Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Kalevassa 9.10.2014 ja lyhentämättömänä Rauhanpuolustajat-lehden numerossa 5/2014. Se ilmestyi ruotsiksi Fredspostenin numerossa 2/2015. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Fennovoiman ydinvoimalahankkeen kytkökset ydinaseisiin

Siamilaiset kaksoset

Atomipommiyhtiö Rosatom

Ydinaseita rikollisille

Siviilisuoja ydinaseohjelmille



Ydinvoiman rauhanomainen ja sotilaallinen käyttö ovat aina lukuisilla tavoilla yhteydessä toisiinsa. Fennovoiman kohdalla yhteydet ovat erityisen tiiviit, koska ydinvoimala aiotaan hankkia Rosatomilta, jonka keskeinen tehtävä on Venäjän ydinaseiden ylläpito ja kehittäminen.

Siamilaiset kaksoset

Ydinvoima ja ydinaseet ovat teknologisesti ja historiallisesti niin lähellä toisiaan, että niitä on hyvällä syyllä kutsuttu siamilaisiksi kaksosiksi. Ne perustuvat samaan luonnonilmiöön: raskaiden atomiydinten halkeamiseen eli fissioon. Myös vetypommeissa tapahtuva fuusioreaktio saadaan alkuun tavallisen atomipommin fissioon perustuvalla räjähdyksellä.

Ydinvoimaloissa ja ydinaseissa halkeavat samat aineet: uraani ja plutonium. Lähes kaikki nykyiset ydinvoimalat käyttävät väkevöityä uraania. Kun ydinpolttoainetta valmistavien väkevöintilaitosten prosessia jatketaan, saadaan pommikelpoista uraania. Toisaalta kaikki nykyiset ydinvoimalat tuottavat plutoniumia, joka muusta korkea-aktiivisesta jätteestä erotettuna kelpaa pommeihin.

Nykyinen ydinvoimalateknologia on monia yksityiskohtia myöten syntynyt ydinaseohjelmien sivutuotteena. Ensimmäiset ydinreaktorit rakennettiin tuottamaan plutoniumia pommeihin. Toisaalta ensimmäiset sähköä tuottavat ydinvoimalat liikuttivat ydinaseilla varustettuja sukellusveneitä. Nämä kaksi käyttötarkoitusta ovat määränneet kaupallisesti käytetyn ydinteknologian luonteen.

Grafiittihidasteiset reaktorit, jollainen oli muun muassa surullisen kuuluisassa Tshernobylin voimalassa, ovat peräisin plutoniumtuotannosta. Painevesireaktorit, jollaista Fennovoima on tilaamassa ja jollainen oli muun muassa Harrisburgin onnettomuusvoimalassa, on alun perin suunniteltu sukellusveneisiin. Koska tilaa oli vähän, oli pakko kehittää reaktori, jonka tehotiheys oli poikkeuksellisen suuri.

Pelkkä ydinvoimala ei kuitenkaan riitä ydinsähkön tuottamiseen. Se on vain yksi lenkki monimutkaisessa ydinvoiman tuotantoketjussa, johon kuuluu myös uraanikaivoksia, uraaninrikastuslaitoksia, uraanin konvertointitehtaita, väkevöintilaitoksia, polttoainetehtaita ja käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelylaitoksia. Näitä kaikkia voidaan käyttää ja useissa tapauksissa myös käytetään ydinaseiden tuotantoon.

Atomipommiyhtiö Rosatom

Se, että Rosatom rakentaisi ja osittain omistaisi Pyhäjoelle suunnitellun ydinvoimalan, tekee ydinasekytkennästä erityisen vahvan. Rosatom ei ole mikään tavanomainen yhtiö, vaan kiinteä osa Venäjän valtiokoneistoa. Sen keskeinen tehtävä on ydinaseiden valmistaminen ja ylläpito. Se huolehtii myös Venäjän laivaston ydinsukellusveneistä. Venäjällä on ydinasevarustelua tutkivien organisaatioiden mukaan lukumääräisesti vielä enemmän ydinaseita kuin Yhdysvalloilla: kaikkiaan noin 8000. Samaten ydinpommiaineiden varastot ovat maailman suurimmat: 695 000 kg korkealle rikastettua uraania ja 178 000 kg plutoniumia. Pommin valmistamiseen tarvitaan vain 8-25 kg halkeamiskelpoista ainetta.

