Tämä Olli Tammilehdon  kirjoitus oli tarkoitus julkaista David Kortenin kirjan "Maailma yhtiöiden vallassa" (Like, Helsinki 1997) esipuheena, mutta selittämättömästä syystä se jäi kirjasta viime vaiheessa pois. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

 Esipuhe David Kortenin kirjaan "Maailma yhtiöiden vallassa"

David C. Korten mainitsee tässä kirjas sa Suomen vain kerran. Silti se on tärkeimpiä Suomesta viime aikoina kirjoitettuja teoksia. Kirja käsittelee lähes joka sivulla meidän yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme, sillä Suomi on kiin teä osa niitä tuhoisia maailmanlaajuisia ilmiöitä, joita Korten tarkastelee.

Ilmiöiden tuttuudesta huolimatta ne tahtovat jäädä näkymättömiksi. Niiden taustalla olevat keskeiset toimijat ylikansalliset yhtiöt saattavat vaikuttaa etäisiltä. Poliittisessa keskustelussamme on totuttu etsimään ongelmille vain kotimaisia syitä ja seurauksia. Maailmantapahtumissa Suomi nähdään joko viattomana sivustakatsojana tai kohtaloonsa alistuvana uhrina. Kun hyödytään muiden kustannuksella, uskotaan sen olevan vain realistista käyttäytymistä tilanteessa, jonka aina jotkut muut ovat synnyttäneet.

Todellisuudessa täkäläiset organisaatiot toimivat aktiivisesti Kortenin kuvaamassa tuhoisassa prosessissa. Euroopan Unionin hierarkian huipulle kiivenneet valtiovaltamme edustajat, pysyvät tai tilapäiset, pyrkivät useimmiten lujittamaan eurooppalaisten ylikansallisten yh tiöiden valtaa niin tällä kuin muilla mantereilla. Heitä pitää ruodussa muun muassa ERT eli Euroopan teollisuusmiesten pyöreä pöytä (jonka Korten mainitsee Ruotsin kehitystä käsitellessään). Tämä keskeinen eurooppalainen valtaelin pysyttelee pääasiassa kulissien takana. Se on vuodesta 1984 lähtien laatinut lukuisia laajakantoisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on ollut muuttaa EU paremmaksi paikaksi yhtiöiden elää. Virkamiehet ja ministerit ovat toteuttaneet lähes kaikki ehdotukset.

Suomalaisen valtiollisen eliitin ei kuitenkaan tarvitse matkustaa Brysseliin kuullakseen, mitä ylikansallisilla yhtiöillä on sydämellään. Virkamiesten ja poliitikkojen hyvässä huomassa lukuisista suomalaisista yhtiöistä on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kasvanut kan sainväliset mitat täyttäviä vallankäyttäjiä.

Esimerkiksi Jaakko Pöyry -konserni on maailman suurin metsäalan suunnittelu- ja konsulttiyhtiö, joka on huomattavassa määrin vastuussa tropiikin metsissä käynnissä olevasta teollisesta hävityksestä. Ympäri maailmaa elämän monimuotoi suus muuttuu selluksi ja mainos- ynnä muuksi paperiksi Valmetin, Ahlströmin ja Rauma-konsernin koneissa. Rauman emoyhtiö UPM-Kymmene on Euroopan suurin paperin ja sellun tuottaja. Se samoin kuin valtion omistama Enso kuuluvat myös globaalilla tasolla niihin yhtiöihin, jotka voimakkaimmin edistävät liialliseen paperinkulutukseen perustuvaa elämäntapaa.

Niin ikään valtion omistama Kemira on Euroopan toiseksi suurin lannoitteiden valmistaja. Yhtiö edistää kemiallisiin "kasviravintei siin" ja "kasvinsuojeluaineisiin" perustuvaa viljelyä myös kolmannessa maailmassa; sillä on alan tehtaita mm. Intiassa ja Thaimaassa. Suomalaisia merkkejä kantavien vaatteiden todelliset valmistajat ovat usein köyhien maiden naisia. Osaltaan Nokian matkapuhelimienkin menestyksen taustalla on eri puolilla maailmaa sijaitsevien komponenttitehtaiden taloudellisesti tai terveydellisesti kaltoin kohdeltu työvoima.

Kaikesta huolimatta ylikansallisten yhtiöiden vallasta kirjoittaminen saattaa monesta tuntua vanhanaikaiselta. Ja sitähän se on - samassa mielessä kuin Lewis-farkut ovat "out" ja Dieselit "in" tätä kirjoitettaessa. Toisessa mielessä se on kuitenkin ajankohtaisempaa kuin koskaan: kun ylikansallisista yhtiöistä viimeksi runsaasti puhuttiin, olivat niiden lukumäärä, valta ja vaikutus maailman ongelmiin vähäisemmät kuin nykyisin.

Vaikka se, että keskeinen yhteiskunnallinen ilmiö jää varjoon, on aina vaarallista, on siitä jotain hyötyäkin: ilmiötä on helpompi alkaa tarkastella uudesta näkökulmasta. Niinpä tämä kirja kertoo suuryhtiöistä tavalla, johon ainakaan vanhemmat lukijat eivät ole tottuneet.

Uuteen puhetapaan Kortenilla on hyvät edellytykset, sillä hänen taustassaan ei ole mitään, mitä yhtiövallan kriitikolta odotetaan. Hän on monessa suhteessa konservatiivi, USA:n eliittiyliopistojen kasvatti, talousmies, joka on aikaisemmin kovasti uskonut markkinataloudeksi kutsuttuun yhtiöjärjestelmään.

Joitakin lukijoita kirjoittajan epätavanomainen näkökulma voi häiritä: Kortenhan ei yhtiöitä kritisoidessaan kyseenalaista markkinatalousmallia sinänsä. Hän haluaa vain panna sen toimintaa salpaavat yhtiöt aisoihin. Kannattaa kuitenkin huomata kirjan demokraattinen ja ihmisten tasavertaisuutta korostava henki. Vaikka oma yhteiskunnallinen näkemys eroaisikin Kortenin ajattelusta teoreettisella tasolla, on hyvä miettiä, kuinka olennainen ero on käytännön toiminnan kannalta. Joka tapauksessa yhteiskunnal listen muutospyrkimysten onnistuminen vaatii lähtökohtien ja näkökulmien erilaisuuden hyväksymistä.

Käsillä olevassa kirjassa elämäntapamme osoittautuu jälleen kerran epäeettiseksi, ihmisten ja luonnon riistoon perustuvaksi. Mutta kirja kertoo myös, ketkä ja mitkä ovat suureksi osaksi vieneet meiltä mahdollisuudet elää kunniallisesti ja eettisesti. Ainakin tässä suhteessa olemme yhtiövallan alistamia. Näin ollen voimme ryhtyä rakentamaan yhteyksiä ja osallistumaan eri puolilla maailmaa aloittelevaan muutosliikkeeseen.

Page Top



Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun