Osoite:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Kalevassa 25.9.2016. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Kasvukerettiläiset koolla Budapestissä


Usko taloudellisen kasvun hyvää tekevään vaikutukseen on aikamme keskeinen opinkappale. Tätä uskoa tunnustavat poliitikot oikealta vasemmalle. Kuitenkin opin epäilijöitä on ollut pitkään. ”Kasvukerettiläisten” ääni voimistui modernin ympäristöliikkeen synnyn myötä 1960-luvun lopulla, mutta se pysyi edelleen marginaalissa.

”Degrowth” eli talouslasku- tai kohtuutalousajattelu alkoi saada selvemmin intellektuaalisen ja yhteiskunnallisen liikkeen piirteitä, kun ensimmäinen kansainvälinen degrowth-konferenssi järjestettiin Pariisissa vuonna 2008. Elo-syyskuun vaihteessa järjestettiin jo viides kansainvälinen degrowth-konferenssi, tällä kertaa Budapestissä. Se merkitsi merkittävää aluevaltausta, sillä ensimmäistä kertaa kokoonnuttiin entisen neuvostoblokin maassa. Viisi päivää kestäneen konferenssin tapahtumapaikkana oli Corvinus-yliopisto eli entinen Karl Marxin talousyliopisto.

Konferenssiin osallistui 600 tutkijaa ja aktivistia ympäri maailmaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta järjestäjät eivät halunneet mammuttikokousta ja rajoittivat osanottajamäärää. Neljän tienoilla iltapäivällä konferenssi levittäytyi kuitenkin kuuteen eri puolilla kaupunkia sijainneeseen tilaan ja avasi ovensa kaikille.

Avajaispäivänä Barcelonan yliopiston ekologisen taloustieteen professori Giorgos Kallis purki myyttiä, jonka mukaan talouskasvu voitaisiin kytkeä irti luonnonvarojen käytön kasvusta. Hän viittasi muun muassa laajaan eri maiden materiaalista ”jalanjälkeä” käsittelevään tutkimukseen, joka vakuuttavasti osoittaa, että talouden ja aineellisen kulutuksen kasvu kulkevat edelleen käsikädessä.

Ilmastokaaoksen ja muiden ekologisten katastrofien estämiseksi talouslasku on välttämätöntä. Kasvun pysähtyminen ja virallisen talouden pieneneminen ilman muita muutoksia merkitsevät kuitenkin työttömyyttä ja eriarvoisuuden kasvua. Siksi degrowth-ajatteluun liittyy voimakkaana vaatimus tasa-arvosta ja demokraattisesta uudelleen jaosta. Tätä solidaarisuustalousajatusta korosti alustuksessaan muun muassa Oregonin yliopiston ympäristö- ja yhteiskuntafilosofian apulaisprofessori Barbara Muraca.

Vähemmän luonnonvaroja kuluttava ja tasa-arvoinen elämäntapa voi monesta kuulostaa ikävystyttävältä. Nykytalous ja -arki kuluttavat kuitenkin myös ihmisiä, mikä ilmenee rasittavana kilpailuna, stressinä ja ympäristöperäisinä sairauksina. Degrowth-tutkijoiden mukaan kohtuutalous voisi vapauttaa meidät tästä riesasta. Monet puhujat viittasivat arjen uudenlaiseen sosiaalisuuteen conviviality-käsitteellä, joka voidaan kääntää leppoisuudeksi tai rattoisuudeksi.

Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella ei juuri käytetä degrowth-termiä, mutta kasvuajattelua kyseenalaistetaan sielläkin. Ecuadorilaisen Simon Bolivar-yliopiston apulaisprofessori Miriam Lang totesi, että Latinalaisessa Amerikassa paljon keskustelua herättänyt buen vivir (hyvä elämä) -ajattelu vastaa paljolti degrowth-ajattelua. Samaa sanoi intialainen intellektuelli ja aktivisti Ashis Khotari Etelä-Aasian liikkeiden viljelemästä swaraj-käsitteestä, joka alun perin on viitannut itsehallintoon.

Köyhissä maissa kasvupolitiikka merkitsee armotonta luonnonvaroja riistävää ”extravismia”, jossa luonnon lisäksi tuhoutuvat maaseudun köyhien elinmahdollisuudet. Caracasissa vaikuttava vasemmistolainen yhteiskuntatieteiden professori Edgardo Lander arvosteli Venezuelan vasemmistohallitusta, joka vain kiihdyttää maaseutua tuhoavaa extravismia samalla kun tekee kaupunkiköyhälistöstä kansalaisten sijasta kuluttajia. Wienin yliopiston professorina toimiva taloustieteilijä Clive Spash uskalsi kyseenalaistaa jopa Kiinan saavutukset köyhyyden poistamisessa: kuten vanhoissa teollisuusmaissa aikoinaan kasvu Kiinassa on perustunut maaseudun köyhien enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseen muuttamiseen kaupunkien proletariaatiksi, jolloin kurjuus ei ole välttämättä vähentynyt.

Köyhyyden, tuskallisen menneisyyden ja poliittista liikkumatilaa rajaavan nykyisyyden kanssa kamppaileva Unkari ei vaikuta kaikkein parhaalta maaperältä kasvukritiikin itämiseen. Konferenssin kuluessa Budapest alkoi kuitenkin näyttää varsin luontevalta paikalta degrowth-kokoontumiselle. Unkarilainen kansainvälisen talouden professori Zoltán Pogátsa kertoi, kuinka viimeisten viiden vuoden kuluessa ihannekuva lännestä ja kapitalismista on alkanut rapistua varsinkin nuorten keskuudessa. On yhä helpompi nähdä yhtäläisyyksiä kasvukiihkoisen reaalisosialismin ja reaalikapitalismin välillä.

Konferenssin viimeisen päivän kävelykatumielenosoituksessa kuljin yhdessä nuoren unkarilaisen taloustieteen opiskelijan kanssa. Hän ei uskonut minkään vakiintuneen puolueen tarjoavan todellista vaihtoehtoa. Hänen poliittinen projektinsa oli tehdä väitöskirjaa kohtuutaloudesta.


26.09.16


Kommentit

Ei vielä kommentoitu.

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)