Rosatomin siviili- ja sotilaallinen tuotanto menevät paljolti päällekkäin. Sitä kuvastaa se, että ydinpolttoainekierron laitokset sijaitsevat paljolti edelleen ulkomaalaisilta suljetuissa kaupungeissa. Esimerkiksi Venäjän neljästä uraanin väkevöintilaitoksesta kolme on suljetuissa kaupungeissa: Jekaterinburgin lähellä Novo-Uralskissa, Krasnojarskin lähellä Zelenogorskissa ja Tomskin lähellä Severskissä. Molemmat Rosatomin jälleenkäsittelylaitokset ovat suljetuissa kaupungeissa: Tsheljabinskin lähellä olevassa Ozerskissa ja Krasnojarskin lähellä sijaitsevassa Zheleznogorskissa. Näissä kaupungeissa on myös Venäjän ydinasekompleksiin liittyvää toimintaa.

Venäjän valtavan ydinarsenaalin ylläpito on hyvin vaativa tehtävä jo siksi, että ydinaseet vanhenevat ydinfysikaalisten prosessien ja teknisen kehityksen seurauksena. Kaiken lisäksi Bulletin of the Atomic Scientist -lehden mukaan Venäjä on vuoden 2013 alusta lähtien modernisoinut ja kehittänyt voimakkaasti ydinaseistustaan. Tämä kaikki tietenkin maksaa erittäin paljon ja rasittaa Venäjän taloutta. Sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli 2013 jopa suurempi (4,1 %) kuin Yhdysvalloilla (3,8 %).

Tässä tilanteessa ydinvoimaloiden ja niiden tarvitseman polttoaineen viennistä saatava tulot ovat tervetullut lisä Rosatomin budjetissa. Saattaa olla, että Rosatomin pääjohtaja Sergej Kirijenko viittasi tähän keskustellessaan presidentti Putinin kanssa tammikuussa 2014. Kremlin sivuston mukaan hän kertoi: ”Valtion puolustustilauksen täyttämisen lisäksi... laajennamme ydinasekompleksin laitosten lisätoimintoja tarkoituksena työpaikkojen luominen ja palkkojen nosto. Viime vuonna ylimääräisten tilauksien määrä kasvoi 22 %, mikä tarkoittaa sitä, että ydinasekompleksi tuotti 67 miljardia ruplaa (yli 2 miljardia dollaria).” Fennovoimankin ydinvoimala helpottaisi Venäjän ydinaseohjelman rahoitusta. Toisaalta päätös hankkia Rosatomin ydinvoimala mallimaa Suomeen helpottaisi vientiä muihin maihin.

Ydinaseita rikollisille

Venäjän ja muiden nykyisten ydinasevaltioiden atomi- ja vetypommit ovat jo sinänsä hirvittävä uhka, eikä Suomen pitäisi olla mukana niiden tuottamisessa. Lisäksi Venäjän ydinase-ydinvoimakompleksi edistää monella tavoin ydinaseiden leviämistä.

Ydinpommimateriaalien valmistus, kuljetus ja varastointi sekä halkeamiskelpoisen aineen valmistuslaitteiden tuotanto tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia väkivaltaisia keinoja käyttäville ryhmille hankkia plutoniumia tai korkealle rikastettua uraania. Se, että Venäjällä toisin kuin monissa muissa maissa ydinjätteet jälleenkäsitellään ja niistä erotetaan plutonium, lisää pommiaineen leviämisriskiä. Samoin se, että Venäjällä lähes ainoana maana maailmassa on toiminnassa ja rakenteilla hyötöreaktoreita, jotka käyttävät ja tuottavat plutoniumia, kasvattaa mahdollisuuksia plutoniumin joutumisesta vääriin käsiin. Ydinvarkautta helpottavat myös rappeutunut infrastruktuuri ja lahjonnan yleisyys.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n mukaan vuosina 1993-2013 tapahtui 664 ydinpommi- tai muiden radioaktiivisten aineiden varkautta tai katoamista. Kun halkeamiskelpoisia aineita on saatu, alkeellisen mutta aivan riittävän hirvittävän pommin rakentaminen ei ole vaikeaa julkisesti saatavilla olevaa tietoa käyttäen.

Siviilisuoja ydinaseohjelmille

Aseellisten ryhmien lisäksi myös jotkut uudet maat voivat haluta ydinaseita. Niin kauan kuin USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Britannia, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea ja Israel eivät luovu omista ydinaseistaan, tällaisia haluja todennäköisesti on.

Yksi mahdollinen väylä atomipommiin on siviiliydinteknologian hankkiminen. Maalle, jolla on riittävästi ydinvoimaloiden avulla hankittua ydinteknologiaosaamista, aseen valmistaminen on helppoa. Yksinkertaisin tapa on käyttää hyväksi ydinvoimalassa aina syntyvää plutoniumia. Ydinjätteessä normaalisti oleva niin sanottu reaktoriplutoniumkin kelpaa atomipommiin, kuten USA:ssa on kokeellisesti todistettu. Toisaalta kun polttoainesauvat otetaan pois reaktorista tavallista aikaisemmin, saadaan pommimiesten suosimaa aseplutoniumia. Plutoniumin erottaminen kemiallisesti muusta ydinjätteestä ei ole erityisen vaikeaa silloin, kun kyse on vain muutaman kilon hankinnasta ja kun turvallisuudesta ei piitata. Ja miksipä sotaan valmistautuvassa maassa työntekijöiden sairastumisesta välitettäisiin, kun sodassa on joka tapauksessa tarkoitus uhrata suuri joukko ihmisiä.

Esimerkiksi Intia sai plutoniumin ensimmäiseen pommiinsa Kanadan toimittamasta "rauhanomaisesta" koereaktorista. Pakistan valmisti pommin USA:sta, Hollannista ja Britanniasta saadun ”rauhanomaisen” teknologian turvin. Myös Israel ja Pohjois-Korea aloittivat ydinaseohjelmansa siviiliydinteknologian hankkimisella. Samoin teki Etelä-Afrikka, joka tosin onneksi lopetti ydinaseohjelmansa vuonna 1989 ja purki kaikki seitsemän atomipommiaan.

Fennovoiman hanke saattaa siivittää Rosatomin vientiä myös ydinaseita havitteleviin maihin. Suomalainen hyväksymisleima voisi vähentää epäilyksiä hankinnan todellisista syistä. Venäläisistä ydinvoimaloista todennäköisesti kiinnostuneiden maiden joukossa on niitä, joiden hallitukset eivät ainakaan kaikkina aikoina ole hyvissä väleissä USA:n tai alueellisten ydinasevaltioiden kuten Israelin kanssa ja joita siksi houkuttaa hankkia oma ydinase.

Kaiken kaikkiaan siis ydinvoimalan hankkiminen Rosastomilta edistää monin tavoin ydinasevarustelua ja sitä kautta lisää ydinsodan todennäköisyyttä. Virallinen Suomi pitää tätä väitettä täysin perusteettomana samanaikaisesti, kun ollaan huolissaan siitä, että Iran mahdollisesti hankkii ydinaseita rauhanomaisen ydinteknologian avulla. Todellisuudessa väite suomalaisen ydinteknologian yhteydestä ydinaseisiin on aivan yhtä perusteltu kuin se, että öljyn ja kivihiilen käyttö Suomessa edistää ilmastokatastrofia: maailman ydinteknologiajärjestelmä on samanlainen globaali kokonaisuus kuin ilmakehä. Uuden kivihiilivoimalan tuottama hiilidioksidipäästö hukkuisi valtavaan maailmanlaajuiseen kasvihuonekaasuvirtaan, mutta silti Suomi ei aivan oikein aio rakentaa uutta kivihiilivoimalaa: Suomen ”rintamakarkuruus” vaikeuttaisi entisestään ponnisteluja vähentää globaaleja päästöjä. Tilanne on sama ydinvoimalan kohdalla. Fennovoiman hankkeen toteuttaminen on väärään suuntaan ohjaava signaali, joka tekee ydinsodan torjumiseen tähtäävän työn entistä vaikeammaksi.


09.10.14


Lisää kommentti

* Pakollinen tieto
4000
Drag & drop images (max 3)
Powered by Commentics

Comments

No comments yet. Be the first!

Page Top
 
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)