuusmaiden tuotanto- ja kulutusrakenteet vaikuttavat monin tavoin kolmannen maailman ympäristöön. Viime aikoina tiedotusvälineissä on eniten esillä ollut ilmastomuutos. Sen ovat aiheuttaneet pääasiassa Pohjoisen päästöt mutta haitoista tulevat pahiten kärsimään Etelän köyhät. Tämä on vain yksi monista "ympäristöepäoikeudenmukaisuuden" muodoista. Tämän raportin tarkoitus on antaa yleiskatsaus yhteiskuntiemme monenlaisista globaaleista ympäristövaikutuksista, joista yleensä vain yksi kerrallaan on julkisuuden ja akateemisen yhteisön valokeilassa.

Maailmanlaajuisiin yhteisalueisiin kuuluvat ilmakehän ohella valtameret. Myös niiden rasituksena ovat ennen kaikkea teollisuusmaat kalastuslaivastoineen ja saasteineen. Kalakantojen heikkenemisestä taas kärsivät ennen kaikkea Etelän ihmiset.

Kolmannen maailman metsiä, peltoja ja maaperä ei sen sijaan lueta yhteisalueiksi. Siitä huolimatta ne ovat olleet ja ovat edelleen teollisuusmaiden ankarassa käytössä. Tehtaamme ja automme pyörivät huomattavalta osaltaan kolmannesta maailmasta (ja neljännestä maailmasta eli alkuperäiskansojen mailta) tulevan energian ja metallien varassa. Tämä osuus on kasvamassa, sillä sekä fossiilisten polttoaineiden että malmien kohdalla etsintä ja uusien lähteiden, louhosten ja kaivosten avaaminen ovat keskittyneet Etelään. Sekä energia- että muiden raaka-aineiden nostaminen esiin maanuumenista ja jalostaminen merkitsevät usein pommituksiin ja kemialliseen sodankäyntiin verrattavaa tuhoa monille seuduille. Vaikka kaivannaistoiminnan vaikutukset ovat pistemäisiä, sen aiheuttaman hävityksen yhteismäärä on niin suuri, että voidaan puhua keskeisestä globaalista ympäristökriisin tuottajasta..

Aamiaispöytämme tee, kahvi ja mehu, vaatteidemme puuvilla sekä lukemattomat muut elämäntapaamme kuuluvat tuotteet ovat peräisin kolmannen maailman pelloilta. Niillä käytetään suuria määriä usein täällä kiellettyjä myrkkyjä, mikä johtaa vuosittain satojen tuhansien köyhien ihmisten sairastumiseen tai ennenaikaiseen kuolemaan. Usein nälkäänäkevien maiden peltojen kaukokäytöstä on myös välillisiä ympäristövaikutuksia. Plantaasien alta syrjäytetyt pienviljelijät hakeutuvat viljelylle soveltumattomille maille, mistä seurauksena on eroosiota.

Pohjoisenkin peltojen tuotto on usein välillisesti riippuvainen Etelästä, sillä suurin osa viljelykasveja on alunperin syntynyt kolmannen maailman luonnon ja kulttuurien yhteistoiminnan tuloksena. Teollisuusmaiden yhtiöiden kiinnostus Etelän biodiversiteettiin on kasvanut, ja myös tällä on välillisiä, vaikeasti hahmottuvia ympäristövaikutuksia. Paikallisten kulttuurien tuntemien kasvien kaupallinen kysyntä ja niiden tai niiden käyttömenetelmien patentointi, vaikeuttavat köyhien mahdollisuuksia jatkaa suhteellisen ekologista elämäntapaansa.

Myös vienti Etelään aiheuttaa suuria ympäristöongelmia. Myrkyllisten jätteiden, täällä kiellettyjen kemikaalien ja saastuttavan teollisuuden vienti ovat räikeitä esimerkkejä. Mutta myös harmittomalta tai jopa suurelta hyväntekeväisyydeltä näyttävä elintarvikevienti voi aiheuttaa välillisesti ekologista tuhoa. Markkinatalouden nimeen vannovista maista tuleva subventoidun vilja ja muu ruoka tuhoaa paikalliset elintarvikemarkkinat. Viljelijät kurjistuvat ja valtiot velkaantuvat, mikä johtaa luonnonvarojen riistokäyttöön.

Ehkä kuitenkin suurimmat viennin aiheuttamista tuhoista liittyvät teknologian siirtoon. Saastuttavien ja luonnonvaroja kuluttavien laitteiden lisäksi samalla siirretään tietojärjestelmiä, yhteiskunnallisia rakenteita ja elämäntapoja. Yksityisautoistaminen on yksi kaikkein selvimpiä tapauksia. Teknologian siirto merkitsee useimmiten kulttuurin ratkaisevaa muutosta epäekologisempaan suuntaan.

Samaa kulttuurimuutosta edesauttaa turismi, joka on tällä hetkellä maailmanmitassa suurin elinkeinohaara. Se aikaansaa myös merkittäviä välittömiä ympäristövaikutuksia hotelleineen, lento- ja golfkenttineen sekä viidakkojen keskelle rakennettuine kulutuselämäntavan saarekkeineen. Suurin osa kolmannen maailman turismista kertyvistä rahoista virtaa Pohjoiseen.

Vielä enemmän kulutuskulttuuria Etelään siirtää joukkotiedotus, joka on viime vuosina voimakkaasti keskittynyt ja ylikansallistunut. Mainokset ja niitä tukevat tai niitä häiritsemättömät ohjelmat ovat sen toiminnan a ja o. Mainonta ruokkii avoimesti ekologisesti kestämätöntä elämäntapaa. Media on keskeinen osa tuotanto- ja kulutusrakenteitamme, mutta sen ympäristövaikutukset jäävät keskustelussa useimmiten sivuun.

Teollisuusmaissa päämajaansa pitävät ylikansalliset yhtiöt ovat lähes kaiken edellä mainitun toiminnan keskeisiä organisaattoreita. Tuotantorakenteina ne ovat erityisen taipuvaisia tuhoamaan ympäristöä. Niillä on kaikille yhtiöille tyypillinen kustannusten ulkoistamistaipumus, mutta koska ne ovat irrottautuneet paikallisten ja alueellisten yhteisöjen normipaineesta, ne voivat toteuttaa taipumustaan vapaammin.

Kansallisvaltion sijasta ylikansallisten yhtiöiden aisaparina toimivat monet globaalit valtioiden väliset elimet. Erityisen tärkeitä ovat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö. Ne luovat toiminnallaan kolmanteen maailmaan puitteet, joiden tukemana yhtiöiden ympäristölle tuhoisa toiminta voi laajentua.

Kun siis nykyisten tuotanto- ja kulutusrakenteiden vaikutukset Etelässä ovat niin kielteisiä, on moni alkanut miettiä, miten niitä voisi muuttaa. Tämän suuntaisia pyrkimyksiä edustavat toimintasuunnitelmat kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi, joita on viime vuosina laadittu noin 30 Euroopan maalle tai alueelle. Näiden suunnitelmien lähtökohtana on, että eurooppalaiset kuluttaisivat vain heille oikeudenmukaisesti kuuluvan, nykyistä paljon pienemmän osuuden maailman luonnonvaroista. Valitettavasti suunnitelmien perustana olevissa selvityksissä tarkastellaan lähinnä vain tuontia Etelästä. Ympäristövaikutukset, jotka liittyvät vientiin, turismiin, mediaan ja Pohjoisen johtamiin ylikansallisiin rakenteisiin jäävät sivuun. Siksi suunnitelmien saksalaiset kriitikot uskovat niiden mahdollisten toteuttamisyritysten vievän ojasta allikkoon.

Käsillä olevan alustavan selvityksen pohjalla on selvää, että Suomen ja EU:n suhteet kolmanteen maailmaan pitävät sisällään räikeää ympäristöepäoikeudenmukaisuutta, joka ei mitenkään sovi sivistyneinä itseään pitäville kansoille. Kestävän kehityksen tutkimisen sijasta olisikin selvitettävä, miten -- jos mitenkään -- olisi mahdollista toteuttaa tuo jo toteutuneeksi luultu eurooppalainen sivistys- ja oikeusvaltio.

Page Top

Koko selvitys englanniksi



Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun