Osoite:

Tätä Olli Tammilehdon kirjoitusta Helsingin Sanomat ei suostunut julkaisemaan edes lyhennettynä. Se on sen sijaan julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 18.1.05, Kansan Uutisissa 20.1.05 ja lyhennettynä Pohjalaisessa 24.1.05. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Vallankaappaus USA:ssa

Suomessa on käynnissä amerikkalaisvastainen panettelukampanja: ihmiset voivottelevat, kuinka usalaiset saattoivat olla niin tyhmiä, että valitsivat Bushin uudelleen presidentiksi. Mutta mistä oikeastaan tiedämme, että he valitsivat George W:n? Miten voimme olla varmoja, että vaalit olivat rehelliset, kun Bushin hallinto on osoittautunut epärehelliseksi Irakin ja monien muiden kysymysten suhteen?

Vaalivilppiepäilyt heräävät yleensä, kun ovensuukyselyt antavat eri tuloksen kuin varsinaiset vaalit ja kun joiltain äänestysalueilta kertyy enemmän ääniä, kuin siellä on äänestäjiä. Näitä seikkoja käytettiin todisteina esimerkiksi Ukrainan presidentin vaalien epärehellisyydestä.

Ukraina seurasi kuitenkin vain USA:n esimerkkiä. Kahden luotettavana pidetyn mielipidetiedustelufirman vaalipäivänä 2.11. julkaistut ovensuukyselyt ennustivat Kerryn voittavan. Tulosta pidettiin niin luotettavana, että presidentti Bushin avustaja alkoi valmistella häntä tappioon.

Monilla USA:n vaalipiireillä vieraili haamuäänestäjiä, jotka pystyivät äänestämään jättämättä itsestään mitään jälkeä. Esimerkiksi Floridan kuudessa piirikunnassa ääniä annettiin enemmän kuin niissä oli rekisteröityjä äänestäjiä. Yhteensä näistä piirikunnista kertyi haamuääniä 188 885. Kun BlackBoxVoting-järjestön aktivistit vierailivat yhden liikaääniä tuottaneen piirikunnan toimistossa tutkimassa asiaa, heille annettiin ensin väärät äänestyslistaukset. Seuraavana päivänä he löysivät alkuperäiset, selvästi erilaiset listaukset roskalaatikosta.

Lukuisat tutkijat, vaalitarkkailijat, toimittajat ja kuulemistilaisuuksien puhujat ovat raportoineet suuren määrän muita väärinköytöksiä ja omituisuuksia. Ne yhdessä viittaavat siihen, että presidentin vaalit eivät olleet lainkaan rehelliset.

USA:n mustia ja muita vähemmistöjä, jotka useimmiten äänestävät demokraatteja, estettiin monin keinoin käyttämästä kansalaisoikeuttaan. Esimerkiksi vaalin tuloksen ratkaisseessa Ohiossa afroamerikkalaisten ja köyhien asuttamilla alueilla äänestyskoneita oli entistä vähemmän huolimatta odotettavissa olleesta runsaasta osanotosta. Äänestyskoneet makasivat varastoissa tai ne oli siirretty valkoisten alueilla. Niinpä keski- ja yläluokkaiset valkoiset käyttivät äänestykseen korkeintaan 20 minuuttia, mutta mustien oli jonotettava äänestyspaikalle jopa seitsemän tuntia, mikä monille työssäkäyville tai pienten lasten vanhemmille oli täysin mahdotonta.

Köyhien alueille Ohiossa oli jaettu kirjeitä ja julisteita, joissa levitettiin väärää tietoa äänestyspaikoista. Kun he sitten menivät väärälle äänestyspaikalle, heille annettiin normaalin äänestyslipun sijasta “väliaikainen äänestyslippu”. Näillä lipuilla annettuja ääniä ei kuitenkaan lasketa, jos ne on annettu väärässä äänestyspaikassa.

Monilta äänestysalueilta saatiin hyvin omituisia tuloksia. Esimerkiksi yhtaikaa järjestettyjen muiden vaalien ja kansanäänestysten tulokset eivät olleen sopusoinnussa presidentin vaalin kanssa.

Uutta vaaleissa oli se, että noin 30 % äänistä annettiin kosketusruutumonitorilla varustetuilla elektronisillä äänestyskoneilla. Monet äänestäjät kertoivat, että kone väitti heidän äänestäneen Bushia, vaikka he olivat koskettaneet Kerryn nimeä. Jo ennen vaaleja nämä koneet herättivät paljon arvostelua, koska ne eivät jätä äänestyksestä paperitositetta ja koska riippumattomat asiantuntijat eivät ole voineet tarkistaa niiden toimintaa. Hilary Clinton ja monet muut demokraatit ajoivat kongressissa lakia, joka olisi kieltänyt näin epäluotettavat äänestyskoneet. Republikaanit ja osa demokraateista torjuivat kuitenkin esityksen.

Kaksi yhdysvaltalaista yhtiötä, Diebold- ja ES&S, olivat toimittaneet valta osan äänestyskoneista. Nämä yhtiöt olivat valmistaneet myös suurimman osan paperisten vaalilippujen lukemiseen käytetyistä skannereista ja äänestystulosten kokoamiseen tarvittavista taulukointikoneista. Käytännössä Diebold ja ES&S laskivat 80 % äänistä.

Dieboldin pääjohtaja Wally Odell oli huomattava Bushin vaalikampanjan organisoija ja rahoittaja. Vuonna 2003 hän kirjoitti muille Bushin tukijoille kirjeen, jossa hän sanoo: “Olen sitoutunut auttamaan Ohiota luovuttamaan valitsijoidensa äänet Bushille.” Yksi Dieboldin varatoimitusjohtajista, Jeff Dean, on tuomittu takaporttien asettamisesta tuottamiinsa tietokoneohjelmiin ja niiden käytöstä kavalluksiin. Takaporttien avulla ulkopuoliset saattoivat vakoilla hänen asiakkaidensa tietokoneita ja muuttaa niiden tietoja. Dieboldin palkkalistoilla on myös neljä muuta törkeistä rikoksista tuomittua johtajaa ja ohjelmoijaa.

ES&S:n toimitusjohtaja Todd Urosevich ja Dieboldin varatoimitusjohtaja Bob Urosevich ovat veljeksiä. Republikaanisenaattori Chuck Hagel oli aiemmin ES&S:n johtokunnan puheenjohtaja. Hänellä on hyvin läheiset suhteet Bushiin, ja häntä esitettiin jopa varapresidentiksi, kun Cheneyn terveydentilasta ei ollut varmuutta.

USA:n presidentin vaaleja oli seuraamassa monia ulkomaisia vaalitarkkailijoita. Se oli tosin epätavallisen vaikeaa, koska mm. Ohiossa heitä ei päästetty sisään vaalihuoneistoihin. Vaalitarkkailijoiden joukossa oli Euroopan entisten sosialistimaiden kansanedustajia, joille USA on ollut demokratian esikuva. He olivat täysin häkeltyneitä näkemästään ja kuulemastaan. Eräs alabanialainen kansanedustaja kyseli kyselemistään, kuinka tällaista voi tapahtua USA:ssa. Hän sanoi, että mustien äänestämisen estäminen muistuttaa kovasti joidenkin piirien harjoittamaa epädemokraattista taktiikkaa Albaniassa.

USA:n presidentin vaaleista on helposti saatavilla runsaasti kriittistä aineistoa (ks. esim. www.globalresearch.ca, www.miamedia.com/votergate/). Maamme suurin sanomalehti ja useimmat muut tiedotusvälineet ovat katsoneet hyväksi pitää suomalaiset tietämättöminä demokratian rippeidenkin hautaamisesta USA:ssa. Tämä kertonee paljon demokratian tilasta Suomessa.

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)

20.1.2005