Tämä Olli Tammilehdon  kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipidesivulla 15.11.99. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Hallitus edistää ryöstötaloutta WTO:ssa

Seattlessa USA:ssa järjestetään 30.11.-3.12. Maailman kauppajärjestön eli WTO:n ministerikokous. Suomen ääntä käyttävät kokouksessa lähinnä EU:n edustajat, mm. "liitovaltiomme" yleisten asiain neuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi. EU ajaa siellä WTO:n vahvistamista ja sen vallan ulottamista uusille aloille. Unionimme väittää, että WTO-säädösten lisääminen eli niin sanottu kaupan vapauttaminen kasvattaa bruttokansantuotetta. Tätä se kutsuu hyvinvoinniksi. EU:n mukaan taloudellinen toiminta myös tehostuu, minkä puolestaan väitetään edistävän mm. ympäristönsuojelua.

Sen sijaan kolmannen maailman maat sekä lukemattomat ympäri maailmaa tulevat kansalaisjärjestöt ovat vaatimassa Seattlessa WTO-prosessin pysäyttämistä ja kunnollisen arvion tekemistä järjestön tähänastisen toiminnan seurauksista. Niiden mukaan WTO tekee jo nykyisellään suurta vahinkoa ympäristölle sekä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Sen nähdään myös vaikeuttavan ihmisoikeuksien toteuttamista. Vielä pidemmälle menevät sadat tuhannet intialaiset talonpojat ja monet muut kansanliikkeet, jotka ovat marssineet tunnuksella "WTO tappaa, tappakaa WTO".

Mistä johtuvat näin vastakkaiset näkemykset WTO:sta?

EU esittää julkisuuteen tarkoitetuissa papereissaan maailmantalouden kasvun abstraktilla tasolla. Se ei kerro, mitkä siinä varsinaisesti kasvavat, keille koituvat kasvun hedelmät ja keiden tai minkä kustannuksella kasvu tapahtuu. Lisäksi se tekee taloudellisen "liberalisoinnin" viattomaksi monissa maissa viime vuosina koettuihin talouskriiseihin, jolloin kasvun sijasta bruttokansantuote on pienentynyt. Se syyttää näistä päinvastoin liberalisoinnin keskeneräisyyttä.

On kuitenkin syytä tuulettaa pois taloudellisen munkkilatinan savuverhoa ja katsoa EU:n käytännön toimintaa. Tällöin käy selväksi, että WTO:n avulla pyritään lähinnä poistamaan esteitä suurten ylikansallisten yhtiöiden kasvulta. Niiden kasvun hedelmät taas tunnetusti jakautuvat äärimmäisen epätasaisesti sekä maiden sisällä että niiden välillä. Yhtiöiden voitot puolestaan saadaan aikaan heikentämällä palveluja, irtisanomalla työntekijöitä, valtaamalla markkinoita pienyrityksiltä, monopolisoimalla tuotantomenetelmiä, ryöstämällä tuotantoresursseja kolmannen maailman köyhien omavaraistaloudelta, olemalla piittaamatta ihmisoikeuksista, käyttämällä halpoja mutta vaarallisia tuotantomenetelmiä, löysäämällä ympäristönormeja, manipuloimalla ihmisten käsityksiä, kahmimalla valtioiden avulla erilaisia etuoikeuksia ja ulkoistamalla muilla tavoin tuotantokustannuksia valtioiden, ihmisten ja luonnon maksettaviksi.

Se, kuinka olennaista kaikki tämä pahoinvoinnin tuottaminen on EU:n hyvinvoinniksi määrittelemälle yhtiötalouden kasvulle, ilmenee katsottaessa, mihin yhtiöt ovat käyttäneet WTO:ta sen viisivuotisen olemassaolon aikana. Unilever, Siemens, Ericsson, Mitsubishi, Sony, Nissan ja muutamat muut yhtiöt panivat lokakuussa 1998 EU:n ja Japanin yrittämään WTO:n avulla kumota Massachusettsin osavaltion lain, joka tähtää ihmisoikeuksien edistämiseen. Laki kieltää julkiset hankinnat niiltä yhtiöiltä, jotka käyvät kauppaa Myanmarin eli Burman sotilasdiktatuurin kanssa. Japani taas on Daimler-Chryslerin, Fordin ja muiden autoyhtiöiden tulilinjalla "energian järkevän käytön laista", joka vaatii autoilta entistä tehokkaampaa polttoaineen käyttöä. Tässä tapauksessa EU ja USA ovat löytäneet toisensa ja käyvät WTO:n tuella yhdessä Japanin kimppuun.

Chiquita Brands on pannut USA:n heikentämään WTO:n avulla köyhiä banaanin pientuottajia suosivaa politiikkaa, jota EU on harjoittanut. Monsanto on vastaavasti yrittänyt viedä eurooppalaisilta oikeuden saada lihaa, jossa ei ole yhtiön geenimanipuloinnilla tuottamaa kasvuhormonia. USA on myös pitänyt huolta kemian teollisuutensa mahdollisuuksista kerätä voittoja köyhien ja sairaiden kustannuksella. Se on WTO:ta käyttäen pakottanut Intiaa säätämään patenttilain, joka tulee nostamaan mm. lääkkeiden hintaa huomattavasti. Myös Etelä-Afrikan lääkkeiden hintaa alentava lainsäädäntö on vaakalaudalla USA:n WTO-uhkausten takia. Kanada on puolestaan huolehtinut yhtiöidensä eduista käynnistämällä tänä vuonna WTO:ssa prosessin, jolla pyritään saamaan asbestin käytön kieltävä laki kumoon Ranskassa. (Näistä ja muista vastaavista tapauksista enemmän mm. kirjassa Lori Wallach ja Michelle Sforza: Whose Trade Organization? Corporate Globalization and the Erosion of Democracy, Public Citizen 1999.)

Ei siis ihme, että ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä useat kolmannen maailman maat vastustavat ankarasti WTO:n vahvistamista entisestään. Mutta miksi EU Kimmo Sasseineen ja Suomen hallituksineen on toista mieltä? WTO:han rajoittaa voimakkaasti myös EU:n ja Suomen lainsäädäntövaltaa. Ilmeisesti siksi, että valtiot - kuten EU ja Suomi - ovat lyhyen työväen- ja kansanliikekuhertelun jälkeen keskittymässä taas niiden vanhaan perustehtävään eli yhtiöiden, kapitalistien ja muiden eliittien hyvinvoinnista huolehtimiseen. WTO:n tuomat rajoitukset lainsäädäntövaltaan uhkaavat lähinnä tavallisten ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Nämä samat rajoitukset sen sijaan edistävät yhtiöiden hyvinvointia ja talouden "tervehdyttämistä". Korkeiden virkamiesten ja ministereiden on varmasti paljon helpompi samaistua pääjohtajien kuin tavallisten ihmisten huoliin varsinkin, kun näitä vähän päästä tavataan miellyttävien lounaiden yms. merkeissä. Samalla ovet pysyvät auki yhtiöiden hyväpalkkaisiin ja vähätöisiin tehtäviin. Yhtiö- ja valtioherrojen yhteispeliä edistävät myös yhtiöiden painostustoiminnan tuloksena syntyneet EU:n epädemokraattiset rakenteet. Samaan suuntaan vaikuttaa lähes koko puoluekentän läpäisevä liberalisointi-ideologia. Näin kansalaisvaikuttaminen ja demokratiapyrkimykset näyttävät valtaapitävistä järjettömiltä, etäisiltä tai tyystin olemattomilta.

Vihreiden ja muiden ministerien puheilla ympäristön ja ihmisoikeuksien huomioonottamisesta WTO:n ministerikokouksessa ei ole merkitystä niin kauan, kun hallituksen yleislinjana on talouden "liberalisointi". Tästä kokousta valmistelevat, kauppajuridiikan koukerokielen ministereitä monin verroin paremmin hallitsevat suomalaiset ja EU-virkamiehet osaavat kyllä vetää oikeat johtopäätökset. Talousbyrokraateille ei tuota vaikeuksia kirjoittaa sopimuksiin muutamia mitään merkitsemättömiä korulauseita ympäristöstä ja ihmisoikeuksista ilman, että liberalisoinnin reaalitulkintaa suuryhtiöiden etujen edistämisenä vähääkään vaarannetaan.

Aivan toisenlaisesta ajattelusta lähteviä hallituksia - tai peräti kapitalismin ja valtion ylittävää yhteiskuntajärjestelmää - odotellessa, ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin edistäminen jää yhteiskunnallisten liikkeiden tehtäväksi.

Page Top



Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun