Tämä Olli Tammilehdon  kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 17.4.00. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Helsingin Sanomat toimii vailla poliittista valtakirjaa


Jos näinä päivinä ryhtyisi kyselemään ihmisiltä kansalaisjärjestöistä, hyvin moni varmaan kertoisi seuraavan tarinan: "Helsingin Sanomien mukaan kansalaisjärjestöjä johtaa neljän hengen klikki apunaan internet. Ne ovat luonteeltaan epädemokraattisia, eikä niillä ole poliittista valtakirjaa." Aivan näin ei kyseisten käsitysten lähteinä olevissa jutuissa "Kansalaisliikkeet toimivat vailla poliittista valtakirjaa" (HS 30.3.00) ja "Kansalaisliikkeiden mielipidevalta on hyvin pienellä ydinjoukolla" (1.4.00) tarkkaan lukien sanottu. Silti taitavasti valitut otsikot, juttujen kärjet ja "klikin" kuvarivistö välittivät ilmeisen tarkoituksellisesti tämän viestin lukijoiden enemmistölle, joka ei ehtinyt tai viitsinyt syventyä kyseisiin juttuihin.

Helsingin Sanomien välittämän viestin tueksi on erittäin vaikea löytää perusteluja: kansalaisliikekenttähän on monenkirjava ja äärimmäisen hajanainen varsinkin maailmanlaajuisesti. Niinpä tarkkaavaiselle ja perusteita kaipaavalle lukijoiden vähemmistölle välitettiinkin hieman erilainen viesti: Tuo neljän kopla ei johdakaan kansalaisliikkeitä yleensä eikä edes globalisaation vastaisia liikkeitä, vaan ainoastaan MAI-sopimuksen ja WTO:n vastaista liikettä. Eivätkä he olekaan johtajia tavanomaisessa mielessä vaan mielipidejohtajia - toisin sanoen heidän asemansa on sama kuin tunnettujen kirjailijoiden. Kun todellisuudessa MAI:ta ja WTO:ta vastaan on yleisessä ja liikkeiden julkisuudessa esittäneet painavia argumentteja sadat ihmiset, on neljän koplan asemaa edes tässä suhteessa kovin vaikea perustella. Niinpä käsityksen tueksi Helsingin Sanomat esittää tuulesta temmattuja väitteitä. Susan Georgen väitetään "muotoilleen MAI-sopimuksen vastaiset argumentit". Todellisuudessahan MAI-kampanjan alku ja argumenttien muotoilu sijoittuu Kanadaan, jossa George ei erityisesti vaikuta.

Väite kansalaisliikkeiden epädemokraattisuudesta taas lievenee tarkkaavaiselle lukijalle kahden yhteiskuntatieteilijän poliittiseksi mielipiteeksi. Toiset samassa jutussa haastatellut tutkijat ovat päinvastaista mieltä. Erimielisyys palautunee kahteen kilpailevaan demokratiateoriaan. Toisen mukaan USA:n ja Länsi-Euroopan nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on määritelmällisesti demokraattinen. Tämän teorian kannattajat siis ajattelevat hyvin saman tapaisesti kuin entisen Neuvostoliiton valtaapitäviä mielistelleet teoreetikot, jotka määrittelivät järjestelmänsä demokraattiseksi välittämättä kansalaisten tahdon toteutumisesta.

Toisen teorian mukaan taas demokratia on todellakin kansan valtaa, ja jokin järjestelmä on demokraattinen vain siinä määrin kuin kansalaiset voivat manipuloimatta muodostaa käsityksensä ja heidän tahtonsa toteutuu. Kun kansalaisten tahdon sijasta toteutuukin yhtiöiden, valtiollisten elinten ja ylikansallisten organisaatioiden johtajien tahto, demokratiasta vähääkään välittäville kansalaisille ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin hakeutua kaltaistensa seuraan ja muodostaa toimintaryhmiä ja kansalaisliikkeitä.

Tietenkin myös demokratiaa vastustavia ryhmiä ja järjestöjä on. Vaikutusvaltaisin osa niistä on kuitenkin yhtiöiden erilaisia yhteenliittymiä tai niiden bulvaaneja. Helsingin Sanomien juttusarja ei kuitenkaan käsittele näitä, joten epädemokraattisuus syyte osuu tässäkin suhteessa harhaan.

Kansalaisjärjestöt saavat valtakirjansa demokratian puolustamisen lisäksi myös lukuisista kansainvälisistä sopimuksista, YK:n päätöksistä ja esimerkiksi Suomen perustuslaista, jossa ihmisille annetaan oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä perustaa yhdistyksiä. Perustuslaissa sen sijaan ei mainita Helsingin Sanomia, muita valtamedioita eikä yhtiöitä, joille suurin osa suomalaisen yhteiskunnan poliittisesta vallasta on käytännössä keskittynyt.

Miksi Helsingin Sanomat sitten välittää kansalaisjärjestöistä näin harhaanjohtavaa viestiä? Ilmeisesti siksi, että lehden johto samaistuu voimakkaasti globaaliin yhtiöllis-valtiolliseen eliittiin. Helsingin Sanomien "mielipidevaltaapitävä" Max Jakobson on Trilateraalisen komission jäsen, lehden omistaja käy Bilderberg-ryhmän kokouksissa ja päätoimittajat Maailman talousfoorumissa Davosissa. Nämä kaikki ovat maailmanlaajuisia herrakerhoja, joissa yhtiö-, tiedotus- ja valtiomaailman johtajat tapaavat ja hahmottelevat yhteisiä strategioitaan.

Helsingin Sanomien johtoa ei huolestuta se, että valta keskittyy keskittymistään "vailla poliittista valtakirjaa toimiville" suurille yhtiöille, joiden sisäinen valtarakenne muistuttaa lähinnä sotilasjunttaa tai diktatuuria. Sen sijaan se näyttää muissa maissa toimivien kollegojensa tavoin olevan huolissaan siitä, että kansalaisjärjestöjen tilapäinen yhteenliittymä leikkaa pienen pienen siivun valtaa pois maailmanhistoriassa ainutlaatuiselta globaalilta valtakeskittymältä.

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun

17.4.2000 jälkeen: