Yhteenveto kirjasta Maailman tilan kootut selitykset

Olli Tammilehdon kirja Maailman tilan kootut selitykset käsittelee nimensä mukaisesti ympäristötuhon, sotien, nälän, kurjuuden ja kulttuurien tuhoutumisen selityksiä. Koska selitykset ja ratkaisuehdotukset liittyvät usein kiinteästi yhteen, kirjassa pohditaan samalla myös maailmanlaajuisille ongelmille esitettyjen ratkaisujen pätevyyttä. Tammilehto ottaa tarkastelun kohteeksi yksitellen populaarissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa yleisesti tarjotut selitykset kuten väestönkasvu ja taloudellinen kehittymättömyys. Osoittamalla näitten puutteita hän päätyy vähitellen itse kannattamaansa valtarakenteisiin ja vallitseviin ideologioihin perustuvaan yhteiskunnalliseen selitykseen.

Kirjan tematiikka liittyy läheisesti globalisaatiokeskusteluun, mutta kyseessä ei ole vain yksi globalisaatiokirja muiden joukossa. Teos kytkeytyy myös paljon vanhempiin keskusteluihin vallitsevan talous- ja valtiomuodon luonteesta sekä ihmisen ja yhteiskunnan suhteista. Toisaalta se liittyy globalisaatiokeskustelun rinnalla esiintyviin muihin uusiin keskusteluihin, joita käydään mm. ekofilosofian ja kriittisen yhteiskuntateorian piirissä. Vaikka kirja on hengeltään selvästi postmodernin relativismin vastainen, se ammentaa myös postmodernin keskustelun piirissä esiintyvistä subjekti- ja diskurssiteorioista.

Koska kirjassa kohtaavat hyvin monenlaiset ja eritahoilta lähtevät ajatussäikeet, se tarjoaa paljon uutta myös pitkään kansainvälistä keskustelua seuranneelle. Toisaalta yleistajuisena tekstinä se sopii myös ihmiselle, joka on vasta löytänyt globaaleja kysymyksiä koskevan problematiikan. Tammilehdon esitystapa on dialoginen: kuvitellun kriittisen lukijan vastaväitteitä esitetään ja niihin yritetään vastata. Myös tämä helpottanee kirjan ajatuksenjuoksun ymmärtämistä.

Kirja alkaa hyvän ja pahan esittelyllä: käydään läpi sitä, mikä maailmassa on arvokasta ja mitä kaikkea on parastaikaa tuhoutumassa. Ensimmäinen Tammilehdon kritiikin kohteeksi joutuva yleisselitys- ja ratkaisuehdotus on talous. Taloudellinen kasvu ja sen vihreät variaatiot todetaan toivottomiksi inhimillisen hyvän määrällistämisyrityksiksi. Ne enemmin kätkevät talouden piirissä tapahtuvan tuhon kuin lieventävät sitä.

Seuraavaksi Tammilehto siirtyy käsittelemään ongelmien teknologista ymmärtämistä. Teknologisten yleisratkaisujen havaitaan epäonnistuvan siksi, että teknologisen muutoksen poliittista luonnetta ei tiedosteta. Kirjassa esitetään runsaasti tavanomaisen historiankirjoituksen sivuuttamia esimerkkejä teknologisen muutoksen ja yhteiskunnallisen vallan kietoutumisesta yhteen. Tammilehto käsittelee myös laajasti pehmeää teknologiaa ja siihen liittyvien ratkaisujen puutteita.

Tästä siirrytään astetta epätavallisimpiin selityksiin: yliluonnollisiin ja luonnon voimiin. Vaikka yliluonnollisiin voimiin ei julkisessa keskustelussa paljon enää viitata, niihin liittyvät selitykset ovat kuitenkin useissa tilanteissa monen ihmisen lohdutuksena. Sitä paitsi yliluonnolliset selitykset muistuttavat kirjoittajan mukaan biologistisia selityksiä, joita taas julkisuudessa paljon viljellään. Näiden selitysten ristiriidat ja puutteet läpikäytyään kirjoittaja siirtyy väestönkasvuun, joka on suosituimpia selityksiä etenkin kolmannen maailman kurjuudelle. Laajaan historiaa ja nykypäivää koskevaan kirjallisuuteen nojautuen Tammilehto väittää, että väestöselitykset ovat aina riittämättömiä ja usein myös pahasti harhaanjohtavia.

Seuraavaksi käsitellään maailman tilan selittämistä yksityisten ihmisen vikojen pohjalta. Vaikka ihmisten tietämättömyys, heikkous ja pahuus kieltämättä ovat ongelmia, maailman tilan selittäminen niillä ei kirjan mukaan onnistu - mm. siksi, etteivät samat ihmiset jatkuvasti ole samaa vaan sopeuttavat puheensa ja tekonsa sosiaalisen tilanteen mukaan.

Esitys jatkuu miespuoliseen väestöön feministien taholta kohdistuneiden syytteiden käsittelyllä. Miesselityksissä on Tammilehdon mukaan perää, mutta ne ovat riittämättömiä ilman yleisempää valtatarkastelua. Tähän hän ryhtyy seuraavaksi ja käsittelee yhteiskunnallisen vallan luonnetta. Kirjan mukaan hierarkkisten rakenteiden ja tiedotuksen hallinnan avulla on luotu valtakoneistoja, jotka uusintavat tehokkaasti itsensä ja pitävät yhteiskunnan tuhourallaan. Valtahierarkioista Tammilehto käsittelee yksityiskohtaisesti valtioita ja yhtiöitä. Hän omistaa myös yhden luvun valtajärjestelmien luomille fyysisille rakenteille ja niiden kyvylle ylläpitää kerran vallittua negatiivista kehitystä. Niin ikään kirjassa käsitellään laajalti ylikansallisten yhtiöiden, valtioiden muodostamien yhteenliittymien ja suurvaltojen harjoittamaa globaalia valtaa ja sen tuhoisia vaikutuksia maailman tilaan.

Vaikka kaikki näin näyttää tulleen selitetyksi, Tammilehto ei vielä hellitä vaan tuo kirjan viimeisessä varsinaisessa luvussa esiin valtaselitysten heikkouksia. Näiden täydennykseksi tarvitaan hänen mukaansa ymmärrystä vallitsevien ideologioiden ja diskurssien luonteesta yhteiskunnallisena kittinä, joka paikkaa varsinaisen vallankäytön aukkoja. Sinänsä järjettömien vallitsevien diskurssien vaikutuksen ymmärtämiseksi kirjassa käsitellään myös subjektiteoriaa, jossa lähdetään minän lievästä jakautumisesta myös psyykkisesti terveenä pidetyillä nykyihmisillä. Lopuksi ideologiatarkastelua konkretisoidaan historiallisilla katsauksilla uuden ajan Euroopan valtio- ja talousideologioihin.

Tammilehdon tarkoitus ei kaikella tällä selittelyllä ole kuitenkaan osoittaa nykyisen kurjuuden ja tuhon väistämättömyyttä. Päinvastoin hän pyrkii osoittamaan, että maailman nykytila johtuu joidenkin ihmisten valtapyrkimysten seurauksena käynnistyneistä prosesseista, jotka on ihmisten yhteistoiminnalla mahdollista pysäyttää. Vaikka kirja ei ole mikään kansalaistoiminnan opas, sen yhtenä tavoitteena on antaa eväitä yhteiskunnallisille muutosliikkeille.

Loppuviitteet, yksityiskohtainen hakemisto ja yli 1000 nimikettä käsittävä kirjallisuusluettelo täyttävät kirjan viimeiset 80 sivua.

Joitain taustatietoja

Kirja on Oulun yliopiston sosiologian tutkintovaatimuksissa: Perusopintojen (approbatur) kohdassa "muita yhteiskuntatutkimuksen osa-alueita".

Kirjasta on otettiin noin kahdeksan kuukautta sen ilmestymisen jälkeen toinen painos.

Kirja ei ole vain puheenvuoro suomalaisessa ympäristökeskustelussa vaan liittyy läheisesti moniin kansainvälisiin keskusteluihin. Siinä esitetään tuoreita näkemyksiä mm. ympäristöongelmien, sotien, nälän ja kurjistumisen syistä, teknologian luonteesta, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ideologisesta perustasta, ihmisen psyykkisen rakenteen, ideologisoiden ja vallan yhteen kietoutumisesta. Näitä näkemyksiä ei kuitenkaan vedetä ilmasta, vaan ne ovat uusia artikulaatioita, tulkintoja tai synteesejä monien eri tieteenalojen tuloksista ja monien hyvin erilaisten kirjoittajien teksteistä. Erityisen läheisesti kirja liittyy seuraavien tutkimusalojen keskusteluihin: ympäristöfilosofia, ympäristösosiologia, ihmisen ekologia ja kehityskriittinen antropologia.

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun

23.11.2000 jälkeen: