Osoite:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 21.6.04. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Geenimanipuloinnin riskeistä halutaan vaieta

EU-komission asiantuntija Kimmo Pitkäsen geeniteknologiaa koskeva kirjoitus Helsingin Sanomissa 4.6.04 sisälsi runsaasti asiantuntemattomia ja harhaanjohtavia väitteitä. Toisin kuin hän esittää, kriittinen suhtautuminen geeniteknologiaan ei suinkaan perustu “ääriryhmien propagandaan”, vaan suomalaisten ja ulkomaisten alan tutkijoiden tuloksiin ja heidän lausuntoihinsa. Se perustuu myös geeniteknologian poliittisen luonteen ymmärtämiseen, jota on siivittänyt yhtiöiden ja muutamien hallitusten innokkuus vaientaa kriittiset tutkijat.

Hyvä esimerkki on unkarilaissyntyisen brittitutkija Arpad Pusztain tapaus. Kun tämä 300 tieteellistä artikkelia ja 12 kirjaa julkaissut, maltillinen ja geeniteknologiaan uskova tutkija kertoi vuonna 1998 julkisuudessa tutkimuksestaan, jossa hän havaitsi geenimanipuloituja perunoita syöneissä rotissa merkittäviä vaurioita: immuunijärjestelmän heikentymistä, elinten kasvuhäiriöitä ja syöpää ennakoivia kudosmuutoksia. Tästä merkittävästä havainnosta hän ei saanut tiedepalkintoa, vaan häntä painostettiin voimakkaasti, hänet yritettiin vaientaa, hänen lausuntojaan vääristeltiin karkeasti ja hänet erotettiin tutkijanvirastaan.

Johtava geenimanipulointiyhtiö Monsanto oli antanut vähän aikaisemmin kyseessä olevalle tutkimuslaitokselle 210 000 euron apurahan. Tapauksesta viisastuneena Englannin hallitus päätti lopettaa rahoituksen kaikilta tutkimuksilta, joissa geeniruoan terveellisyyttä käytännössä testattiin.

Geeniruoan yleisyys maailmalla ei suinkaan johdu siitä, että se olisi puolueettomissa testeissä todettu vaarattomaksi. Geenimanipuloitujen lajikkeiden yleisyys perustuu sen sijaan USA:n hallituksen politiikkaan, jossa suurten yhtiöiden edut asetetaan tavallisten kansalaisten terveyden edelle. Elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n poliittisesti nimitetyt, yhtiöpiireistä tulleet johtajat päättivät vuonna 1992 vastoin viraston omien asiantuntijoiden kantaa julistaa geenilajikkeet samanlaisiksi kuin tavanomaiset lajikkeet. Siksi niiden turvallisuutta ei tarvinnut testata.

Geenimanipulointia ei tehdä “lisäämällä [kasvin perimään] yksi vaikutuksiltaan tunnettu geeni”. Nykyisen tiedon mukaan yksi geeni voi vaikuttaa eliön lukuisiin ominaisuuksiin. Toivotun uuden piirteen lisäksi kasvi voi siis geenimanipuloinnissa saada monia muita uusia ominaisuuksia, joista osa voi olla vaarallisia. Näitä ei kuitenkaan tiedetä ilman tarkkoja tutkimuksia, joita siis ei poliittisista ja taloudellisista syistä tehdä. Sitä paitsi geenimanipulointi muistuttaa käytännössä sitä, että taloa remontoitaisiin ampumalla siihen tykillä uusia tiiliä: manipuloitaessa geenistö vaurioituu usein pahoin, mistä voi olla seurauksena vakavia terveysvaikutuksia.

Toisin kuin Pitkänen väittää, riski siirtogeenien karkaamisesta luontoon ei ole vain teoreettinen: geenimanipuloitujen kasvien geenien on havaittu käytännössä siirtyneen luonnonkasveihin. Esimerkiksi tutkijat ovat todenneet EU:n hyväksymän geenirapsin lisägeenin siirtyvän luonnossa kasvavaan peltokaaliin. Kanadassa geenirapsi on saastuttanut käytännöllisesti katsoen kaikki rapsiviljelykset. Kyseisen lajikkeen omistava Monsanto-yhtiö perii nyt suuria korvauksia viljelijöiltä, joiden pellolle geeni on tullut vastoin heidän tahtoaan siitepölyn mukana.

Pitkänen uskottelee myös, että geenimanipulointi auttaa aliravitsemuksen vähentämisessä ruoan tuotantoa lisäämällä. Geenimanipuloitujen lajikkeiden viljelystä saadut huonot kokemukset eivät viittaa siihen, että tuotanto näin kasvaisi. Sitä paitsi maailman nälkä ei johdu ruoan puutteesta vaan siitä, ettei olemassa oleva ruoka valtasuhteiden takia päädy köyhien pöytään. Geeniteknologia voi pahentaa tätä tilannetta, sillä se keskittää valtaa entistä enemmän suurten yhtiöiden käsiin. Ne ovat kiinnostuneita geeniteknologiasta nimenomaan siksi, että ne sen avulla voivat helpommin patentoida kasvilajikkeet. Näin yhtiöt pystyvät kontrolloimaan paremmin ruoantuotantoa ja johtamaan suuremman osan siihen liittyvistä rahavirroista itselleen.

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info/)

21.6.2004