Tämä Olli Tammilehdon  kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 21.10.1994.  Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

EU:n näkymätön yhtiökumppani

- X ehdottaa vuonna 1984 Eurooppa 1990 -ohjelmassaan, että Euroopan yhteisössä pannaan tavara, työvoima ja pääoma liikkumaan rajojen yli talouselämän tahdissa. Seuraavana vuonna EY:n komissio yhtyy ehdotukseen melkein saman sisältöisessä "valkoisessa kirjassaan". Vuonna 1992 suunnitelma toteutuu.

- X vaatii joulukuussa 1984 Puuttuvat yhteydet -julkaisussaan lisää moottoriteitä, -siltoja ja -tunneleita. Suunnitelmaa aletaan toteuttaa tuota pikaa ja toteutumattomat osat kirjataan Maastrichtin sopimukseen.

- X haluaa vuonna 1986 Eurooppa työhön -raportis saan "joustavuutta" työaikoihin, työntekijöiden liikkuvuuteen, erottamissuojaan, työsopimuslakeihin ja minimipalkkoihin sekä suurempia palkkaeroja ja pienempiä yhtiöveroja. Joustavuudesta tulee pian avainsana Euroopan johtajien työretoriikassa. Sitä se on myös joulukuussa 1993 ilmestyneessä EU:n komission valkoisessa kirjassa Kasvu, kilpailukyky ja työllisyys.

- X valittaa vuonna 1989 tutkimuksessaan Koulutus ja Euroopan kilpailukyky, että koulutusjärjestelmä rohkaisee nuoria harjoittamaan kiinnostavia mutta työhön liit tymättömiä opintoja, ja vaatii, että koulujen ja yliopistojen on tuotettava sopivia ihmisresursseja teollisuudelle. Vuonna 1991 EY:n korkeakoulutusta koskeva muistio esittää silmiinpistävän samankaltaisia vaatimuksia.

- X tahtoo syyskuussa 1991 raportissaan Euroopan uudelleen muovaaminen määrätietoista sitoutumista valuuttaunioniin sekä selvää ja yksiselitteistä aikataulua EU:n kansallisten valuuttojen poistamiselle. Tahto toteutuu Maastrichtissa joulukuussa samana vuonna.

Mikä on tämä salaperäinen X, jolla näyttää olevan hämmästyttävä valta EU:n (ja sen edeltäjän EY:n) asioissa? Onko kyseessä Euroopan parlamentti tai jokin muu EU:n elimistä? Vai vaikuttaako Ranska tai jokin muu suurista jäsenvaltioista tällä tavoin?

X ei ole mikään näistä EU- näyttämön tutuista roolihahmoista. Kyse on suomalaisessa keskustelussa lähes tuntemattomasta suuruudesta.

X on ERT eli The European Round Table of Industrialists eli "Euroopan teollisuusmiesten pyöreä pöytä". Pyöreän pöydän ympärillä eivät kokoonnu ketkä tahansa teollisuusjohtajat. ERT:hen kuuluvat vain suurimpien eurooppalaisten ylikansallisten yhtiöiden pääjohtajat tai hallitusten puheenjohtajat. Lu kumäärä on vaihdellut 40 molemmin puolin. "Teollisuusmiesnaiset" on toistaiseksi pidetty ulkopuolella. Herrakerhossa ovat edustettuina mm. seuraavat yhtiöt: Nestlé, Fiat, Krupp, Olivetti, Hoffman-La Roche, ICI, Hoechst, Statoil, Siemens, Ericsson, Daimler-Benz, British Petroleum, Unilever ja Philips. Suomesta "pyöreän pöydän ritareihin" on ollut kunnia kuulua Casimir Ehrnroothin Kymme ne-yhtymästä.

Vuonna 1983 perustetulla ERT ei ole pelkästään pyöreän pöydän istuntojen sarja, vaan se on myös pysyvä organisaa tio, joka harjoittaa ainutlaatuisen tehokasta painostustoimintaa Brysselissä. Sen keskeisillä työntekijöillä on tiiviit puhelin- ja lounastusyhteydet Jacques Delorsiin, Euroopan maiden pääministereihin ja muihin keskeisiin valtaapitäviin.

ERT:n erikoisasema näkyy, kun sitä verrataan muihin Brysse lissä vaikuttamaan pyrkiviin ryhmiin. Esimerkiksi pienteollisuuden etuja valvova ryhmä Eurogroup, joka edustaa 99 % EU:ssa toimivista yrityksistä, saa odottaa viikkoja tavatakseen jotakin Brysselin virkamiestä. European Environmental Bureau ("Euroopan ympäristötoimisto") on onnistu nut tapaamaan kahden vuosikymmenen kuluessa vain kerran EU:n komission puheenjohta jan. Brysselin kansalaisjärjestöjen ja lobbausryhmien keskuudessa ERT:tä pidetäänkin yleisesti osana EU:n valtakoneistoa eikä minään ulkopuolisena painostusryhmänä.

Julkisuudessa on viime vuosina taajaan esitelty EU:n erilaisia valtaelimiä. Miksi ERT on unohdettu. Miksi siitä ei puhuta suomalaisessa EU-keskustelus sa? Miksi se unohtuu helposti myös muiden maiden Eurooppa-puheesta?

Vastausta on ilmeisesti etsittävä meidän "marxismi-leninis mistämme", siitä ideologiasta, joka ohjaa yhteiskunnallista puhettamme ja ajatteluamme. Entisissä neuvosto- ja kansandemokratioissa kommunistijohtajien toiminta oli virallisesti poliittisen arvostelun yläpuolella, sillä yhteiskunnallisen kehityksen objektiiviset lainalaisuudet saattoi löytää marxismi-le ninismin teoriasta, jonka parhaita asiantuntijoita johtajat itse olivat.

Samalla tavoin halutaan meillä rajata politiikka talouden ulkopuolelle. Yhtiöiden johtajat eivät tee politiikkaa, vaikka heidän toimintansa aikaansaamien yhteiskunnallisten mullistusten rinnalla de Gaullen, Kohlin tai Kekkosen saavutukset kalpenevat. Talous"elämän" johtajat tekevät ikään kuin vain taloudellisten ja teknisten välttämättömyyksien sanelemia ratkaisuja, joihin muiden on sopeuduttava.

Yhteisen ideologiamme puitteissa EU:n keskeinen val lankäyttäjä ERT onkin vain asiantuntijaelin, joka ilmoittaa objektiivisen totuuden "hyvinvointia tuottavan" koneiston tarpeista. Suuryhtiöiden etuja pienyritysten, ympäristön ja ihmisten valtaenemmistön kustannuk sella palvelevia hankkeita voivat näin tukea poliitikot, jotka sunnuntaisin puhuvat kauniisti pienyrityksistä, ympäristöstä, sosiaaliturvasta ynnä muusta hyvästä ja oikeasta.

Page Top



Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.
Takaisin Olli Tammileh don kotisivun alkuun