Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu kirjassa Sosiaalipolitiikan globaalit ulottuvuudet, toim. Leif Rönnberg ja Jussi Simpura, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2003. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Globalisaation vaikutus köyhyyteen




Tulo- ja kulutusköyhyys
Vähentääkö talouskasvu köyhyyttä?
Mielivaltainen köyhyysraja
Köyhyyden ulottuvuudet
Heikko terveys
Vallan puute
Turvattomuus ja haavoittuvuus
Sosiokulttuurinen köyhyys
Rikkaus valtana
Viitteet
Lähdekirjallisuus


'Globalisaatio' on kiistanalainen termi. Se viittaa maailmanlaajuisen joukkotiedotuksen aikaansaamaan kulttuurin homogenisointiin, maailmanlaajuisen tietoisuuden lisääntymiseen, aika-avaruuden kokoon puristumiseen, kansallisvaltioiden merkityksen vähenemiseen, kansainvälisten tai poikkikansallisten suhteiden kasvavaan merkitykseen, maailmanlaajuisen taloudellisen järjestelmän viimeaikaisiin muutoksiin tai kapitalistisen maailmanjärjestelmän uusimpaan inkarnaatioon (1). Näiden monien merkitysten ja sivumerkitysten takia ja koska diskurssi yleensä esittää globalisaation jonakin väistämättömänä, on vaikea olla kategorisesti sitä vastaan. Ennemminkin kriittisen äänet vastustavat jotakin tiettyä globalisaation muotoa.

Globalisaatiota koskevat suuret kiistat liittyvät pääasiassa siihen erityiseen taloudellisen globalisaation muotoon, joka on toteutunut viime vuosikymmenillä. Taloudelliseksi "liberalisoinniksi" ymmärrettyä globalisaatiota koskevat käsitykset ovat usein täysin vastakkaisia. Keskeinen kiistakysymys koskee globalisaation vaikutusta köyhyyteen. Toisaalta valtavirran poliitikot, taloustieteilijät ja muut asiantuntijat väittävät yleisesti, että globalisaation myötä köyhyys on vähentynyt maapallolla ja vähenee tulevaisuudessa entistä enemmän (2). Toisaalta suuri joukko kriittisiä tutkijoita sekä kansalaisjärjestöjen ja -liikkeiden edustajia väittää globalisaation lisäävän köyhyyttä tai vähintäänkin pienentävän köyhyyden vähenemisen nopeutta (3).

Tulo- ja kulutusköyhyys


Tavallisesti kiista kysymys on tätäkin suppeampi, sillä keskustelu koskee yleensä vain yhtä köyhyyden monista ulottuvuuksista: tulo- ja kulutusköyhyyttä. Nykyisen kaltaisen globalisaation vastustajat väittävät, että se lisää niiden ihmisten lukumäärää, joilla on riittämättömästi ruokaa ja muita välttämättömiä hyödykkeitä. Velkaruuvia kiristämällä G7-maiden hallitsema Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, apunaan Maailmanpankki on taivuttanut maat yli 150 maata rakennesopeutusohjelmiin. (vuonna 1999 niitä alettiin kutsua köyhyyden vähentämisohjelmiksi, englanniksi "Poverty Reduction Strategy Paper" eli PRSP. Näyttää siltä, että uusi nimi ei ole muuttanut sisältöä merkittävästi (4).) Ne merkitsevät valtion terveyteen, koulutukseen ja infrastruktuuri-investointeihin kohdistuvien menojen vähentämistä (5). Köyhien tarvitseminen ruoan ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnat nousevat, koska ohjelmat kieltävät valtiontuet. Osin rikkaiden maiden valtiontuilla halvaksi tehty tuonti syrjäyttää kotimaisen tuotannon, jolloin suuri joukko ihmisiä joutuu työttömiksi. Esteetön tuonti ja ohjelmien seurauksena oleva korkea korkotaso romahduttaa myös muuta kotimaista tuotantoa, mikä sekin lisää työttömyyttä. Työttömyys kasvaa edelleen seurauksena valtion virkamieskunnan pienentämisestä, jota ohjelmat vaativat. Viime vuosina WTO-sopimukset ovat muuttaneet suuren osan ohjelmien vaatimuksista kansainväliseksi laiksi. Tämä kaikki mitä ilmeisemmin lisää köyhyyttä. (6)

Nykyisen globalisaation kannattajien näkemys on päinvastainen: globalisaatio lisää köyhien tuloja ja kulutusmahdollisuuksia. Tästä esimerkkinä on Maailman köyhyysraportti, jonka kansainväliset rahoituslaitokset (Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki, Aasian kehityspankki, Amerikan valtioiden kehityspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan kehityspankki) tuottivat Genovan G7-kokouksen käyttöön vuonna 2001 (7). Monia varauksia esittäen tämä 17-sivuinen raportti väittää köyhien hyötyvän "globalisoiduista markkinoista" ja "kaupan avoimuudesta". Se käyttää kirjallisuudessa hyvin yleistä kaksiosaista argumentaatiota: 1) talouden liberalisointi lisää taloudellista kasvua, 2) taloudellinen kasvu lisää köyhien tuloja ja vähentää näin köyhyyttä.

Vaikka raportissa ei tähän viitatakkaan, talouskeskustelussa on hyvin yleistä pohjata käsitys ulkomaankaupan myönteisestä vaikutuksesta jo lähes 200-vuotta vanhaan teoriaan: suhteellisen edun periaatteeseen. Ensimmäisenä sen esitti osakekeinottelulla aikoinaan rikastunut David Ricardo vuonna 1817. Sen mukaan kunkin maan kannattaa erikoistua sellaisten tuotteiden valmistamiseen, joiden tuotanto niiden taloudessa on tehokkainta. Loput tuotteet kannattaa hankkia vaihtamalla näitä tuotteita kaupan avulla muihin. Teorian mukaan siis myös niiden maiden, joissa kaikkien tavaroiden tuotantokustannukset ovat kalliimpia kuin muualla kannattaa käydä kauppaa: on vain erikoistuttava siihen, missä on vähiten huono. Nämä teoreettiset johtopäätökset seuraavat kuitenkin vain jos mm. seuraavat olettamukset ovat totta:


Olettamukset eivät nykymaailmassa ole käytännöllisesti katsoen koskaan voimassa, joten teorialta putoaa pohja pois.

Asia ei siis ratkea teoreettisella tasolla. Mitkä sitten ovat käytännön kokemukset?

Vähentääkö talouskasvu köyhyyttä?


Usein, varsinkin ennen Kaukoidän vuosien 1997-99 talouskriisiä, Itä-Aasian muutamien maiden menestystä on käytetty todisteena kaupan kasvua lisäävästä vaikutuksesta. Todellisuudessa Japani, Taiwan, Etelä-Korea, Kiina, Vietnam ja muut maat eivät kuitenkaan ole noudattaneet nykyisen globalisaation talousoppeja. Kasvua on saatu aikaan valtiollisella ohjauksella ja suojatulleilla. (9)

Entä sitten globalisaatioajan oppien empiiriset tulokset? Washingtonissa toimiva Center for Economic and Policy Research -tutkimuslaitos (CEPR) on selvittänyt asiaa. Kun verrataan 1980- ja 1990-lukujen eli globalisaatioajan kasvutuloksia sitä edeltäneiden vuosikymmenten (1960-80) kasvuun, tulos ei vastaa globalisaation puolestapuhujien lupauksia: kasvu on globalisaation kaudella ollut yleisesti ottaen hitaampaa kuin aiemmin. (10)

Toinen lenkki Maailman köyhyysraportin argumenttiketjussa oli väite, jonka mukaan talouskasvu vähentää köyhyyttä. Raportin mukaan "nykyisin on musertavan paljon todistusaineistoa sen puolesta, että kasvu on hyväksi köyhyyden vähentämiselle" (11). Kuitenkin ainoa aineisto johon eksplisiittisesti viitataan on Maailman pankin tutkijoiden David Dollarin ja Aart Kraayn tutkimus "Kasvu on hyvää köyhille (Growth Is Good for the Poor) (12). Siihen on julkisuudessa ympäri maailmaa viitattu todisteena nykyglobalisaation hyvyydestä. Tutkimuksen mukaan henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen ja köyhimmän viidenneksen tulojen välinen korrelaatio on vahva eli aina kun BKT nousee, nousevat myös köyhien tulot.

Dollarin ja Kraayn paperia on kritisoitu monista lähtökohdista voimakkaasti. Ensinnäkin havaittu korrelaatio koskee ajanjaksoja, jolloin BKT on kasvanut ainakin 2 % vuodessa. Alhaisen kasvun - eli sellaisen, joka on tavallisinta globalisaation aikana - kausilla korrelaatiota köyhien tulojen ja BKT:n välillä ei juuri ole. Tutkimusaineistosta löytyy itse asiassa 35 ajanjaksoa, jolloin köyhien tulot laskivat, vaikka talous kasvoi. (13)

Tuloksia voidaan kritisoida myös huomauttamalla niiden olevan ristiriidassa useiden tutkimusten kanssa, joiden mukaan varsinkin köyhissä maissa tai varsinkin vuoden 1980 jälkeen talous ja epätasa-arvoisuus kasvavat rintarinnan (14). Lisäksi on tutkimustietoa, jonka mukaan globalisaatioon liittyvät rakennesopeutuslainat vähentävät merkittävästi kasvun köyhien tuloja nostavaa vaikusta (15).

Dollarin ja Kraayn paperissa on lisäksi vakavia metodologisia ongelmia. Käytetty matemaattinen ja tilastotieteellinen tapa pyörittää havaintoaineistoa tietokoneohjelmien kautta johtaa helposti näennäistuloksiin ja kadottaa tutkijalta tuntuman siitä, mitä hän oikeastaan on tekemässä (16). UNICEFin tutkijat Jan Vandemoortele ja Enrique Delamonica tekivät mielenkiintoisen kokeen tutkimuksessa käytetylle metodologialle. He korvasivat Dollarin ja Kraayn kaksi lukujoukkoa kahdella satunnaisesti valittujen lukujen joukolla siten, että lukujen vaihteluväli oli suurin piirtein sama kuin alkuperäisissä lukujoukoissa. Tämän jälkeen he suorittivat luvuille täsmälleen samat matemaattiset operaatiot ja korrelaatioanalyysit kuin mitä Dollar ja Kraay olivat tehneet omille luvuilleen. Tulos oli hämmästyttävä: se oli nimittäin suunnilleen sama kuin Dollarin ja Kraayn! Toisin sanoen satunnaisesti muodostetut lukusarjat saatiin käytetyllä metodologialla korreloimaan lähes yhtä paljon kuin alkuperäiset havaintosarjat. Ero on niin pieni, ettei se ole tilastollista merkitsevä. Vandemoortelen ja Delamonican kokeen mukaan siis kansainvälisten rahoituslaitosten keskeisenä tieteellisenä lähteenään pitämä köyhyystutkimus ei kerro maailmasta mitään - ei esimerkiksi sitä, onko kasvu köyhille hyväksi vai pahaksi. (17)

Mielivaltainen köyhyysraja


Toinen yleinen tapa osoittaa globalisaation vähentävän köyhyyttä on viitata Maailmanpankin köyhyystilastoihin (18). Niiden mukaan alle yhdellä dollarilla päivässä elävien ihmisten määrä on prosentuaalisesti vähentynyt vuoden 1987 jälkeen (19). Nämäkin tilastot ovat kohdanneet ankaraa kritiikkiä mm. UNCTADin taholta (20). Osoittautuu, että ne ovat metodologialtaan harhaanjohtavia ja niiden empiirinen pohja on aivan liian kapea (21).

Yhden dollarin köyhyysraja vaikuttaa täysin mielivaltaiselta. Rajaa perustellaan sillä, että se vastaa kymmenen alimman kansallisen köyhyysrajan mediaania (22). Intiassa köyhyysraja on juuri yksi näistä kymmenestä alimmasta, ja siellä elää noin joka kolmas Maailmanpankin äärimmäisen köyhäksi luokittelemasta ihmisestä (23). Maan köyhyysraja on määritelty ihmisten välttämättä keskimäärin tarvitseman päivittäisen kalorimäärän perusteella. Tämä on järkeenkäypää, sillä ihminen, joka ei saa riittävästi ruokaa on lähes poikkeuksetta köyhä. Raja on maaseudulla se kulutustaso, jonka vallitessa ihminen saa päivittäin 2400 kaloria vastaavan ruokamäärän. Kaupunkialueilla raja on jonkin verran alhaisempi ja vastaa 2100 kaloria. (24) Tämän määrittelyn Intian suunnittelukomissio teki 1970-luvulla. Vuosien 1973-74 kulutuskyselytutkimuksen perusteella se päätteli, että nämä rajat vastasivat 57 rupian ja 49 rupian henkeä kohden laskettu kuukausikulutusta. Kysymys ei siis ole siitä, että köyhyysrajalla oleva ihminen käyttäisi nuo summat kokonaisuudessaan ruokaan: summat vastaavat "kulutuskoria", johon sisältyy muun ohessa ruokaa mainittuja kalorimääriä vastaavasti.

70-luvun jälkeen Intian yhteiskunta ja talous ovat tietenkin muuttunut suuresti, joten 57 ja 49 rupiaa eivät enää vastaa 2400 ja 2100 kaloria. Jostain syystä kuitenkin ainoa tarkistus joka rupiamääräiseen köyhyysrajaan on tehty, koskee hintamuutoksia: inflaatiotarkistetut rajat esimerkiksi vuosille 1993-94 olivat 281 ja 206 rupiaa. Kuitenkin Intian viralliset kulutuskyselyt paljastavat että paitsi hinnat myös köyhien kulutuksen rakenne on muuttunut paljon 20 vuodessa. Rahaa meni entistä enemmän muuhun kuin ruokaan. Lisäksi viljojen sijasta rahaa kului aikaisempaa enemmän muihin elintarvikkeisiin. Nämä muutokset liittyivät ensisijaisesti yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin: Monet välttämättömät, valkuaisainepitoiset elintarvikkeet ovat kallistuneet suhteessa muihin mm. yhteismaiden häviämisen seurauksena. Työpaikat ja markkinat ovat kaikonneet kylistä, jolloin ihmiset joutuvat käyttämään enemmän rahaa matkustamiseen. Julkisten terveyspalvelujen laatu on heikentynyt ja ihmisten omiin taitoihin perustuva perinteiden lääketiede rappeutunut, joten joudutaan turvautumaan maksullisiin palveluihin.

Kaikkien näiden muutosten seurauksena 281 ja 206 rupiaa vastasivat todellisuudessa enää 1890 ja 1970 kaloria. Toisin sanoen köyhyysrajan määritelmä olikin "huomaamatta" muuttunut ratkaisevasti 20 vuodessa! Jos määritelmä halutaan säilyttää, on rahamääräiset köyhyysrajat nostettava 381 ja 325 rupiaan. Tämä merkitsee äärimmäisen köyhien määrän nousua 324 miljoonasta 636 miljoonaan. (25)

Tässä intialaisten tutkijoiden esittämässä muutoksessa köyhyystilastoihin ei ole kysymys siitä, että yhtäkkiä siirryttäisiin absoluuttisen köyhyyden käsitteestä suhteellisen köyhyyden käsitteeseen: köyhyyttä ei tässä määritellä suhteessa keskimääräiseen tulotasoon vaan määritelmän pohjana on edelleen sama ihmisen absoluuttinen tarve saada tietty määrä kaloreita. On vain niin, että muuttuneissa olosuhteissa tämä kalorimäärä saadaan aikaisempaa suuremmalla inflaatiokorjatulla rahamäärällä.

Kyseessä olevan tilastoharhan korjaus muuttaa myös maailmanlaajuisella tasolla ratkaisevasti Maailmanpankin esittämää kuvaa köyhyydestä. Ensinnäkin jos pelkästään Intian köyhien lukumäärää korjataan 300 miljoonalla ylöspäin, maailmanlaajuinen trendi kääntyy ja köyhien prosentuaalinenkin osuus on kasvanut vuodesta 1987. (26) Toisaalta vastaavanlaisia muutoksia pitäisi tehdä kaikissa maissa, jolloin äärimmäisen köyhien todelliseksi lukumääräksi saadaan ratkaisevasti Maailmanpankin esittämää suuremmat luvut (27). Koska globalisaation aikakaudella köyhien elämään vaikuttavia rakennemuutoksia on tapahtunut nopeaan tahtia, olisi korjattujen köyhyyslukujen trendi todennäköisesti voimakkaasti nouseva.

Köyhyyden ulottuvuudet


Monet muutkin asiat kuin tulojen minimaalisuus voivat johtaa kurjuuteen ja kykenemättömyyteen elää täysipainoista elämää. Näistä selvimpiä tapauksia on heikko terveys ja alistettu asema valtahierarkiassa. Myös sosiaalinen ja kulttuurinen syrjintä voivat johtaa siihen. Moderneissa yhteiskunnissa koulutuksen puutekin voi viedä kurjuuteen. Koska varsinkin nykyisin luonnon ja yhteiskunnan olosuhteet muuttuvat jatkuvasti, elämän siedettävä jatkuminen edellyttää lisäksi jonkinlaisia resursseja selviytyä vaikeiden tilanteiden yli. Siksi ne, joilla itse tai joiden yhteisöllä ei tällaisia resursseja ole, kurjistuvat ennen pitkää.

Viime vuosikymmeninä kaikkia näitä kurjuuden muotoja on alettu kutsua köyhyyden ulottuvuuksiksi. Tätä puhetapaa tukee historia, sillä entisinä aikoina 'köyhyys' on tarkoittanut hyvin monia asioita (28).

Moniulotteisuuden tuominen köyhyysdiskurssiin aikaansaa monia vaikeuksia. Useimpia muita ulottuvuuksia on vielä vaikeampi mitata kuin tulo- ja kulutusköyhyyttä. Esimerkiksi mikä tahansa ehdotettu tai kuviteltavissa oleva vallan puutteen mittari on väistämättä hyvin kiistanalainen ja sillä on erittäin suuri virhemarginaali. Lisäksi on käytännössä mahdotonta luoda kaikki ulottuvuudet käsittävää kokonaismittaria niin sanotulla hyvinvointifunktiolla tai yhdistelmämitalla, jossa olisi jokaisella ulottuvuudella oma painokertoimensa. Hyvin perustein voidaan myös argumentoida, että tämä on mahdotonta myös teoriassa, koska ulottuvuudet ovat yhteismitattomia. (29) Niinpä kun tehdään köyhyysvertailua eri maiden ja ajankohtien välillä, myös ne ihmiset ja instituutiot, jotka väittävät käyttävänsä moniulotteista köyhyyskäsitettä, unohtavat sen ja puhuvat vain tuloköyhyydestä - ja mahdollisesti muutamasta muusta ulottuvuudesta, joista sattuu olemaan tilastoja (30).

Kuitenkin tämä ongelma syntyy vain siinä tapauksessa, että köyhyyttä täytyy mitata. Mittaaminen taas on välttämätöntä, jos köyhyys nähdään teknisenä ongelmana, joka tulle ratkaista ulkopuolisten asiantuntijoiden sekä julkisten tai yksityisten hallintokoneistojen toimesta. Toisaalta, jos köyhyys nähdään poliittisena ongelmana - jollaisena sen näkevät monet yhtiöjohtoisen globalisaation vastustajat - ongelma katoaa: ainakin puolueiden ulkopuolella tapahtuvassa poliittisessa toiminnassa on mitä tavallista, että toimijoilla on laadullisia tavoitteita. Niiden esittämiseen numeroarvoilla suhtauduttaisiin lähinnä vitsinä.

Joka tapauksessa köyhyyden hallinnoijat puhuvat julistuksissaan nykyisin yleisesti köyhyyden monista ulottuvuuksista. Esimerkiksi OECD:n kehitysjärjestön DAC:n piirissä on päädytty tarkastelemaan köyhyyden moninaisuutta seuraavien viiden pääulottuvuuden puitteissa:

  1. Taloudellisten toimintakykyjen (capabilities) puute (tulojen, kulutuksen ja omaisuuden riittämättömyys)
  2. Inhimillisten toimintakykyjen puute (terveyden, koulutuksen, ravinnon, puhtaan veden ja asumisen vakava vajaus)
  3. Poliittisten toimintakykyjen puute (ihmisoikeuksien loikkaukset, kykenemättömyys vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon)
  4. Sosiaalis-kulttuuristen toimintakykyjen puute (kykenemättömyys osallistua yhteisön toimintaan arvostettuna jäsenenä)
  5. Turvattomuus ja haavoittuvuus (31).

Seuraavassa tarkastelen ulottuvuuksiin 2-5 liittyvää globalisaatiokeskustelua.

Heikko terveys


Rikkaiden maiden ajamat rakennesopeutusohjelmat pakottavat köyhät maat budjettikuriin, jotka usein johtavat terveyspalveluihin kohdistuviin leikkauksiin. Lännen valtakeskukset pitävät tällaista talouspolitiikkaa täysin välttämättömänä, vaikka nämä oppimestarit ovat nostaneet aikoinaan oman terveydenhuoltonsa tasoa "budjettikurittomuudella" eli alijäämäisiin budjetteihin perustuvalla politiikalla. Pelkästään 1980-luvulla IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmoimat Afrikan maat vähensivät terveysmenojaan 50%. Kansainvälisten rahoituslaitosten köyhille maille säätämiin ohjelmiin kuuluu myös terveyssektorin yksityistäminen tai sen saattaminen kustannusvastaavaksi (32).

Maailman kauppajärjestö, WTO, ja sen säätämiin kansainvälisiin lakeihin kuuluvat TRIPs- (Trade Related Intellectual Property Rights, virallinen käännös: Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista) ja GATS-sopimukset (General Agreement on Trade and Services, virallinen käännös: Palvelukaupan yleissopimus) aikaansaavat lisää vaikeuksia köyhien maiden terveydenhoidolle. TRIPs-sopimus pakottaa käytännössä valtioita säätämään ylikansallisia yhtiöitä suosivan patenttilain, joka on samanlainen kuin USA:ssa. Tämä merkitsee sitä, että monissa köyhissä maissa olevia voimavaroja ja tietoa, joiden avulla ne voisivat tuottaa halvalla monia tärkeitä lääkkeitä, ei voi käyttää hyväksi, minkä seurauksena lääkkeet ovat liian kalliita tarvitseville. (33) Jos EU onnistuu ajamaan tavoitteensa läpi meneillään olevissa WTO:n GATS-neuvotteluissa, terveyspalvelujen yksityistäminen saa lisää pontta ja yksityistämisen purkaminen tulee erittäin vaikeaksi (34).

Lisäksi edellä käsitelty aineellinen köyhyys merkitsee aliravitsemusta. Samaan suuntaan vaikuttavat saastuminen ja liikenneonnettomuudet etenkin suurissa kaupungeissa, jonne köyhät pakkaantuvat toimeentulon toivossa (35). Luulisi siis ihmisten terveyden kärsivän nykyglobalisaatiosta. Kaikesta huolimatta usein väitetään, että köyhien terveydentila aina vain paranee.

Edellä mainittu Maailmanpankin tutkija David Dollar on "jokseenkin varma" siitä, että globalisaatio vaikuttaa myönteisesti terveyteen (36). Entinen Maailmanpankin Terveys-, ravitsemus- ja väestöosaston johtaja Richard Feacham väittää British Medical Journalissa ilmestyneessä, suurta polemiikkia herättäneessä kirjoituksessaan, että "globalisaatio on useimmiten hyväksi terveydelle" (37). Kumpikin tutkija kirjoittaa kuitenkin hyvin vähän globalisaation suorista tai havaituista terveysvaikutuksista. Heidän argumenteissaan keskeistä on väite, että globalisaatio kasvattaa taloutta ja lisää köyhien tuloja ja että tämä tulojen lisäys vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Edellä käsittelin väitteen ensimmäistä osaa ja totesin monet sen puolesta esitetyt argumentit heikoksi ja monien seikkojen sotivan sitä vastaan.

Mutta mitä sitten tilastot kertovat ihmisten terveydentilan kehityksestä globalisaation aikakautena? Tavallisimpia ja yleisesti tilastoituja indikaattoreita ovat odotettavissa oleva elinaika ja lapsikuolleisuus. Ainakaan edellisen suhteen Maailmanpankin tilastotkaan eivät kerro edistyksestä viime vuosikymmeninä. Vuonna 1982 keskimääräinen eliniän odote kehitysmaissa oli 61, vuonna 1993 64 ja 1999 jälleen 64 vuotta. Kymmenissä Afrikan ja entisen Neuvostoliiton alueen maissa odotettavissa oleva elinikä laski monilla vuosilla 1990-luvulla. Lapsikuolleisuuden suhteen näyttäisi tapahtuneen vähän enemmän edistystä: alle yksivuotiaiden kuolleisuus tuhatta syntymää kohti laski vuoden 1990 66:stä vuoden 1999 59:ään; alle viisivuotiaiden vastaavasti 91:stä 85:een. (38)

Kuten tuloköyhyystilastojen kohdalla näitä lukuja on kuitenkin verrattava aikaisempien vuosikymmenten kehitykseen. Monet indikaattorit osoittavat terveyden paranemisen - mikäli sitä ylipäätään on tapahtunut - yleisesti ottaen hidastuneen erityisesti 1990-luvulla (39).

Vallan puute


Kolmas keskeinen köyhyyden ulottuvuus koskee vallan puutetta. Monet uskovat globalisaation lisäävän demokratiaa ja sitä kautta myös köyhien valtaa. Jopa kansainväliset rahoituslaitokset edistävät ehdoillaan vapaisiin vaaleihin pohjautuvaa järjestelmää (40). Kuitenkin nämä samat laitokset ja niiden takana olevat rikkaat maat pakottavat köyhät maat noudattamaan uusliberaalia talous-, sosiaali- terveys- ja koulutuspolitiikkaa (41). Sellaista järjestelmää, jossa kansa ei voi vaaleissa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa politiikan suuntaan, voi tuskin kutsua kansanvaltaiseksi.

Kaiken lisäksi köyhien itsemääräämismahdollisuudet työpaikoilla ovat selvästi heikentyneet nykyglobalisaation vaikutuksesta (42). Yksi rakennesopeutusohjelmien vaatimuksista on ollut "työmarkkinoiden joustavuus", joka käytännössä on tarkoittanut työntekijöiden järjestäytymis- ja muiden oikeuksien polkemista.

Turvattomuus ja haavoittuvuus


Neljäs köyhyyden ulottuvuus on turvattomuus ja haavoittuvuus. Tämän suhteen globalisaation vaikutuksista ei ole kovin suuria kiistoja. Myös nykymuotoista globalisaatiota tukevat tahot myöntävät yleensä globalisaation johtavan taloudelliseen turvattomuuteen ja köyhien haavoittuvuuden kasvuun (43). Jotkut viralliselle suunnalle myötämieliset tahot ovat pitäneet myös väkivaltaisten konfliktien kasvua globalisaation potentiaalisena seurauksena. Esimerkiksi USA:n avaruussodanjohto perustelee uusien avaruudesta maahan ampuvien laseraseiden kehittämistä sillä, että "maailmantalouden globalisaatio jatkuu, mikä merkitsee rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvamista" (44).

Kuitenkin turvallisuusulottuvuudella juuri globalisaation ja sotien välisestä yhteydestä on ollut eniten kiistaa. Monet ovat väittäneet globalisaation johtavan sotien vähenemiseen (45). Tällöin kuitenkin unohdetaan, että sotia on monenlaisia. Vaikka Euroopan uuden ajan historiasta tutut sodat todennäköisesti vähenevät, sisällissodat ja muiden maanosien uuden ajan historiasta tutut "imperialistiset kurinpitosodat" lisääntyvät (46).

Sosiokulttuurinen köyhyys


Viides ulottuvuus on sosiokulttuurinen köyhyys, jonka OECD:n kehitysjärjestö määrittelee kykenemättömyydeksi "osallistua jonkin yhteisön toimintaan sen arvostettuna jäsenenä". Tästä globalisaatiokiistoissa puhutaan varsin vähän. Kuitenkin maailman nykykehityksellä on ilmeinen vaikutus sosiokulttuuriseen köyhyyteen.

Globalisaatioprosessit murentavat monella tavalla paikallisyhteisöjen toimivuutta ja merkitystä. Niiden taloudellinen perusta heikkenee samalla kun paljon aktiivisia ihmisiä muuttaa pois työn perässä. (47) Näin köyhät toisaalta menettävät paikallisyhteisöjen antamaa arvostusta ja toisaalta tämän arvostuksen merkitys vähenee. Hyvin toimeentuleville ihmisille paikallisyhteisöjen antaman tuen heikkenemisellä ei ole niin suurta merkitystä, koska kyky osallistua "kansakunnan" ja globaalin kulutuskulttuurin luomien "kuvitteellisten yhteisöjen" toimintaan tarjoaa korvikkeen. Köyhillä ei ole kuitenkaan tätä mahdollisuutta, ja siksi heidän köyhyytensä myös sosiokulttuurisella ulottuvuudella kasvaa (48).

Rikkaus valtana


Globalisaatio, jonka yleensä uskotaan liittyvän vaurastumiseen, näyttääkin siis lisäävän köyhyyttä sen kaikilla ulottuvuuksilla. Tätä on vaikea ymmärtää, ellei köyhyyden lisäksi analysoi myös nykyisen rikkauden luonnetta. Nykymuotoinen rikkaus on historiallisesti, käsitteellisesti ja yhteiskunnallisesti sidoksissa valtaan, joka alistaa köyhiä. Samalla tavoin kuin ei kuningasta voi olla ilman alamaisia, ei rikkaita voi olla ilman köyhiä. Rikkauksien kasaaminen on samalla sellaisten valtarakenteiden luomista, jotka estävät köyhien omaehtoisen toimeentulon. (49)

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vaurastuminen perustuisi köyhien alistamiseen. Myös globalisoituvassa maailmassa on harvoille kasautuvan rikkauden lisäksi myös toinen yleinen vaurauden muoto: yhteisvauraus (common wealth) (50). Sitä edustavat yhteismaat ja -alueet, valtameret ja suuri osa metsistä, luonnon monimuotoisuus, maapalloin ilmastojärjestelmä, julkiset tilat kaupungeissa, julkiset kirjastot, koulut ja sairaalat, tieteellinen ja perinnetieto jne.

Kaikella tällä on huomattavia käytännöllisiä seurauksia niille tahoille, jotka haluavat vähentää maailman köyhyyttä. Tyytyminen nykyglobalisaation hallinnan alati toistuviin parannuksiin tai niihin toimiin, joilla Maailmanpankin köyhyysluvut saadaan laskemaan, johtaa todennäköisesti vain köyhyyden kasvuun. Koska köyhyydessä on pohjimmiltaan kysymys vallan puutteesta, vain yhteiskunnalliset liikkeet ja poliittiset kamppailut voivat aidosti poistaa köyhyyttä. Ensisijaisessa asemassa tässä ovat köyhien omat liikkeet, joita on syntynyt eri puolille maailmaa (51). Nämä kamppailut tarvitsevat ulkopuolista tukea, mutta ei niinkään rahaa vaan poliittista tukea. Tukimuotojen löytäminen ei periaatteessa ole vaikeaa, koska Etelän liikkeet suuntautuvat usein sellaisia tahoja vastaan, joilla on enemmän tai vähemmän suorat yhteydet Pohjoisen valtajärjestelmään.

Viitteet


1. Ks. esim. Hoogvelt 2001 s. 121, Sklair 2002, Petras ja Veltmeyer 2001

2. Ks. esim. Haaparanta 2001, Global Poverty Report 2001 - a Globalized Market - Opportunities and Risks for the Poor 2001; Attacking Poverty, World Development Report, 2000/2001 2000

3. Ks. esim. Chossudovsky 1997; Mehta 2001; Weisbrot, Baker, Kraev & Chen 2001

4. Ks. esim. PRSP Briefing, Poverty Rhetoric & Surreptitious Prvatisation? 2001, Keet 2001

5. Viime aikoina Maailmanpankki on kaikessa hiljaisuudessa myöntänyt tämän politiikan kauheat seuraukset ja ilmeisesti muuttanut toimintaansa. Kuitenkin tässä vaiheessa politiikan muuttaminen on vaikeaa, koska Maailmanpankin ja IMF:n vaatima kaupallistaminen ja yksityistäminen on jo tehnyt köyhille vaikeammaksi käyttää näitä palveluja. EU:n ajama palvelukaupan "vapauttaminen" edistäisi voimakkaasti yksityistämistä ja tekisi sen purkamisen hyvin vaikeaksi. Ks. Hilary 2001, Keet 2001, Sexton 2001

6. George 2001. Rakennesopeutusohjelmien negatiivisista vaikutuksista on olemassa valtava määrä kirjallisuutta, ks. esim. Paying the Price: Women and the Politics of International Economic Strategy 1995, Potter 1999, Adjustment and Social Sector Restructuring 1995, Mihevc 1995, Bello, Cunningham, Rau, et al. 1994, Chossudovsky 1997, Hoogvelt 2001, Scholte 2000, The People Vs Global Capital: The G-7, TNCs, SAPs, and Human Rights: Report of the International People's Tribunal to Judge the G-7, Tokyo, July 1993 1994. Hyvin kiinnostava ja tärkeä lisäys tähän kirjallisuuteen ovat Rakennesopeutusohjelmien osallistavaa tarkastusta edistävän kansainvälisen verkoston (Structural Adjustment Participatory Review International Network, SAPRIN) raportit. SAPRIN alkoi osallistavan tutkimuksensa rakennesopeutusohjelmien vaikutuksista Maailmanpankin pääjohtajan pyynnöstä. Tuhansien kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen lisäksi pankin ja ko. maiden hallitusten edustajat osallistuivat näihin selvityksiin kahdeksassa maassa (ks. www.saprin.org). Selvitysten yhteenvero on raportissa The Policy Roots of Economic Crisis and Poverty, a Multi-Country Participatory Assessment of Structural Adjustment 2001.

7. Global Poverty Report 2001 - a Globalized Market - Opportunities and Risks for the Poor 2001

8. Ks. esim. Stretton 2000 s. 666-

9. Ks. esim. Stiglitz 1996

10. Weisbrot, Baker, Kraev, et al. 2001a, Weisbrot, Baker, Naiman, et al. 2001b, Weisbrot, Naiman ja Kim 2001. Näissä tutkimuksissa käytetty tilastoaineisto on peräisin Maailmanpankilta ja Penn World Table -julkaisusta.

11. Global Poverty Report 2001 - a Globalized Market - Opportunities and Risks for the Poor 2001, s. 3

12. Dollar ja Kraay 2000

13. Weisbrot, Baker, Naiman, et al. 2001b s. 8

14. Ks. esim. Trade and Development Report 1997, Globalization, Distribution and Growth 1997, Cornia 2001

15. Easterley 2001

16. Ks. esim. Vandemoortele 2001

17. Vandemoortele ja Delamonica 2000

18. Ks. esim. Globalization, Growth, and Poverty, Building an Inclusive World 2002

19. Global Poverty Monitoring 2001, Chen ja Ravallion 2000, Income Poverty 2001. Maailmanpankki käyttää yhden dollarin köyhyysrajan rinnalla myös kahden dollarin rajaa.

20. The Least Developed Countries Report 2002 2002

21. Ks. esim. Deaton 2000, Reddy ja Pogge 2002

22. Chen ja Ravallion 2000 s. 6, Ravallion, Datt ja van de Walle 1991

23. Attacking Poverty, World Development Report, 2000/2001 2000 s. 280

24. India, Reducing Poverty, Accelerating Development 2000, Mehta 2001

25. Mehta ja Venkatraman 2000, Mehta 2001, Jaya Mehtan haastattelu Delhissä maaliskuussa 2002

26. Ks. esim. Global Poverty Monitoring 2001 -sivuilla esitettyjä lukuja.

27. Esimerkiksi Vietnamissa köyhyysraja määritellään samalla tavoin kuin Intiassa kiinnittämällä se välttämättömään kalorimäärään, ja sielläkään ei kulutuksen rakenteen muuttumista oteta huomioon (IDT/MDG Progress - Viet Nam 2002). Toisaalta yhdyskuntatason konsultaatiot, joita suoritettiin vuonna 2001, osoittavat, että nopea yhteiskunnallinen muutos saa köyhät tarvitsemaan uusia, vain rahalla saatavia hyödykkeitä (Shanks ja Turk 2002).

28. Rahnema 1992

29. Ks. esim. Attacking Poverty, World Development Report, 2000/2001 2000 s. 19-22; samasta ongelmasta ympäristön arvottamisessa ja yhteismitattomuudesta ks. Stirling 1993

30. Ks. esim. Globalization, Growth, and Poverty, Building an Inclusive World 2002

31. DAC Guidelines on Poverty Reduction 2001

32. Cavanagh, Welch ja Retallack 2000, Hilary 2001, Koivusalo ja Ollila 1997, Chossudovsky 1997 s. 59

33. Ks. esim. Wallach ja Sforza 1999, Koivusalo 1999, Hilary 2001, Koivusalo forthcoming 2002

34. Keet 2001, Sexton 2001, Hilary 2001

35. Tammilehto 1999, Estimating Global Road Fatalities 2000, Why Are Road Crashes a Problem? 2000, Car Statistics 2002

36. Dollar 2001

37. Feachem 2001

38. Social Indicators 2001

39. Ibid, Cornia 2001, Weisbrot, Baker, Kraev, et al. 2001a

40. Chossudovsky 1997, Keet 2001, Santiso 2001

41. Ks. esim. Keet 2001, Teivainen 2000, Lummis 1996, MacEwan 1999

42. Ks. Vapaiden ammattiliittojen kansainvälisen liiton raportteja, esim. Annual Survey on of Violations of Trade Union Rights 1997 1997, Annual Survey on of Violations of Trade Union Rights 2002 2002, Ballinger 2000, Tammilehto 1999, Millen ja Holtz 2000, Millen, Irwin ja Kim 2000, Klein 2001; vallitsevan talousajattelun epädemokraattisesta luonteesta: Lummis 1996, McMurtry 1998

43. Attacking Poverty, World Development Report, 2000/2001 2000 s. 135 Narayan, Chambers, Shah, et al. 2000, Narayan, Patel, Schafft, et al. 2000; yhden Maailmanpankin raportin, Poverty in an Age of Globalization 2000, mukaan "integraation kansainvälisiin rahoitusmarkkinoihin voi lisätä kriisialttiutta... Näiden kokonaisvaikutusten lisäksi globalisaatio voi listätä tiettyjen ihmisryhmien - varsinkin työntekijöiden - turvattomuutta entistä juurettomammassa ja muuttuvammassa maailmassa."

44. United States Space Command 1996

45. Ks. esim. Gartzke ja Li forthcoming 2003

46. Ks. esim. Scholte 2000 s. 142, Hoogvelt 2001 s. 159, Frederici 2001

47. Ks. esim. Mehta 2001, Report of the Expert Meeting on the Impact of Changing Supply-and-Demand Market Structures on Commodity Prices and Exports of Major Interest to Developing Countries 1999, Chossudovsky 1997 Nash 1994, Madeley 1999, Kumar Singh forthcoming 2002., Raman 1998, González de la Rocha ja Grinspun 2001, Trading Freedom: How Free Trade Affects Our Lives, Work, and Environment 1991

48. Ks. esim. Sklair 2002, Barnet ja Cavanagh 2001. Amartya Senin mukaan "yleisesti ottaen rikkaassa maassa tarvitaan enemmän tuloja, jotta pystyttäisiin ostamaan riittävästi hyödykkeitä saman yhteiskunnallisen toimintakyvyn saavuttamiseen kuin köyhissä." (Sen 2001(1999) s. 89 Kun tätä periaatetta sovelletaan globalisaatioon, saadaan tulokseksi seuraava väittämä: mitä globalisoituneempi maailma on taloudellisesti ja kuttuurisesti, sitä pienempi on ero sellaisen köyhässä maassa tarvittavan tulon ja sellaisen rikkaassa maassa tarvittavan tulon välillä, jonka avulla saavutetaan sama yhteiskunnallinen toimintakyky.

49. Ks. Lummis 1996 s. 70, Fuchs 2000, Lohoff 1998 ; tästä samoin kuin monista muista tässä artikkelissa esitetyistä asioista tarkemmin tutkimuksessani Tammilehto 2003

50. Ks. Bollier 2002, Lummis 1996, Tammilehto 2003

51. Ks. esim. In the Name of the Poor, Contesting Political Space for Poverty Reduction 2002, Annual Survey on of Violations of Trade Union Rights 2002 2002, Anti-Capitalism, a Guide to the Movement 2001, Turner ja Brownhill 2001, Britto da Motta ja Carvalho 1995

Lähdekirjallisuus


Adjustment and Social Sector Restructuring. toim. Jessica M. Vivian, Frank Cass in association with the European Association of Development Research and Training Institutes (EADI) (Geneva) and the United Nations Research Institute for Social Development (UNRISD) (Geneva), London; Portland, Or. 1995

Annual Survey on of Violations of Trade Union Rights 1997. International Confederation of Free Trade Unions (ICFTU), http://training.itcilo.it/actrav_cdrom1/english/global/standard/viol.htm, Brussels 1997

Annual Survey on of Violations of Trade Union Rights 2002. International Confederation of Free Trade Unions (ICFTU), http://www.icftu.org/www/pdf/pub_survey2002en.pdf, Brussels 2002

Anti-Capitalism, a Guide to the Movement. toim. Emma Bircham and John Charlton, London, Bookmarks Publications 2001

Attacking Poverty, World Development Report, 2000/2001. toim. Ravi Kanbur and Nora Lustig, http://www.worldbank.org/poverty/wdrpoverty/report/index.htm, Published for the World Bank Oxford University Press, New York 2000

Ballinger, Jeff: "Nike's Armies, How the Military Enforces Global Capitalism." The Nonviolent Activist, http://www.warresisters.org/nva0700-1 .ht m, July-August, 2000

Barnet, Richard ja John Cavanagh: Homogenization of Global Culture. The Case against the Global Economy & for a Turn Towards Localization. toim. Edward Goldsmith and Jerry Mander, Earthscan, London 2001

Bello, Walden F., Shea Cunningham, Bill Rau, et al.: Dark Victory: The United States, Structural Adjustment, and Global Poverty. Pluto; Food First; TNI, Transnational Institute Series London; Oakland; Amsterdam 1994

Bollier, David: Silent Theft, the Pivate Plunder of Our Common Wealth. New York, Routledge 2002

Britto da Motta, Alda ja Inaiá Maria Moreira de Carvalho: Pauperization and Women's Participation in Social Movements in Brazil. Paying the Price: Women and the Politics of International Economic Strategy. toim. Mariarosa Dalla Costa and Giovanna Franca Dalla Costa, London; Atlantic Highlands, N.J., Zed Books 1995: 73-90

Car Statistics. Car Busters, http://www.carbusters.org/freesources/stats.php, 2002

Cavanagh, John, Carol Welch ja Simon Retallack: The IMF Formula: Generating Povery. Globalising Poverty, the World Bank, IMF and WTO. The Ecologist Report, 2000: 23-25

Chen, Shaohua ja Martin Ravallion: How Did the World's Poorest Fare in the 1990's? World Bank, http://wbln0018.worldbank.org/Research/workpapers.nsf/f7ff86a8cbbd411a852566db005f7b6 0/ 7b824640b1ad2f1c8525692d007481b5/$FILE/wps2409.pdf, 2000

Chossudovsky, Michel: The Globalisation of Poverty: Impacts of IMF and World Bank Reforms. Zed Books; TWN, London; Atlantic Highlands, N.J.; Penang, Malaysia 1997

Cornia, Giovanni Andrea: "Globalization and Health: Results and Options." Bulletin of the World Health Organization 79 (9): 834-41, http://www.who.int/docstore/bulletin/pdf/2001/issue9/bu1312.pdf, 2001

DAC Guidelines on Poverty Reduction. OECD, http://www1.oecd.org/dac/pdf/G-pov-e. pdf< /A>, Paris 2001

Deaton, Angus: Counting the World's Poor: Problems and Possible Solutions. Princeton University, Princeton 2000

Dollar, David: "Is Globalization Good for Your Health?" Bulletin of the World Health Organization 79 (9): 827-33, http://www.who.int/docstore/bulletin/pdf/2001/issue9/bu1316.pdf, 2001

Dollar, David ja Aart Kraay: Growth Is Good for the Poor. World Bank, http://www.worldbank.org/research, 2000

Easterley, William: The Effect of IMF and World Bank Programmes on Poverty. WIDER, Discussion Paper No. 102, http://www.wider.unu.edu/publications/publications.htm, Helsinki 2001

Estimating Global Road Fatalities. Global Road Safety Partnership, http://www.factbook.net/EGRF_Su mma ry.htm , 2000

Feachem, Richard G. A.: "Globalisation Is Good for Your Health, Mostly." British Medical Journal (323): 504-06, http://www.bmj.com/cgi/content/full/323/7311/504?maxtoshow=&HITS=10&hits=1 0&a mp;RESULTFORMAT=&author1=Feachem&searchid=1007823796542_4818& ;s tored_search=&FIRSTINDEX=0, September 1, 2001

Frederici, Silvia: War, Globalization and Reproduction. There Is an Alternative: Subsistence and World-Wide Resistance to Corporate Globalization. toim. Veronika Bennholdt-Thomsen, Nicholas Faraclas and Claudia von Werlhof, Zed Books, London 2001: 133-45

Fuchs, Tatjana: Wieviel Reichtum Können wir uns Leisten? Von der Vielfalt Menschlicher Entwicklung - Oder vom Reichtum, der Armut Braucht. Institut für sozial-ökologischen Wirtschaftsforschung e.V., München 2000

Gartzke, Erik ja Quan Li: Economic Globalization and Peace: How Economic Integration Can Reduce the Incidence of International Conflict. Globalization and Armed Conflict. toim. Gerald Schneider, Katherine Barbieri and Nils Petter Gleditisch, Rowman and Littlefield, http://polisci.la.psu.edu/faculty/li/research_papers/glob_chapter.pdf, Boulder, CO forthcoming 2003

George, Susan: Corporate Globalisation. Anti-Capitalism, a Guide to the Movement. toim. Emma Bircham and John Charlton, Bookmarks Publications, London 2001: 11-24

Global Poverty Monitoring. The World Bank Group, http://www.worldbank.org/research/povmonitor/index.htm, 2001

Global Poverty Report 2001 - a Globalized Market - Opportunities and Risks for the Poor. African Development Bank, ADB, EBRD, IADB, IMF, World Bank, http://www.worldbank.org/poverty/library/G8_2001.pdf, 2001

Globalization, Growth, and Poverty, Building an Inclusive World. World Bank, Policy Research Report, Oxford University Press, New York 2002

González de la Rocha, Mercedes ja Alejandro Grinspun: Private Ajustments: Housholds, Cirisis and Work. Choices for the Poor, Lessons from the National Poverty Strategies. toim. Alejandro Grinspun, UNDP, New York 2001

Haaparanta, Pertti: Yhdentyvä maailmantalous ja sen seuraukset. Studia Generalia -luento, Helsingin kauppakorkeakoulu, 4.10., 2001

Hilary, John: The Wrong Model: GATS, Trade Liberalisation and Children's Right to Health. Save the Children, Briefing Report, London 2001

Hoogvelt, Ankie M. M.: Globalization and the Postcolonial World: The New Political Economy of Development. Palgrave, Houndmills 2001

IDT/MDG Progress - Viet Nam. http://www.vdic.org.vn/eng/pdf/CPRGSsyn_final.pdf, United Nations Country Team, Ho Chi Minh City 2002

In the Name of the Poor, Contesting Political Space for Poverty Reduction. toim. Neil Webster and Lars Engberg-Pedersen, Zed, London 2002

Income Poverty. The World Bank Group, http://www.worldbank.org/poverty/data/trends/income.htm, 2001

India, Reducing Poverty, Accelerating Development. The World Bank, World Bank Country Study, Oxford Universtity Press, New Delhi 2000

Keet, Dot: From Focusing on Symptomatic Manifestations Towards Dealing with Systemic Factors and Forces. http://www.tni.org/archives/keet/systemic.htm, Transnational Institute, Amsterdam, May, 2001

Klein, Naomi: No Logo: No Space, No Choice, No Jobs. Flamingo, London 2001

Koivusalo, Meri: World Trade Organisation and Trade-Creep in Helth and Social Policies. GASPP, STAKES, GASPP Occasional Paper No. 4/1999, Helsinki 1999

Koivusalo, Meri: Assessing the Health Policy Implications of WTO Trade Agreements. Globalisation and Health: Case Studies. toim. Kelley Lee, Palgrave, London forthcoming 2002

Koivusalo, Meri ja Eeva Ollila: Making a Healthy World: Agencies, Actors, and Policies in International Health. Stakes, Zed Books, Distributed by St Martin's Press, Helsinki, London, New York 1997

Kumar Singh, Arun: Water in India: Dimensions of Crisis. Vasudhaiva Kutumbakam, Delhi forthcoming 2002

The Least Developed Countries Report 2002. UNCTAD, http://www.unctad.org/en/docs/ldc02.e n.p df, Geneva 2002

Lohoff, Ernst: "Zur Dialektik der Mangel und Überfluss." Krisis (21/22): 52-81, 1998

Lummis, C. Douglas: Radical Democracy. Cornell University Press, Ithaca 1996

MacEwan, Arthur: Neo-Liberalism or Democracy? Economic Strategy, Markets, and Alternatives for the 21st Century. Zed, London 1999

Madeley, John: Big Business, Poor Peoples: The Impact of Transnational Corporations in the World's Poor. Zed Books, New York 1999

McMurtry, John: Unequal Freedoms, the Global Market as an Ethical System. Gramond Press, Toronto 1998

Mehta, Jaya: Give Poverty a Face Please! Alternative Economic Survey 2000-2001, Second Generation Reforms: Delusions of Development. toim. Alternative survey group, Rainbow publishers, Azadi bachao andolan, Lokayan, Delhi 2001: 29-34

Mehta, Jaya ja Shanta Venkatraman: "Poverty Statistics, Bermicide's Feast." Economic and Political Weekly, July 1, http://www.epw.org.in/showArticles.php?root=2000&leaf=07&filename=1487& ;file type=html, 2000

Mihevc, John: The Market Tells Them So: The World Bank and Economic Fundamentalism in Africa. Zed Books; Third World Network, London; Atlantic Highlands N.J.; Penang Malaysia 1995

Millen, Joyce V. ja Timothy H. Holtz: Dying for Growth, Part I: Transnational Corporations and the Health of the Poor. Dying for Growth: Global Inequality and the Health of the Poor. toim. Jim Yong Kim, Common Courage Press, Monroe, Me. 2000: 177-223

Millen, Joyce V., Alec Irwin ja Jim Yong Kim: Introduction: Who Is Growing? Who Is Dying? Dying for Growth: Global Inequality and the Health of the Poor. toim. Jim Yong Kim, Common Courage Press, Monroe, Me. 2000: 3-10

Narayan, Deepa, Robert Chambers, Meera K. Shah, et al.: Voices of the Poor, Crying out for Change. World Bank, Oxford University Press, New York 2000

Narayan, Deepa, with Raj Patel, Kai Schafft, et al.: Voices of the Poor, Can Anyone Hear Us? World Bank, Oxford University Press, New York 2000

Nash, June: "Global Integration and Subsistence Insecurity." American Anthropologist 96 (1): 7-30, 1994

Paying the Price: Women and the Politics of International Economic Strategy. toim. Mariarosa Dalla Costa and Giovanna Franca Dalla Costa, Zed Books, London; Atlantic Highlands, N.J. 1995

The People Vs Global Capital: The G-7, TNCs, SAPs, and Human Rights: Report of the International People's Tribunal to Judge the G-7, Tokyo, July 1993. Pacific Asia Resource Center in association with ARENA, Hong Kong, Apex Press, New York, Other India Press, Goa, Tokyo 1994

Petras, James ja Henry Veltmeyer: Globalization Unmasked, Imperialism in the 21st Century. Zed, London 2001

The Policy Roots of Economic Crisis and Poverty, a Multi-Country Participatory Assessment of Structural Adjustment. http://www.saprin.org/SA PRI N_Synthesis_11-16-01.pdf, The Structural Adjustment Participatory Review International Network (SAPRIN), Washington D.C 2001

Potter, George Ann: Deeper Than Debt: Economic Globalisation and the Poor. Latin America Bureau, London 1999

Poverty in an Age of Globalization. The World Bank, http://www.worldbank.org/html/extdr/pb/globalization/povertyglobalization.pdf, Washington D.C 2000

PRSP Briefing, Poverty Rhetoric & Surreptitious Prvatisation? World Development Movement, www.wdm.org.uk, London, June, 2001

Rahnema, Majid: Poverty. The Development Dictionary. toim. Wolfgang Sachs, Zed, London 1992: 158-76

Raman, Vasanthi: Globalisation and Child Labour. Centre for Women's Development Studies, Occassional Paper No. 31, New Delhi 1998

Ravallion, Martin, Gaurav Datt ja Dominique van de Walle: "Quatifying Absolute Poverty in the Developing Countries." Review of Income and Wealth 37 (4), December, 1991

Reddy, Sanjay G. ja Thomas W. Pogge: How Not to Count the Poor. Columbia University, http://www.columbia.edu/~sr793/count. pdf , New York, June 14, 2002

Report of the Expert Meeting on the Impact of Changing Supply-and-Demand Market Structures on Commodity Prices and Exports of Major Interest to Developing Countries. UNCTAD, Trade And Development Board, Commission on Trade in Goods and Services, and Commodities, Geneva, July, 1999

Santiso, Carlos: "Development Cooperation and Promotion of Democratic Governance: Promises and Dilemmas." International politics and society (4), http://fesportal.fes.de/pls/portal30/docs/FOLDER/IPG4_2001, 2001

Scholte, Jan Aart: Globalization: A Critical Introduction. Palgrave, Houndsmill 2000

Sen, Amartya: Development as Freedom. Oxford University Press, Oxford 2001(1999)

Sexton, Sarah: Trading Health Care Away? GATS, Public Services and Privatisation. http://cornerhouse.icaap.org, The Corner House, Sturminster Newton 2001

Shanks, Edwin ja Carrie Turk: Community Views on the Draft Poverty Reduction Strategy: Findings from Six Sites in Vietnam. http://www.vdic.org.vn/eng/p df/C PRGSsyn_final.pdf, Actionaid, CRS, Oxfam GB, Plan International, Save the Children UK, the World Bank, 2002

Sklair, Leslie: Globalization, Capitalism & Its Alternative. Oxford University Press, Oxford 2002

Social Indicators. World Bank, http://www.worldbank.org/poverty/data/trends/social.htm, 2001

Stiglitz, Joseph E.: "Some Lessons from the East Asian Miracle." The World Bank Research Observer 11 (2): 151-77, 1996

Stretton, Hugh: Economics, a New Introduction. Pluto Press, London 2000

Tammilehto, Olli: The Effects of the Production and Consumption Patterns of Industrialized Countries on the Environment in the South. Ympäristö ja Kehitys ry, http://www.tammilehto.info/north_south_environment.htm, Turku 1999

Tammilehto, Olli: Globalisation and Dimensions of Poverty. Ministry for Foreign Affairs, Department for International Development Cooperation, Helsinki 2003

Teivainen, Teivo: Enter Economy, Exit Politics: Transnational Politics of Economism and Limits to Democracy in Peru. Helsinki University Printing House, Books from the Finnish Political Science Association, Helsinki 2000

Trade and Development Report 1997, Globalization, Distribution and Growth. UNCTAD, United Nations, New York 1997

Trading Freedom: How Free Trade Affects Our Lives, Work, and Environment. toim. John Cavanagh, Institute for Food and Development Policy, San Francisco 1991

Turner, Terisa E. ja Leigh S. Brownhill: "Women Never Surrendered": The Mau-Mau and Globalization Form Below in Kenya 1980-2000. There Is an Alternative: Subsistence and World-Wide Resistance to Corporate Globalization. toim. Veronika Bennholdt-Thomsen, Nicholas Faraclas and Claudia von Werlhof, Zed Books, London 2001: 106-32

United States Space Command: Vision for 2020. http://www.fas.org/spp/military/docops/usspac/visbook.pdf, Peterson AFB, CO 1996

Wallach, Lori ja Michelle Sforza: Whose Trade Organization? Corporate Globalization and the Erosion of Democracy. Public Citizen, Washington D.C. 1999

Vandemoortele, Jan: Questioning Some Norms, Facts and Findings on Global Poverty. United Nations Development Programme, Bureau for Development Policy, New York 2001

Vandemoortele, Jan ja Enrique Delamonica: Growth Is Good for the Poor: A Comment. UNICEF, New York 2000

Weisbrot, Mark, Dean Baker, Egor Kraev, et al.: The Scorecard on Globalization 1980-2000; Twenty Years of Diminished Progress. Center for Economic and Policy Research (CEPR), Briefing Paper, http://www.cepr.net/globalization/scorecard_on_globalization.htm, Washington D.C. 2001a

Weisbrot, Mark, Dean Baker, Robert Naiman, et al.: Growth May Be Good for the Poor - but Are IMF and World Bank Policies Good for Growth? Center for Economic and Policy Research (CEPR), http://www.cepr.net/globalization/Growth_May_Be_Good_for_the_Poor.htm, Washington D.C. 2001b

Weisbrot, Mark, Robert Naiman ja Joyce Kim: The Emperor Has No Growth: Declining Economic Growth Rates in the Era of Globalization. Center for Economic and Policy Research (CEPR), Briefing Paper, http://www.cepr.net/globalization/The_Emperor_Has_No_Growth.htm, Washington D.C. 2001

Why Are Road Crashes a Problem? , http://www.i-connect.ch/grsp/gr spd ev/problem.htm, Global Road Safety Partnership, 2000

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info/)

22.4.2003 jälkeen: