Osoite:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Fifi-nettilehdessä 2.4.2014. Helsingin Sanomat ei suostunut sitä julkaisemaan. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Suurvallan kainalo ei aina lämmitä


Putin on konna, ja Venäjä on vaarallinen. Krimin valtauksen jälkeen tiedotusvälineet ovat opettaneet meille juurta jaksaen nämä tosiasiat. Jokin tässä asetelmassa kuitenkin häiritsee. Jos itsenäisen maan suvereenisuuden loukkaaja on konna ja kyseinen maa vaarallinen, silloinhan Obama on konna ja myös USA vaarallinen. Obaman valtuuttamat kauko-ohjatuilla lentokoneilla tehdyt ohjusiskut ja kaiken kattava urkinta loukkaavat lukuisten maiden suvereenisuutta – puhumattakaan Yhdysvaltojen asevoimien ja tiedustelupalvelujen kaikista puuttumisista toisten maiden asioihin. Silti USA ei ole konna vaan niin hyvä valtio, että Suomen pitää mennä sen kanssa NATO-liittoon.

Tämä kummallinen ristiriitaa halutaan selittää sillä, että Yhdysvalloilla ja Suomella on yhteiset arvot. Nämä hyvät arvot ikään kuin pyhittävät USA:n pahat teot. Voi kuitenkin epäillä, onko vain juhlapuheissa esiintyviä arvoja lainkaan olemassa. Joka tapauksessa arvokonservatismi ja epädemokraattisuus, jotka nyt halutaan nähdä ratkaiseviksi eroiksi Venäjän ja Suomen välillä, ovat valitettavan yleistä myös Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Toisaalta arvoliberalismia ja demokraattista henkeä esiintyy paljon myös Venäjällä. USA:n seuraava presidentti voi edustaa arvokonservatismia ja Venäjän tuleva hallitsija taas olla enemmän liberalismiin kallellaan. Haluaako virallinen Suomi silloin liittoutua NATOn sijasta Venäjän kanssa?

Todellisuudessa laajan suomalaisjoukon USA-hakuisuudella ei taida olla mitään tekemistä arvojen kanssa. Kysymys on samasta asiasta, kuin mikä sai suomalaisen eliitin aikoinaan liittoutumaan Suur-Saksan kanssa ja mikä johti 1970-luvulla merkittävän suomalaisryhmittymän tukeutumaan mahtavaan Neuvostoliittoon: suuren ja voimakkaan kainalossa on niin mukava olla.

Kainalopolitiikan varjopuolena on kuitenkin se, että maailmanlaajuista valta-asemaa hakevan suurvallan intressit eivät aina osu yksiin kainalossa kyyhöttävien pienvaltojen kanssa. Sotilasliittoon kuuluvat pienet maat joutuvat nappuloiksi geopoliittiseen peliin, jossa toisen ydinasevaltion asemaa halutaan kaikin keinoin heikentää. Seurauksena on väistämättä konflikteja, jotka ovat kaikkein vaarallisimpia ja tuhoisimpia reuna-alueiden pienvalloille.


02.04.14


Kommentit (2)

Aihe: Suurvallan kainalo ei aina lämmitä
Facebookdel.icio.usStumbleUponDiggGoogle+Twitter
Gravatar
Jouko Kivinen (Helsinki) kirjoittaa...
Juu-u, venäjän demonisointi ylitti jossain vaiheessa kaiken mahdollisen kohtuuden ja nimenomaan verrattuna USAn viime vuosikymmenien toimiin. Monet suurlehdet ja EU ja twitter ja Suomi toitottavat identtistä sanomaa, siinä Schmidtien sun muiden mahdollisesti eriävät mielipiteet hylätään kylmästi saavutetun ylvään yksimielisyyden vuoksi.
2nd April 2014 10:32pm
Gravatar
Maija Piittari (Helsinki) kirjoittaa...
:smile No tätähän minäkin olen kovasti ihmetellyt:Huh
2nd April 2014 3:32pm
RSS Tämä sivu   RSS Kaikki sivut
Page 1 of 1

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)