Osoite:

Tätä Olli Tammilehdon kirjoitusta Helsingin Sanomat ei suostunut julkaisemaan. Sen sijaan se on julkaistu Voima-lehden numerossa 6/2015. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Lyhtypylväitä Ukrainan usvaan


Richard Sakwa: Frontline Ukraine, Crisis in the Borderlands. I. B. Tauris, Lontoo 2015, 297 s.


Ukrainan sota on vakavin konflikti sitten vuoden 1962 Kuuban kriisin. Sen myötä Venäjän ja Nato-maiden suhteet ovat huonontuneet ratkaisevasti. Ydinsodan todennäköisyys on kasvanut merkittävästi: se voi alkaa joko tarkoituksella konfliktin eskaloitumisen tuloksena tai vahingossa jännityksen aiheuttaman aseidenkalistelun ja reagointiherkkyyden nousun seurauksena. Jokaisen omasta, lastensa tai maapallon tulevaisuudesta kiinnostuneen ihmisen on siis olennaista tietää, mistä Ukrainan kriisissä on kysymys. Erinomainen apuväline sodan ympärille kietoutuneessa propagandasumussa taivaltamiseen on Kentin yliopiston Venäjän ja Euroopan politiikan professorin Richard Sakwan tänä vuonna ilmestynyt kirja Frontline Ukraine, Crisis in the Borderlands (Etulinja Ukraina, Kriisi rajaseudulla). Puolalaiseen emigranttiperheeseen Britanniassa syntynyt Sakwa on julkaissut useita Venäjän politiikkaa kriittisessä valossa käsitteleviä perusteellisia kirjoja, joista yksi, Tapaus Hodorkovski (Minerva 2014), on suomennettu.

Avain Ukrainan ymmärtämiseen on Sakwan mukaan kahden ukrainalaisen kansallisuusaatteen olemassaolo: eri alueiden toisistaan poikkeavan historian seurauksena maahan syntyi toisaalta ukrainan kieleen samaistuva ja venäläisyyteen voimakkaasti rajaa vetävä monistinen nationalismi, toisaalta monen kielen ja kulttuurin yhteistä Ukrainaa painottava pluralistinen nationalismi. Viime vuoden helmikuussa tapahtunut vallankumous tai -kaappaus omaksui lännessä kehittyneen monismin, joka johti avoimeen konfliktiin idän ja etelän pluralismin kanssa.

Näin ollen, toisin kuin EU:n ja USA:n virallinen Ukraina-diskurssi väittää, idän kapinalliset ovat paljolti itsenäinen voima, joka alun perin ja ensisijaisesti ei ajanut muusta Ukrainasta irrottautumista. Venäjältä on toki tullut sotijoita ja materiaalista apua taisteluihin, mutta apu ei liity Sakwa mukaan Kremlin pyrkimyksiin valloittaa Itä-Ukraina. Hän osoittaa moniin dokumentteihin nojautuen, että Venäjältä tullut apu kapinallisille on ollut pitkälle Kremlistä riippumatonta. Toisaalta virallinen apu on usein annettu pitkin hampain nationalistien ja kansalaismielipiteen tyynnyttämiseksi.

Kapinallisten ja Venäjän monimutkaista suhdetta on lännessä vaikea ymmärtää, koska maa nykyisin esitetään Putin johtamaksi itsevaltaiseksi ja totalitaariseksi järjestelmäksi. Sakwan mukaan todellisuudessa Putin joutuu tasapainoilemaan monenlaisten voimaryhmien keskellä – samalla tavoin kuin esimerkiksi Obama. Yksi niistä on nationalistinen blokki, jolla on yhteyksiä maan turvallisuuskoneistoihin.

Ukrainan aseman, historian ja nykytodellisuuden takia Sakwa näkee maalle olleen luonnollisinta integroitua sekä länteen että itään. Yksi kriisin syistä on EU:n pyrkimys pakottaa Ukraina valitsemaan idän ja lännen välillä. Kriisiytymiseen vaikutti myös EU:n itälaajenemisen sotilaallinen ulottuvuus. Euroopan unioni on näin ”rappeutunut instituutiosta, joka suunniteltiin voittamaan konfliktilogiikka, instituutioksi, joka ylläpitää sitä uusissa muodoissa”.

Keskeinen tekijä sodan syttymiseen on Sakwan mukaan USA:n eliittien keskuudessa vaikuttava ”sotapuolue”, joka ei usko globaalin talousliberalismin riittävän turvaamaan Yhdysvaltain hegemonian. Venäjä merkittävänä itsenäisenä vallankäyttäjänä ei kerta kaikkiaan sovi tälle Obamankin hallintoon pesiytyneelle puolueelle.

Sakwan EU:n ja USA:n valtaapitäviin kohdistama kritiikki ei tietenkään merkitse sitä, että hän uskoisi Venäjän ja Ukrainan erilaisten valtaryhmien olevan viattomia konfliktiin. Kysymys on vain siitä, että emme elä satujen ja fantasiakirjallisuuden mustavalkoisessa maailmassa. Se pahuus, jonka tiedostaminen on meille tärkeintä, löytyy omasta leiristämme.


25.06.15


Kommentit (1)

Aihe: Lyhtypylväitä Ukrainan usvaan
Facebookdel.icio.usStumbleUponDiggGoogle+Twitter
Gravatar
Veikko Tarvainen (Helsinki) kirjoittaa...
Mielenkiintoinen kirjoitus: Osaan tulkinoista suhtaudun epäillen. Saldo ainakin se, että tilanne on ylen sangen monimutkainen - mutta kyllä esimerkiksi Krimin imperialistinen valloitus -ja vaalit venäläisten vihreiden miesten valvonnassa - puhuu sen puolesta että Venäjän vastuu on hyvin suuri. Ja se on suuri puute, että Krimin ryöstöstä ei tässä lyhyessä kirjoituksessa puhuta mitään.
Admin:

Venäjän vastuu on ilman muuta suuri, mutta Krimin ryöstö on ehkä väärä termi. Krimiläiset eivät olleet järin tyytyväisiä statukseensa Ukrainan osana. Vuonna 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä 93 % äänesti erillisen Krimin tasavallan luomisen puolesta. Vaikka Venäjään liittymiskansanäänestystä ei järjestetty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, monet riippumattomat mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että krimiläiset todellakin halusivat liittyä Venäjään. Esimerkiksi kesäkuussa 2014 tehdyn gallupkyselyn mukaan 82,8 oli sitä mieltä, että kansanäänestys vastasi kansalaisten näkemyksiä. Saksalaisen GfK-mielipidetiedusteluyhtiön kyselyn mukaan helmikuussa 2015 Venäjään liittymistä kannatti 82 %.

Olennaista on myös se, että Krim oli jo valmiiksi osittain Venäjän hallussa: siellä oli yksi suurimmista Venäjän noin 20 ulkomailla sijainneesta tukikohdasta, joita maalla oli 10 maassa (lähinnä entisissä neuvostotasavalloissa). USA halusi perustaa tukikohtansa myös Krimille – niiden yli 700 tukikohdan lisäksi, joita sillä on yli 150 maassa.

26th June 2015 1:24am
RSS Tämä sivu   RSS Kaikki sivut
Page 1 of 1

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)