Osoite:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Maailmankauppalehden numerossa 2/2014. Se on kommentti samassa lehdessä 20 vuotta aikaisemmin ja nyt uudelleen julkaistuun kirjoitukseeni Tukevatko kehitysmaakaupat ylikansallisia yhtiöitä? Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

20 vuoden kuluttua


Kun lukee 20 vuotta sitten kirjoittamaansa tekstiä, pitäisi tuntea häpeää: vuosikymmenten kuluessa on kaiken järjen mukaan oppinut paljon uutta ja viisastunut niin, ettei enää allekirjoita kaikkia nuoruuden kiihkossa kirjoittamiaan sepustuksia. Mutta ei! Uuden omaksumiskykyni on ilmeisesti vakavasti heikentynyt, sillä voin hyväksyä lähes kaiken, mitä tuolloin kirjoitin Kehitysmaakauppojen Kauppalehteen.

Tietenkin moni jutussani mainitsema asia on muuttunut. Afristar-tuotteiden tilalle ovat tulleet reilun kaupan merkki -tuotteet, ja niiden eron tavallisiin tuotteisiin nähden ymmärtää helpommin. Kuitenkin kritiikkini politiikkaa ja valtaa koskevien kysymysten sivuuttamisesta reilun kaupan tuotteiden esittelyssä ja Maailmankauppojen toiminnassa pätee yhä. Tosin Turun Maailmankauppa ja muutamat muut ovat politisoineet sanomaansa, mutta nämä on valitettavasti poikkeuksia.

1990-luvun alussa en suinkaan ollut ainoa, jolla oli kirjoituksessani esitettyjä näkemyksiä maailmanlaajuisesta solidaarisuustoiminnasta. Näiden ajatusten siivittämänä syntyi toisenlaisen globalisaation liike, jota virheellisesti on kutsuttu globalisaation vastaiseksi. Liikkeen toiminta Seattlessa vuonna 1999 ja monissa muissa valtaeliitin kokoontumispaikoissa seuraavina vuosina, johti siihen, että epäreilun maailmankaupan yksi tukipilari WTO eli Maailman kauppajärjestö heikentyi ratkaisevasti. Järjestöhän aloitti toimintansa vuoden kuluttua juttuni kirjoittamisesta ja jatkaa siinä mainitsemani GATT:in toimintaa.

Jos nyt kirjoittaisin reilun kaupan tuotteiden ja Maailmankauppojen tiedotusta kritisoivaa artikkelia, painottaisin siinä ylikansallisten yhtiöiden ohella myös muita ihmisiä alistavia valtarakenteita. Niitä ovat miesten ylivaltaa ylläpitävät rakenteet, vanhat paikalliset sortojärjestelmät kuten kastilaitos, vain yhdessä maassa toimivat yhtiöt sekä valtiot ja niiden yhteenliittymät.

Osa epäreilua kauppaa ylläpitävistä organisaatioista löytyy läheltä: Suomen ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osasto, hallitus ja eduskunta. Aikoinaan suomalaiset ministerit neuvottelivat ja eduskunta hyväksyi WTO:n perustamissopimukset. Eduskunta olisi 1990-luvun lopulla hyväksynyt WTO:takin epäreilumman MAI-sopimuksen (Monenkeskinen investointisopimus), ellei kansainvälinen kansanliike olisi sitä voimakkaasti vastustanut.

Tälläkin hetkellä ministerit ja taloudellisten ulkosuhteiden osasto käyvät kulissien takana neuvotteluja kaupan ja kansainvälisen talouden epäreiluuden lisäämiseksi. Yksi tällainen hanke on TTIP eli Transatlantic Trade and Investment Partnership (Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden välinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus), joka siirtäisi entistä enemmän valtaa ylikansallisille yhtiöille ja niiden käsissä oleville yhdysvaltalaisille ”valvonta”viranomaisille ja kahlitsisi ratkaisevasti Suomen ja EU:n ympäristö- ja kauppapolitiikkaa.



10.10.14


Kommentit

Ei vielä kommentoitu.

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)