Tämä Olli Tammilehdon teksti on osa Olli Tammilehdon  toimittamaa, jo loppuunmyytyä kirjaa Kun edustajat eivät riitä - Kansalaistoiminnan opas (WSOY, Helsinki 1989). Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

IV.6 Kannatus näkyviin

Toimintaryhmät ja liikkeet eivät ole samanlaisia äänestyskannatuksen maksimointikoneistoja kuin useimmat puolueet. Silti kannatuksen saaminen on niillekin tärkeää. Ero on siinä, että toimintaryhmä pyrkii saamaan ajamalleen asialle kannatusta eikä itse ryhmälle. Valtapuolueille sen sijaan asiat ovat usein vain välineitä, joita muutellaan tilanteen mukaan.

Toisaalta osittain juuri puolueiden tuulen haisteluun perustuu kannatuksen merkitys kansalaistoiminnalle: vaikka puoluejohto pitäisi perusteluja vain hyvinä vitseinä, sen on pakko ottaa toiminta vakavasti, jos tämä uhkaa puolueen kannatusta. Samaten talouselämän valtaa pitävät ovat riippuvaisia ihmisten asenteista: tuotteiden myyntiä on kasvatettava ja "ulkoista yrityskuvaa" kiillotettava.

Mikä tahansa toiminta voidaan tulkita kannatuksen ilmaukseksi. Puoluebyrokraatti, joka kiroaa aktiiviensa vähyyttä, uskoo helposti jokaisen toimivan ihmisen takana olevan tuhansia passiivisia kannattajia. Yritysjohtaja, jonka mielestä puhe vapaaehtoisesta työstä on puppua, on taas valmis kuvittelemaan jokaisen pienen tiedotustilaisuudenkin taakse mahtavan tukiorganisaation.

Erityisesti mielenosoitusten mieli perustuu tähän ilmiöön. Harvat asiat saavat suomalaiset toistaiseksi kaduille. Parin tuhannen ihmisen liikkeelläolo osoittaa paitsi, että nämä pitävät asiaa todella tärkeänä, myös sen, että on kymmenin ellei sadoin tuhansin muita, jotka kannattavat kyseessä olevaa asiaa (ks. seuraava luku).

Myös toimintaryhmän tai liikkeen listoilla olevien henkilö- ja järjestötukijoiden lukumäärä ja monipuolisuus voivat joskus olla joillekin tärkeitä kannatuksen osoittimia.

KANSALAISADRESSIT

Asian nauttimaa laajaa myötämielisyyttä voidaan lähteä osoittamaan myös suoraan. Tavallisin tapa on kerätä nimiä keskeisten vaatimusten alle. Tällaista kansalaisadressia ei kannata panna liikkeelle toiminnan alkuvaiheissa: vaikka kannattajia periaatteessa sattuisi olemaankin, ei moni uskalla laittaa nimeään "epäilyttävän joukkion" paperiin, ennen kuin toiminta on julkisuudessa esiinnyttyään saanut riittävää hyväksyntää. Adresseja keräillään siksi paljon, että ne ovat menettäneet osan tehostaan. Toisaalta juuri toimintamuodon vakiintuneisuuden takia on helppo saada innokkaita kerääjiä myös sellaisista sosiaaliryhmistä, jotka eivät muuten tulisi toimintaan mukaan. Esimerkiksi keski-ikäisiä kotirouvia voi ilmestyä nuorten valtaaman toimintaryhmän kokoukseen sievoinen nippu täysiä adresseja mukanaan.

MIELIPIDETIEDUSTELUT

Adresseihin kerättyjen nimien lukumäärä ei kuitenkaan riipu vain kannatuksesta vaan ainakin yhtä paljon keräystoiminnan tehokkuudesta. Hiukan luotettavamman kuvan asian ajamisen suosiosta antavat mielipidetiedustelut.

Niissä valitaan ensin Suomen tai jonkin paikkakunnan asukkaista satunnaisesti pieni joukko ihmisiä eli otos siten, että jokaisella asukkaalla on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi. Otokseen kuuluvat kannattavat (tai vastustavat) nyt suurella todennäköisyydellä suunnilleen yhtä paljon kuin koko väestö.

Voidaan esimerkiksi laskea, että jos 250:stä satunnaisesti valitusta ihmisestä 60 % sanoo vastustavansa laskettelurinteen raivaamista ja 40 % sanoo kannattavansa sitä tai kieltäytyy ottamasta kantaa, niin tällöin 90 % todennäköisyydellä koko väestön vastustus on 55-65 %. Kun otosta kasvatetaan 1000:een, on jo 99 %:n todennäköisyys, että todellinen vastustus on välillä 55-65 %.

Mielipidetiedustelun teettäminen on toimintaryhmälle yleensä liian kallista. Jonkin tiedotusvälineen voi ehkä saada kiinnostumaan asiasta, jolloin julkisuus on taattu. Tällöin ei kuitenkaan pysty itse muotoilemaan kysymyksiä. Jos kampanjan sanoma on, että ympäristönsuojelu ei ole ristiriidassa ihmisten toimeentulon kanssa, ei paljon auta tietää vastausjakauma kysymykseen "Haluatteko tehtaaseen puhdistuslaitteet vai välttää 50 %:n työttömyyden kasvu paikkakunnalla?"

Toinen mahdollisuus saada aikaan "tieteellisiä" mielipidetiedusteluja rahatta on kääntyä sosiologian tai tilastotieteen opiskelijoiden puoleen. Nämä voivat joissain tapauksissa tehdä harjoitustyönään tarvittavan gallupin. Tässä vaihtoehdossa kysymyksiin voidaan vaikuttaa. Kannattaa käyttää tilaisuutta hyväksi ja kyselyttää ihmisiltä myös muita toimintaryhmälle hyödyllisiä asioita, esimerkiksi: "Oletko havainnut XYZ-toimintaa olevan olemassa? Jos olet, miten suhtaudut siihen?"

Aktivistit voivat tietenkin myös itse tehdä mielipidekyselyn, mutta silloin saa varautua epäilyihin sen pätevyydestä. Jos esimerkiksi ihmiset valitaan umpimähkään kadulta, väitetään, että kadulla kävelevät köyhät naiset paljon todennäköisemmin kuin rikkaat miehet, koska jälkimmäisillä on enemmän autoja ja sihteereitä. Jos taas valitsee haastateltavat satunnaisesti puhelinluettelosta, vikana on puhelittomien ja kotia karttavien poisjäänti. Aidosti satunnaista valintaa varten olisi siis saatava käyttöön kyseessä olevan alueen väestörekisteri. Tämä tuskin onnistuu ilman isoa rahaa tai jonkin tutkimusorganisaation tukea.

Kannatuksen osoittamisella ei ole vain ulkoista merkitystä. Aktiiveja ei koskaan loppujen lopuksi ole suurta määrää. He tuntevat helposti jäävänsä yksin, ja voimattomuus valtaa mielet. Siksi samaa asiaa tärkeänä pitävien ihmisten tuki rohkaisee ja antaa toivoa - siinäkin tapauksessa, että nämä olisivat pieni vähemmistö.

Page Top
 
Palautetta kirjoittajalle/toimittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info 
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän/toimittajan kotisivulla

Takaisin toimintaoppaan alkuun ja sisällysluetteloon | Takaisin Tammilehdon kotisivun alkuun