Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Ny Tidissä 8.8.1995. Se perustuu Porvoon torilla 12.8.1995 Kävellen Ydinvoimaa Vastaan -aktion yhteydessä pidettyyn puheeseen. Aktio oli osa eurooppalaista Walk Across Europe for Nuclear Free World -kampanjaa. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Olet halvempi kuin luksus-huoneisto
"Huomio! Huomio! Seuraa tärkeä tiedotus: Säteilyturvakeskuksen mukaan on tänään klo 12.30 sattunut onnettomuus Sosnovyj Borin - anteeksi - Loviisan ydinvoimalassa. Radioaktiivisen pilven lasketaan saavuttavan Porvoon klo 14. Asukkaita kehotetaan pysymään rauhallisina. Tilanne on viranomaisten hallinnassa."
Onneksi äskeinen kuulutus ei ollut totta. Se voisi kuitenkin olla - koska tahansa. Ydinvoimalat ovat tappaneet ja voivat edelleen tappaa ihmisiä. Juuri Sinä voit olla yksi uhreista.
Mutta ei hätää. Viranomaisemme ovat ottaneet tämän huomioon. He ovat ydinvoimalapäätöksiä teh dessään harkinneet asiaa huolellisesti ja laskeneet mukaan kaikki kustannukset. Myös meidän henkemme.
Niinpä esimerkiksi Kansainvälinen säteilysuojelukomissio on perustellut säteilyannosrajojaan sillä, että tiukemmilla rajoilla säästyvien ihmishenkien hinta olisi liian korkea. Toisin sanoen ydinvoimalat saavat tappaa ihmisiä, jos tappamisen estäminen tulee liian kalliiksi.
Vuonna 1972 Suomeen säädettiin atomivastuulaki. Se poisti ydinvoimayhtiöiltä käytännöllisesti katsoen kokonaan vastuun ydinvoimalaonnettomuuksista. Lakia valmistellut komitea totesi säteilysuojelukomission hengessä vuonna 1963: "Kun vakuutusmaksuilla saattaa olla melkoinen osuus atomilaitoksen kokonaiskustannuksissa, on enimmäismäärää harkittaessa otettava huomioon, ettei atomitekniikan kehitystä vaikeutettaisi liian suurilla kustannuste kijöillä." (Atomivastuukomitean mietintö vuodelta 1963, sivu 32) Toisin sanoen ihmisiä ei pidä suojella, jos se johtaisi kustannusten kasvamiseen niin suuriksi, ettei ydinvoimaa voitaisi käyttää. Tärkeintähän on talouselämä - ih miselämäthän on helppo korvata uusilla.
Yksi viimeisimmistä henkemme arvon noteerauksista on peräisin Hallitusten väliseltä ilmastonmuutosta käsittelevältä komitealta (IPCC). Se vertaa rahassa hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä siihen, että mitään ei tehdä. Laskelmissa länsieurooppalaisen ihmishengen hintana on kuusi miljoonaa markkaa. Jos siis ihmisen hengen säästämiseksi talouselämä joutuisi tinkimään hyvinvoinnistaan liikaa, ihminen joutaa kuolla. Liikaa on tässä tapauksessa loistohuvilan tai Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan suuren asunnon hinta. Saman komitean mukaan köyhän venäläisen hengen eteen ei kannata uhrata kuin 1,2 miljoonaa - onhan toki Mercedes Benz 600 SL sentään arvokkaampi kuin yksi Ladan omistaja. Viranomaistemme huolellisuutta arvioissaan kuvastaa se, että oma hintansa on myös kurjille aasialaisille ja afrikkalaisille: heidän joka tapauksessa heikoksi jäävän elämänsä arvoksi on laskettu 600 000 mk (The Ecologist, Vol. 24:4,154, 1994.).
Mutta voiko tämä olla totta? Voiko kukaan ihminen vakavissaan ajatella näin kyynisesti? Kukaan tuskin voikaan silloin, kun hän on ystäviensä tai perheensä piirissä. Mutta silloin kun hallitsevan eliittimme edustaja kiipeä valtio- tai liikepalatsin ylimpään kerrokseen tai istuutuu tutkimuslaitoksen tietokoneen äärellä, hän ajattelee juuri näin. Silloin kiltti tri Jekyll muuttuu julmaksi Mr. Hydeksi. Hän alkaa edustaa valtiollista järkeä tai taloudellista rationaalisuutta, jolla on aivan toiset säännöt kuin tavallisten kuolevaisten aivoituksilla.
Muinaiset valtiojärjen edustajat uskottelivat avoimesti olevansa jumalia. Mutta heidän nykyiset seuraajansakin käyttäytyvät kuin olisivat jumalia: heillä on oikeus päättää muiden ihmisten elämästä ja kuolemasta.
Kun faaraot, keisarit ja kuninkaat leikkivät jumalaa, heillä oli apunaan papit. 1700-luvun lopulta lähtien valtiomiehiämme ovat tappopäätöksissä avustanet taloustieteilijät. Heti Adam Smithin jälkeen taloustiedettä käytettiin oikeuttamaan köyhiä hengissä pitäneiden avustusjärjestelmien poistaminen.
Ydinvoima on alusta lähtien edustanut kyynisen valtiollis-taloudellisen järjenkäytön huippua. 50 vuotta sitten presidentti Truman ja hänen pieni neuvonantajakaartinsa päättivät, että valtiollisista syistä oli Hiroshimassa tapettava 300 000 ihmistä. Näin siitä huolimatta, että Japanin tiedettiin antautuvan joka tapauksessa parin kuukauden sisällä. Kansakunnan koko naisetu vaati kolme päivää myöhemmin 150 000 ihmisen tappamista Nagasakissa - olihan myös plutonium-pommiin uhratut miljardit hyödynnettävä.
Vuonna 1964 USA:n atomienergiakomissio teetätti tutkimuksen ydinvoima lan riskeistä. Tulokseksi saatiin seuraavaa: suuri ydinvoimalaonnettomuus tappaisi 65 000 ihmistä, vammauttaisi 100 000, saastuttaisi Englannin kokoisen maa-alueen ja aiheuttaisi 17 miljardin dollarin omaisuusvahingot. Mutta valtiollis-taloudellinen järki tiesi, että ydinvoima kannattaa. Niinpä tutkimus salattiin ja ydinvoimaloiden rakentamista ja kauppaamista muihin maihin jatkettiin. Vasta yhdeksän vuoden kuluttua oikeuden päätöksellä tutkimus saatiin julkisuuteen.
Jos ydinvoimaloiden rakentamista olisi jatkettu 70-luvun alun valtavien suunnitelmien mukaisesti, tällainen suuronnettomuus olisi to dennäköisesti jo tapahtunut myös lännessä. Esimerkiksi Suomeen suunniteltiin vuonna 1974 yli 30 ydinvoimalaa kymmenelle paikkakunnalle. Suunnitelmat tunnetusti romahtivat.
Tulivatko eliitin edustajat järkiinsä? Saiko tri Jekyll sittenkin Mr. Hyden kuriin? Valitettavasti ei.
Mutta silti kanavansa löysi se inhimillinen järki, jota valta ei ole korruptoinut. 50-luvun lopulta lähtien alkoi kasvaa maailmanlaajuinen ydinaseiden ja ydinvoiman vastainen liike. Sen ansiosta ydinohjelmat saatiin pysäytettyä useimmissa maissa. Mutta juurikaan ei saatu aisoihin sitä valtiollis-taloudellista epäjärkeä, josta ydinprojektit sikiävät. Siksi Loviisaan on taas marssittava. Ja siksi on ympäri maailmaa osoitettava mieltä Ranskan ydinkokeita vastaan.
Ruohonjuuriliikkeet voivat todistetusti estää pahimmat valtiollis-taloudelliset tuhohankkeet. Ehkä ne voivat tulevaisuudessa myös vapauttaa ihmiset valtiollis-taloudellisen epäjärjen lumouksesta. Tähän mahdollisuuteen perustuu toivomme elämän jatkumisesta.
Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun