Tämä artikkeli täydentää Olli Tammilehdon kirjaan Maailman tilan kootut selitykset (Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, Helsinki 1998). Sitä saa hyvin varustetuista kirjakaupoista. Kirjaa voi myös tilata Rauhanpuolustajien kotisivulta tai  Like Kustannus Oy:n tilauslomakkella tai sähköpostitse osoitteista pulut@kaapeli.fi ja my-kirjamyynti@gaia.pp.sci.fi. Artikkeli on johdanto niihin maailmanlaajuisiin ongelmiin, joiden selitystä kirjassa haetaan. Julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.



Mitä hyvälle tapahtuu?


Lähes päivittäin voi tiedo tusvälineistä lukea ja kuulla onnettomuuksista ja tuhoista, joita tapahtuu ihmisille, luonnolle ja kulttuureille. Runsas sotia, ekologista kriisiä ja köyhiä ihmisryhmiä käsittelevä kirjallisuus täydentää kuvaa. Tässä esitän poimintoja kyseisestä tiedon tulvasta.

Sodat

Kaikista rauhanponnisteluista huolimatta jotkut ihmiset tappavat järjestäytyneesti joukoittain toisia ihmisiä myös näinä päivinä. Jatkuvasti on käynnissä kymmeniä sotia. Aseellisia konflikteja, jotka vaativat vähintään 1000 ihmisen hengen, oli esimerkiksi vuonna 1996 kaikkiaan 27.(1)

Tämän vuosisadan sodissa on kuollut noin 100 miljoonaa ih mistä(2). Sotien lukumäärä on kasvanut selvästi 1940-luvulta lähtien ja tuhoisuus ainakin 1960-luvulta lähtien. Useimpiin niihin suurvallat ovat sekaantuneet tavalla tai toisella, mikä on yleensä ollut omiaan pitkittämään ja laajentamaan konflikte ja. Vuoden 1945 jälkeisissä sodissa on kuollut todennäköisesti yli 20 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa.(3)

Nykyisten sotien uhreista 90 % on siviilejä, kun vielä vuosisadan alussa sodissa kuolleista 90 % oli sotilaita. Pääasiassa juuri sotimisen seurauksena pakolaisten määrä on lisääntynyt nopeasti. Vuonna 1960 1,4 miljoonaa ihmistä oli paennut ulkomaille; vuonna 1993 lukumäärä oli noussut 16,5 miljoonaan. Lisäksi arvioitiin noin 25 miljoonan ihmisen olleen pakkoevakossa omassa maas saan.(4)

Kylmän sodan päättymisestä huolimatta mikä tahansa sota voi nykyisinkin muuttua ydinsodaksi - tosin se on ilmeisesti paljon epätodennäköisempää kuin aikaisemmin. Sota laitoksilla oli vuoden 1995 alussa käytössään ainakin 20 000 ydinkärkeä. Luvattujen supistusten jälkeenkin niitä olisi yli 6 000(5). Kun valtio joutuu lujille sodassa, sillä on houkutus käyttää ydinaseita. Yhä pienempien ydinaseiden kehittäminen helpottaa houkutukselle periksi antamista.

Ydinvoimaloiden ja muun ydinteknologian levittämisellä ja käytöllä on autettu merkittävästi ydinaseiden hankkimista. Yhä useampi maa pystyy halutessaan valmistamaan nopeasti ydinpommeja. Kun yksi osapuoli joutuu alueellisessa sodassa ydinase hyökkäyksen kohteeksi, voi sitä tukeva suurvalta katsoa välttämättömäksi lähettää ydinohjuksensa hyökkääjää kohti.(6)

"Pienikin" ydinselkkaus voi kehittyä oman sisäisen logiikkansa kautta täysimittaiseksi ydinsodaksi: massiivinen hyökkäys tai sen odotus oikeuttaa vielä massiivisemman "vastaiskun" tai koston jne. Ydinhelvetistä ei juuri kukaan selviä hengissä. Harvat sattumalta henkiin jääneet eivät todennäköisesti pidä itseään onnekkaina: luonnossa tapahtuneet tuhot, yhteiskun tien ja kulttuurien häviäminen, ilmaston kylmeneminen, taudit, säteily ja epämuodostuneena syntyvät lapset tekevät elämän sietämättömäksi.(7)

"Mutta eihän kukaan voi aloittaa niin mieletöntä sotaa, eihän se ole kenenkään eikä minkään etujen mukaista!" uskoo moni toiveikkaana. Pitkien, vaikeiden ja tuhoisien sotien on kuitenkin aikaisemminkin pitänyt olla kenraalien ja vallanpitäjien mukaan helppoja ja "siistejä" salamasotia.

Sitä paitsi ydinasevaltioiden päätökset eivät aina välttämättä perustu sodan etujen ja haittojen huolelliseen punnintaan. Selväjärkisyys ei ole päättäjien päällimmäinen piirre keskellä yötä kiih tyvän kriisin painostavina tunteina.

Helvetin avaimien vartijat saavat suurvalloissa tietonsa mahdollisesta hyökkäyksestä monimutkaisen teknisen järjestelmän avulla. Se perustuu satelliittien ja tiedustelulentokoneiden jatkuvasti ottamiin kuviin, jotka analysoidaan ja käsitellään tietokoneiden avulla.

Tekniikka ei koskaan toimi täydellisesti. Esimerkiksi kyseessä oleviin monimutkaisiin tietokoneohjelmiin sisältyy lukuisia virheitä kuten kaikkiin vastaaviin suuriin ohjelmiin.(8)

Ainakin USA:ssa on jo sattunut suuri määrä tietokonevir heistä johtuvia vääriä ydinhyökkäyshälytyksiä. Onneksi ne on ajoissa huomattu vääriksi. Virhehälytykset ovat erityisen vaarallisia kriisitilanteissa: silloin "liipaisin" on herkässä.(9)

Nälkä

Vaikka ihmiskunta on monien lukujen valossa rikkaampi kuin koskaan, aineellinen puute ja kurjuus turmelee ja lyhentää lukemattomien nykyihmisten elämää. Aliravittuja on ainakin 800 miljoonaa, mahdollisesti jopa yli miljardi(10). Arvioiden mukaan nälkä ja siihen liittyvät sairaudet ovat joka vuosi vieneet hengen 10-20 miljoonalta ihmiseltä, joista noin 2/3 on lapsia.(11) Huolimatta kaikesta kehitysavusta Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa nälkä ja kurjuus vain lisääntyivät 80-luvulla ja näin on käymässä myös 90-luvulla(12). Vuoteen 2020 ennustetaan nälkää näkevien lasten määrän edelleen kasvavan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

Elämän perusedellytysten puutteesta kärsivien joukossa on suomalaisiakin: yli 10 000 yksinasujaa ja yli 500 perhettä oli esimerkiksi syksyllä 1995 vailla asuntoa(13). Nälkä ja aliravitsemus koettelevat myös teollisuusmaiden asukkaita. Suomessa Pelastusarmeijan leipäjonot ovat pitkiä. Vuonna 1997 arvioitiin yli 100 000 ihmisen olevan ruoka-avun piirissä. Vuonna 1992 noin 30 miljoonaa yhdysvaltalaista näki kuukausittain nälkää(14). Valtaosa nälkää näkevistä ja suojattomista kanssaihmisistämme on kuitenkin onnistuttu pitämään Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella.

Turmat

Jotkin onnettomuudet ja myrkytykset kuuluvat väistämättä elämään: nisäkäsruumiimme ei tarjoa suojaa esimer kiksi kalliojyrkänteeltä putoamista tai valkoista kärpässientä vastaan. Mutta näitten luonnollisten vaarojen lisäksi myös tekninen kulttuuri uhkaa terveyttämme.

Vaikka autoliikenneonnettomuudet ovat viime aikoina vähentyneet, ne aiheuttavat vuosittain Suomessa noin 500 ihmisen kuoleman ja noin 8 000:n vammautumisen. Koko maailmassa kuolee auto-onnettomuuksissa joka vuosi 200 000 - 500 000 ihmistä ja vammautuu miljoonia.(15) Tämän lisäksi joka päivä monien ihmisten elämä loppuu traagisella tavalla muihin liikenneturmiin sekä sähkö-, kaasu- ja muihin onnettomuuksiin.

Kun yhdessä onnettomuudessa autioituu laaja maa-alue, satoja ihmi siä kuolee tai tuhansia henkilöitä loukkaantuu, puhutaan katastrofista. Niin sanottujen luonnonkatastrofien määrä ja tuhoisuus ovat kasvaneet voimakkaasti 60-luvulta lähtien. Kuivuuden, tulvien, pyörremyrskyjen ja maanjäristysten vuosittain välittömästi tappamien ihmisten määrä oli 60-luvulla noin 19 000; 70-luvulla se oli keskimäärin 120 000. Vastaavasti näistä katastrofeista kärsimään joutuneiden ihmisten määrä kasvoi 26 miljoonasta 44 miljoonaan.(16) 80-luvulla ja 90-luvun alussa luonnonkatastrofien vuosittainen lukumäärä kasvoi edelleen(17).

Myös tekniset järjestelmät aiheuttavat katastrofeja. Näidenkin lukumäärä on kasvanut selvästi 60-luvulta lähtien(18). Esimerkiksi vuonna 1989 Tsheljabinskin lähellä Länsi-Siperiassa räjähti suuri vuotava nestekaasuputki juuri, kun kaksi matkustajajunaa oli sivuuttamassa toisensa putken läheisyydessä. 645 ihmistä kuoli ja saman verran loukkaantui. Ilmeisesti räjähdyksen aiheutti junan pyörästä vuotoon sinkoutunut kipinä.(19)

Kemianteollisuus pitää sisällään valtavaa tuhopo tentiaalia. Intialaisen Bhopalin kaupungin hyönteismyrkkyjä valmistavassa tehtaassa sattui vuonna 1984 onnettomuus, jossa 25 tonnia metyyli-isosyanaattia joutui ympäristöön. Yli 6 000, mahdollisesti jopa yli 10 000 ihmistä kuoli, heistä noin 1 500 onnettomuusyönä. Katastrofi vammautti 200 000-300 000 ihmistä, joista noin 100 000 kärsii vieläkin: joillakin on näkö hämärtynyt, joillakin on vaikea keuhkosairaus, joidenkin maksa, munuaiset, perna, sukuelimet tai immuunijärjestelmä on vahingoittunut, toisilla vuotaa suolisto verta, toiset potevat hermostosairauksia; myös psyykkiset ongelmat ovat yleisiä. Vammautuneita kuolee edelleen keskimäärin yksi päivässä. Tehtaan omisti USA:ssa päämajaansa pitävä Union Carbide -yhtiö, jonka liikevaihto on saman suuruinen kuin Suomen kaikkien kaupunkien budjetit yhteensä.

Julkisuuteen vuotaneen Saksan ympäristöministeriön raportin mukaan yksin läntisessä Saksassa on satoja sellaisia laitoksia, joiden vaarapotentiaali on samaa suuruusluokkaa kuin Bhopalin.(20)

Ydinvoimalassa tapahtuva suuronnettomuus voi autioittaa laajan alueen. Vuonna 1986 Tshernobylin voimalassa sattuneen räjähdyksen seuraukse na evakuoitiin yli puoli miljoonaa ympäristön asukasta - osa vasta 3-4 vuotta onnettomuuden jälkeen. Ainoastaan suotuisten tuulten ansiosta suurin osa 80 kilometrin päässä sijaitsevan Kiovan 2,4 miljoonasta asukkaasta saattoi jäädä koteihinsa. Osa evakuoiduista on sijoitettu asumaan pysyvästi eri puolille entistä Neuvostoliittoa.

Yli viiden miljoonan lähiseutujen asukkaan oli syötävä joditabletteja. Lähes saman verran ihmisiä joutui säännölliseen terveystarkkailuun. Saastuneiden alueiden puhdistamiseen ja muihin jälkiselvittelyihin tarvittiin 800 000 ihmistä. Lähes kaksi kertaa Suomen kaikkia peltoja ja puutarhoja vastaava alue maatalousmaata eli 52 000 km2 saastui vakavasti. Onnettomuudesta vuoteen 2000 mennessä aiheutuvat kustannukset on arvioitu 1,5 biljoonaksi (1 500 miljardiksi) markaksi.

Akuuttiin säteilysairauteen kuoli virallisen tiedon mukaan vain 31 ihmistä - epävirallisten tietojen mukaan monta kertaa enemmän. Määrä on näinkin pieni, koska räjähdys sattui nostamaan suuren osan radioaktiivisuudesta kyllin ylös ja tuulet sattuivat olemaan tarpeeksi voimakkaita kuljettaakseen sen ympäri Eurooppaa.

Maailman terveysjärjestön tutkimuksen mukaan Valko- Venäjän pahiten saastuneella alueella on vuodesta 1991 lähtien todettu vuosittain 100 kilpirauhassyöpää miljoonaa lasta kohden, kun aikaisemmin tähän syöpään sairastui vain yksi lapsi miljoonasta. Onnettomuuden aiheuttamia kilpirauhassyöpiä on vuoteen 1995 men nessä havaittu kaikkiaan yli 600. Pahasti saastuneella alueella vuoden kuluessa onnettomuudesta syntyneillä lapsilla ovat syystä tai toisesta henkinen jälkeenjääneisyys ja käyttäytymishäiriöt tavallista yleisempiä. Ukrainalaisten ja venäläisten tutkimusten mukaan leukemia, muut syövät ja yleinen kuolleisuus ovat selvästi lisääntyneet sekä saastuneen alueen asukkaiden että puhdistustyössä olleiden ihmisten keskuudessa.(21)

Suuri osa onnettomuuden jälkivaikutuksista ilmenee kuitenkin Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän ulkopuolella kaikkialla, minne tuulet sattuivat saastetta kuljettamaan. Esimerkiksi Lounais-Skotlannissa 4,25 miljoonan lampaan kulkua ja teurastusta rajoitettiin radioaktiivisuuden takia. Rajoitukset olivat vielä tammikuussa 1996 voimassa 317 000 lampaan osalta. Onnettomuuden ihmisuhreja on koko maailmassa arvioitu ker tyvän noin 10 000 - joidenkin tutkijoiden mukaan jopa 500 000 - joista suurin osa menehtyy syöpään seuraavien parin vuosikymmenen kuluessa - ilman, että kuolemaa osataan yhdistää Tshernobyliin.(22)

Onnettomuuden synnyttämät säteilyevakot kuuluvat siihen kasvavaan ihmisjoukkoon, joita on alettu kutsua ympäristöpakolaisiksi. Erilaiset onnettomuudet ja ympäristön nopea huononeminen pakottavat ihmiset jättämään kotiseutunsa samalla tavoin kuin sodat ja poliittiset selkkaukset. Ympäristöpakolaisten lu kumäärä on ainakin 10 miljoonaa, ja se kasvaa nopeammin kuin poliittisten pakolaisten määrä.(23)

Myrkyt

Tshernobylin radioaktiivinen cesium ja jodi ovat esimerkkejä lukemattomista syöpää ja muita sairauksia aiheuttavista aineista, joille tekninen järjestelmämme meidät altistaa - huolimatta teollisuusmai den päästörajoituksista, suurista investoinneista puhdistuslaitteisiin ja uusista ympäristöystävällisemmistä teknologioista. Energiantuotanto, tehtaat, liikenne sekä teollisuuselintarvikkeiden, maalien, puhdistusaineiden ja muiden kemikaalien käyttö pitävät huolen siitä, että saamme näitä aineita jatkuvasti suun, nenän ja ihon kautta.

Nykyisin markkinoilla on 70 000 - 100 000 kemikaalia. Joka vuosi tulee tehtaiden prosesseihin yli 5 000 uutta yhdistettä ja myyntiin 200-1 500. Kaikista käytetyistä kemikaaleista vain 10-20 % on sellaisia, joiden myrkyllisyydestä on asianmukaista tietoa.(24) Vain noin 2 500 aineen syöpäriskiä on tutkittu, ja ainoastaan 1 000 aineen kohdalla on olemassa kunnollisia selvityksiä siitä, aiheuttavatko ne syöpää vai eivät. Tutkituista aineista 300 on osoittautunut syöpää aiheuttavaksi. Vuosittain on noin 200-300 yhdistettä testattavana eri puolilla maailmaa sijaitsevissa laboratorioissa niiden syöpäriskin selvittämiseksi. Yhden aineen tutkimiseen menee noin viisi vuotta.(25) Näiden testien lisäksi on joitain teoreettisia perusteita arvioida todennäköisyyttä, että jokin kemikaali aikaansaa syöpää. Silti syöpätietämys jää jatkuvasti jälkeen käyttöön tulevien uusien aineiden virrasta. Erityisesti tämä koskee vähän käytettyjä aineita. Näiden saasteiden takia kenen tahansa elimistössä voi olla "aikapommeja", joiden sytytyslanka palaa hitaasti. Jos elimistö ei saa lankaa sammumaan, puhkeaa syöpä 5-40 vuoden kuluttua.(26)

Monet kemialliset aineet aiheuttavat myös allergioita, hermosto-oireita sekä hengityselin-, munuais-, maksa- ja sydänsairauksia. Ne hei kentävät vastustuskykyämme erilaisia tavallisia tauteja vastaan.(27) Näitä muita vaikutuksia on tutkittu vielä syöpäriskejäkin vähemmän.

Tietämättömyyttä lisää vielä ainei den yhteisvaikutus: elimistöön joutuneen kemikaalijoukon vaikutus voi olla jotain aivan muuta kuin yksittäisten aineiden vaikutusten summa. Koska mahdollisia kemikaaliyhdistelmiä on lähes rajattomasti, yhteisvaikutuksia voidaan tutkia hyvin vähän. Kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa sairauksista ja kuolemantapauksista aiheutuu sivilisaatiomme aiheuttamasta kemiallisesta rasituksesta. Pelkästään tuholaismyrkyt tappavat vuosittain yli 20 000 ihmistä.(28)

Meitä pommittaneiden saasteiden vaikutus ei kuitenkaan pääty kuoltuamme. Radioaktiivinen säteily ja kemialliset aineet vammauttavat myös jälkeläisiämme. Lapsissa ilmenevät syn nynnäiset vauriot voivat johtua joko sukusolujen perintötekijöiden tai sitten hedelmöittyneen munasolun tai kehittyvän sikiön altistumi sesta. Edellisessä tapauksessa saastumisen aiheuttama sairaus saattaa ilmetä vasta useiden sukupolvien päästä.

Valtaosa syöpää aiheuttavista aineista vaikuttaa myös perintötekijöihin(29). Käytössä olevista kemikaaleista vain 5 000-7 000:lle on suoritettu testejä, jotka selvittävät, aiheuttavatko ne perinnöllisiä muutoksia vai eivät. Yli 1 000 on osoittautunut perintötekijöitä muuttaviksi. Nämä kokeet on tehty soluviljelmillä, bakteereilla, hiivoilla tai koe-eläimillä. Se, ettei joku aine aiheuta pe rinnöllisiä muutoksia jollain eliöllä, ei sulje pois sen vaikutusta ihmisen perintötekijöihin.(30)

Yhtä paljon aukkoja, kuin on käsityksissä eri aineiden suoranaisista terveysvaikutuksista, on tiedoissa niiden käyttäytymisestä ja vaikutuksista luonnossa. Biologiset, kemialliset ja geofysikaaliset prosessit muuttavat, yhdistelevät, köyhdyttävät ja rikastavat koko ajan ympäristöön päästettyjä kemikaaleja. Reagoidessaan muiden aineiden kanssa jokin vaaraton aine voi muuttua vahingolliseksi. Pieninä pitoisuuksina luontoon joutunut yhdiste löytyykin jonkin ajan kuluttua rikastuneena joistakin eliöistä tai maapallon elonkehän kohdista. Vanha mutta edelleen ajankohtainen esimerkki on DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyjen rikastuminen ravintoketjus sa(31). Tuoreempi tapaus on freonien kertyminen otsonikerrokseen(32).

Köyhtyvä luonto

Saasteet ja ympäristömuutokset tappavat kaikkien eliölajien yksilöitä. Ne vaikuttavat kuitenkin myös itse lajeihin: lajien sisäinen monimuotoisuus vähenee. Vielä enemmän biodiversiteetti supistuu, kun kokonaiset lajit kuolevat sukupuuttoon.

Elämän jatkumisen kannalta on oleellista, että saman lajin eri yksilöt ovat keskenään perinnöllisesti erilaisia. Esimerkiksi maapallon noin 1 000 muurahaislajin yksilöitä on arvioitu olevan yhteensä noin 10 000 biljoonaa. Kuitenkaan niistä ei löydy kahta geeneiltään täysin samanlaista(33).

Kun joltakin alueelta häviää suuri joukko eläimiä tai kasveja, kyseiset lajit voivat menettää huomattavan osan monimuotoisuudestaan. Lajin köyhtyessä geneettisesti se ei pysty enää yhtä hyvin sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Siksi biologisen monimuotoisuuden kato tekee maapallon elämän haavoittu vammaksi.

Ehkä eniten ovat köyhtyneet juuri ne lajit, joista ihmiset ovat suorimmin riippuvaisia. Tuotannon tehostaminen ja keskittäminen ovat hävittäneet tai saattaneet uhanalaiseksi lukuisia hyötykasvien lajikkeita ja kotieläinten rotuja. Esimerkiksi vuosien 1925 ja 1955 välisenä aikana Kreikan vehnälajikkeista katosi 95 %. Intian 30 000 riisilajiketta on supistumassa 50:een. Kiinassa oli vuonna 1947 käytössä vielä 10 000 vehnälajiketta, mutta 1970-luvulla enää tuhat. USA:ssa 91 % maissilajikkeista, joita käytettiin viime vuosisadalla, on menetetty.(34)

Kun jonkin alueen kasvi- tai eläinlajin kanta tuhoutuu, on usein toivoa saada muualta tilalle saman lajin sellaisia yksilöitä, joiden sopeutumiskyky on riittävä. Yhä useammin tällaista toivoa ei ole: laji tuhoutuu täydellisesti ja lopullisesti.

Sukupuuttoon kuolemista on tapahtunut aina, mutta se on ollut hidasta: tahdin on arvioitu olleen noin yksi laji vuodessa. Nykyisin kuolee joka vuosi varovaistenkin käsitysten mukaan tuhansia eliölajeja sukupuuttoon. Pessimistisimmät asiantuntijat esittävät tuhoutumisnopeudeksi 150 000 lajia vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa neljäsosa kaikista nykyisistä lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavien 30 vuoden aikana.(35)

Biologisen monimuotoisuuden väheneminen liittyy läheisesti ekosysteemien tuhoamiseen: jonkin alueen luonto muutetaan niin perin pohjin, että kaikilta tai lähes kaikilta eliöiltä loppuvat elämisen edellytykset. Metsien laajat avohakkuut tuhoavat ekosysteemejä eri puolilla maailmaa. 80-luvulla trooppisten maiden metsiä hävitettiin 1,6 miljoonaa km2 eli kaikkien Pohjoismaiden ja Saksan yh teistä pinta-alaa vastaava alue. Kaikkein eniten monimuotoisuutta verottaa trooppisten sademetsien hävittäminen. Joka vuosi tuhotaan täysin ainakin 50 000 km2 näitä metsiä(36). Hävitetylle alueelle sopisivat entiset Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit.

Myös koralliriutoilla elää erittäin rikas lajisto, ja nekin ovat tuhoutumassa nopeasti. Tähän vaikuttaa muun muassa liiallinen ja vahingollisia menetelmiä käyttävä kalastus, turismi, rannikkoalueilta valuvat sedimentit ja lannoitteet, öl jypäästöt sekä maapallon ilmakehän muutokset. Jos tuhovauhti jatkuu ny kyisellään, 60 % riutoista häviää 20-40 vuodessa. Niiden mukana kuolee arviolta 170 000 eläin- ja kasvilajia.(37)

Repeävä kehä

Elämän edellytykset eivät ole heikkenemässä vain alueellisesti vaan myös koko maapallolla. Lähes kaikille eliöille on välttämätöntä, että ilmakehän koostu mus, rakenne ja toiminta säilyvät suurin piirtein nykyisellään. Kuitenkin ilmakehä on muuttumassa.

Ylimpien pilvien yläpuolella, 15-30 kilometrin korkeudessa, on ilmakehässä erityisen paljon otsonia. Tämä suojaa elämää ultraviolettisäteilyltä. Suojaava otsonikerros on heikkenemässä. Etelänapamantereen yläpuolella syys-lokakuussa olevan otsonikerroksen on havaittu ohentuneen selvästi vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1995 kerros oli paikoin menettänyt 70 % normaalista paksuudestaan. "Otsoniaukko" laajenee: vuonna 1995 se oli jo Euroopan kokoinen eli kaksi kertaa suurempi kuin edellisenä vuonna. Myös pohjoisen pallonpuoliskon yllä on havaittu mer kittäviä otsonikatoja talvisin. Vuoden 1996 alkukuukausina kato oli 30 %, tilapäisesti jopa 40 %.

Otsonikadon syynä ovat ihmisten ilmakehään päästämät kaasut. Näitä ovat ennen kaikkea puhdistukseen ja jäähdytykseen käytettävät CFC-yhdisteet (kloori-fluori-hiilivedyt) eli freonit ja vastaavat bromiyhdisteet eli halonit, joita on runsaasti sammuttimissa. Lisäksi pieneliöiden torjuntaan käytetyllä metyylibromidilla on merkittävä vaikutus(38). Näiden kaasujen pitoisuus on ollut vähäinen, mutta se on kasvanut jatkuvasti. Ennen teollistumista niitä ei ollut lainkaan ilmassa. Myös lentokoneiden suoraan ylempiin ilmakerroksiin päästämät typen oksidit tuhoavat otsonia.(39)

Otsonikerroksen ohenemisen seurauksena ultraviolettisäteily (tarkemmin UV-B-säteily) lisääntyy. Se aiheuttaa silmäsairauksia ja ihosyöpää ihmisille ja eläimille. Säteily hei kentää vastustuskykyä tarttuvia tauteja vastaan. Ultraviolettipaahde vahingoittaa kasvejakin heikentäen näin satoja. Säteily vaarantaa valtamerten kasviplanktonin eli -keijuston, jota uhkaavat myös monet saasteet. Keijuston vahingoittuminen olisi suuri katastrofi: toisaalta monet tärkeät ravintoketjut alkavat planktonista; toisaalta keijuston yhteyttäminen palauttaa olennaisen osan palamisessa ja eliöiden hengityksessä sitoutuneesta hapesta takaisin ilmaan.(40)

Toinen ilmakehää muuttava ilmiö liittyy kaasuihin, jotka imevät lämpösäteilyä. Ne rajoittavat maapallolta avaruuteen karkaavan lämmön määrää. Jos näitä niin sanottuja kasvihuonekaasuja on liikaa, lämpöä alkaa kertyä ilmakehään normaalia enemmän.

Tärkein kasvihuonekaasuista on hiilidioksidi. Ennen teollistumista sen pitoisuus ilmassa oli keskimäärin 0,0275 %. Vuonna 1992 sitä oli jo lähes kolmannes enemmän, 0,0355 % eli ilmeisesti enemmän kuin kertaakaan viimeisen 160 000 vuoden aikana. Pitoisuus kasvaa koko ajan, 0,4-0,5 % joka vuosi. Muista kasvihuonekaasuista merkittävimpiä ovat mainitut CFC-yhdisteet, halometaanit, metaani ja typpioksiduuli.(41)

Maapallolla on nyt keskimäärin 0,3-0,6 C lämpimämpää kuin sata vuotta sitten - napaseuduilla 2-4 C lämpimämpää. Jäätiköt sulavat ja valtamerien pinta on noussut 10-25 cm. Viisivuotisjakso 1991-1995 ja vuosi 1997 olivat lämpimimmät sitten vuoden 1856, jolloin mittaukset aloitettiin. Tutkijoiden mukaan kes kilämpötila voi nousta 3,5 C seuraavan 100 vuoden kuluessa. Tämä johtaisi suuriin muutoksiin lämmön ja sademäärän jakautumi sessa sekä mannerjäätiköiden suuruudessa. Vaikka kes kilämpötila nousisi, jotkin alueet, esimerkiksi Pohjois-Eurooppa, voisivat kylmetä huomattavasti. Seurauksena tästä kaikesta olisi kuivuutta, tulvia, nälänhätiä, metsien tuhoutumista ja muita katastrofeja. Ihmisten ja useimpien muiden lajien elämä mullistuisi perin poh jin.(42)

Muutamien aineiden vaikutus otsonikerrokseen ja maapallon lämpötilaan on opittu tuntemaan viime vuosikymmeninä. Mutta samaan tapaan kuin terveysvaikutusten kohdalla useimpien "sivilisaatiomme" päästämien aineiden globaaleista vaikutuksista on lähinnä vain tietämättömyyttä. Maapallo on koekaniinina.

Ihmiskunnan ja eliöyhteisöjen tila ja tulevaisuus näyttävät siis synkiltä. Mutta onhan moni asia maailmassa sentään edistynyt huimasti - niin ainakin teollisuusmaissa, tai ainakin "lännessä". Ihmisten hyvinvointi on kasvanut, työt keventyneet ja vapaa-aika lisääntynyt. Näin lohduttaudutaan yleisesti. Tarkemmin ajatellen tämäkään lohtu ei ole itsestään selvä.

Mielen menetys

Modernisaation aineellisista tuloksista nauttivien keskuudessa tyytyväisyyden kokemukset ovat yleisiä. Mutta tavallisia ovat myös mielen löytämisen vaikeudet ja kokemukset elämän tarkoituksettomuudesta(43).

Läntisissä teollisuusmaissa vain noin puolet väestöstä voi puuhata asioita, joita yleisesti kutsutaan työksi(44). Monet heistä ovat tyytyväisiä työhönsä ja ajoittain jopa nauttivat siitä. Palkkatyöstä saatu arvonanto ja kuuluminen työyhteisöön merkitsevät paljon. Kuitenkin miettiessään työtään elämänsä kokonaisuuden ja maailman tilan kannalta näitä onnekkaitakin saattaa kalvaa epäilys työn mielekkyydestä. Useimpien työ vaatii ja kehittää vain pientä osaa heidän kyvyistään. Harva voi vilpittömästi löytää työstään mieltä arvojensa kannalta. On tavallista työskennellä suurissa organisaatioissa, joiden päämääriä ei tarkkaan tiedetä - tai jos tiedetään, ne koetaan niin kaukaisiksi, ettei niistä välitetä.

Sekään, että työn lopullisesta tarkoituksesta välitetään, ei juuri lisää mielekkyyden kokemista. Työorganisaatioiden tavoitteena näyttää yleensä olevan kasvattaa it seään, lisätä pääomaa, tuottaa voittoa tai suoda johtajistolle yhä lisää etuuksia. Näiden päätarkoitusten ohella saavutettavat asiatkaan eivät mieltä ylennä: On vaikea välttyä epäilykseltä, että suurella osalla organisaatiois ta on jotain tekemistä ympäristön pilaamisen, asevarustelun tai nälänhätien kanssa. Samaten voi olla vaikea ylläpitää uskoa siihen, että organisaatioiden tuottamat, kuljettamat tai myymät tavarat ja palvelut ovat niin tarpeellisia ja haitattomia, kuin annetaan ymmärtää.(45)

Mielekkyys voi syntyä siitä, että kaikki työ ja siitä saatava raha ovat välttämättömiä ruoan ja asunnon hankkimiseksi perheelle. Mutta missä nyt on tuo tuhoja ja niiden uhkia kompensoiva edistys? Asunnon ja ruoanhan suurin osa ihmisistä on kyennyt työllään hankkimaan kautta aikojen.

Hyvin monille rikkaiden maiden kansalaisille työnteon tekee tärkeäksi se, että palkka riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Moderni tai postmoderni kulutuselämäntapa saattaa olla kiehtovaa, jännittävää ja hauskaa. Se tarjoaa mahdollisuuksia myös tietynlaiseen luovuuteen. Nämä nautinnot eivät kuitenkaan ole välttämättä missään suhteessa aineelliseen rikkauteen. Ne, jotka onnistuvat kuluttamaan nautinnollisimmin ja luovimmin, eivät useinkaan ole rikkaimpia vaan niitä, joille kirpputorit ja käytettyjen tavaroiden kaupat ovat tuttuja. Sen sijaan rikkainkin kuluttaja voi olla tyytymätön ja haluta aina vain lisää tuloja. Kulutusta on itse asiassa vaikea ylläpitää, jollei koko ajan luoda tyytymättömyyttä.

Chicagon yliopiston tutkimuksen mukaan itsensä "hyvin tyy tyväiseksi" luonnehtivien yhdysvaltalaisten määrä ei ole lisääntynyt vuodesta 1957, vaikka henkilökohtainen kulutus on kaksinkertaistunut; heitä on koko ajan ollut noin kolmasosa väestöstä.(46) Myös kansainvälinen vertailu viittaa siihen, ettei tavaran paljous juuri lisää onnellisuutta. Vuonna 1974 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan tyytyväisyysasteikon keskivälin tienoille sijoittuivat nigerialaiset, filippiiniläiset ja jugoslavialaiset mutta myös japanilaiset, israelilaiset ja länsisaksalaiset. Toisaalta sekä köyhät kuubalaiset että rikkaat yhdysvaltalaiset olivat keskimäärin tyytyväisempiä.(47)

Elämän mielen etsinnässä auttavat paikalliset tai muut osa- ja alakulttuurit. Samalla paikkakunnalla tai kaupunginosassa asuvien tai muusta syystä taajaan tapaavien ihmisten monenlainen kes kinäinen kanssakäyminen arjessa ja juhlassa antaa elämälle merki tystä. Mielen puutetta työssä kompensoi vapaa-aikoina tapahtuva avunanto ja oman kulttuurin luominen. Kulttuurityö ei tarvitse välttämättä instituutteja, vapaa-ajankeskuksia eikä ohjaajia: missä kaksi tai useampi kohtaa, syntyy kieltä, sanontoja, kaskuja, tarinoita ja paljon muuta.

Televisio ja muu massakulttuuri ovat vieneet paikallisilta sekä muilta osakulttuureilta tilaa ja niiden tekemiseltä mieltä: eipä kannata yrittää omaa, kun nuo tuolla ruudun takana näyttävät osaavan "paremmin" - ja paremminhan ne usein osaavatkin(48). Mutta jos kulttuurissa olennaista on tekeminen eikä valmiiden tulosten nautiskelu, on massakulttuuri johtanut menetyksiin. Onneksi kuitenkin myös kulttuurin kuluttaminen voi olla luovaa varsinkin silloin, kun se tapahtuu ryhmässä yhdessä muiden kanssa. Silti jotain jää puuttumaan. Eihän penkkiurheilunkaan kuvitella korvaavan ihmisten omia liikuntaharrastuksia, vaikka ottelujen seuraamiseen liittyy monenlaista myönteistä sosiaalisuutta.

Samalla paikallisten ja osakulttuurien käytännöllinen merkitys on vähentynyt, kun sosiaalipolitiikka ei ole lähtenyt tukemaan keskinäisiä avunantoverkostoja vaan tilalle on luotu keskitettyä köyhäinhoitojärjestelmää. Nyt naapureiden apu koetaan usein ydinperhekodin rauhaa häiritsevänä tunkeilemisena. Ystävällisyyden ja ihmisten paikallisen yhteydenpidon on rikastumisen myötä havaittu yleisesti vähentyneen(49).

Kansalliset kulttuurit ovat kuitenkin tarjonneet mielekästä työtä suhteellisen suurelle vähemmistölle - eliitille, jonka oma tai edeltäjien mielikuvitus on "kansakunnat" itse asiassa luonut(50). Se, mikä on pitkälle tapahtunut paikallisella tasolla, koettelee kuitenkin myös kansallisvaltioiden kulttuureja. Ne jäävät helposti läntisen järjestelmän keskuksissa tuotetun "ohjelmoinnin" alle.

Eurooppalaisessa kulttuurissa on olennaista sen yli 2000-vuotinen - kuviteltu tai todellinen - jatkumo. Tätä ovat ilmentäneet menneiltä vuosisadoilta peräisin olevat rakennukset, muistomerkit ja muut esineet. Nyt nämäkin ovat tuhoutumassa: 40-50 viime vuoden aikana ovat happosateet muuttaneet pölyksi tuhansia tonneja marmoria, kalkkikiveä, pronssia ja rautaa. Jopa maasta esiin kaivamattomat mui naisjäänteet, jotka ovat säilyneet suurin piirtein ehjinä tuhansia vuosia, ovat nyt murenemassa.(51)

Kaikesta huolimatta kansalliset kulttuurit - ja myös yleiseurooppalainen - tarjoavat meille jonkinlaisia suunnistusvälineitä. Paljon vaikeampaa on niiden ihmisten löytää mieltä elämäänsä, joiden kulttuuri on lähes kokonaan hävitetty.

Kielten kato

Maailman kulttuurien ja kielten moninaisuus ja siihen sisältyvä rikkaus ovat kaiken aikaa vähenemässä. Esimerkiksi Uralin itäpuolella suomensukuisia kieliä puhuvat hantit ja mansit eli ostjakit ja vogulit ovat ahtaalla: öljyn- ja maakaasuntuotanto tekee perinteisten elinkeinojen harjoittamisen yhä vaikeammaksi; useimmat puhuvat omaa kieltään enää lähinnä vain kan sanperinnetilaisuuksissa.(52)

Maapallolla on nykyisin 3 000-5 000 kansaa tai etnistä ryhmää(53), jotka puhuvat noin 6 000 eri kieltä. Kulttuureita ja kieliä tuhoutuu kaiken aikaa, mutta kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka nopeasti. Yhden arvion mukaan 50-luvulta lähtien on kuollut noin 50 kieltä joka vuosi. Puolet maailman kielistä on tuomittu kuolemaan seuraavien 75-100 vuoden kuluessa, koska niitä puhuvia lapsia ei enää ole. Jäljelle jäävistä valtaosa on uhanalaisia. Esimerkiksi nykyisen USA:n ja Kanadan alueella puhuttiin ennen valloitusta yli 400:aa kieltä. Nyt intiaanikielistä on jäljellä noin 200, ja niistäkin useimmat ovat uhanalaisia. Käytännön merki tystä on vain noin 50 kielellä. Brasilian Amazonin alueella eli viisi vuosisataa sitten 230 intiaanikansaa. Tähän mennessä niistä on tuhottu puolet.

Jokaisen kielen mukana katoaa ainutlaatuinen tapa ajatella ja nähdä maailmaa. Samalla häviää valtava määrä eri koistietoja ja kokemuksia.(54)

Useimpien kansojen kulttuuri liittyy konkreettiseen paikkaan ja sen luontoon. "Primitiivisen" kansan asuinalueen metsien tai muun fyysisen ympäristön turmeleminen vastaa suunnilleen sivilisaation kirjastojen tuhoamista. Siksi ympäristötuho ja kulttuurien kato etenevät yhdessä.

Kaikki hyvin sittenkin?

Tätä tuhojen luettelointia voisi jatkaa vielä pitkään. Tilanne näyttää siis pahalta. Mutta miten on mahdollista, että on niitä, jotka väittävät tutkineensa maailman tilaa eivätkä kuitenkaan ole huolissaan? Joidenkin optimismi perustuu ratkaisuihin, jotka he uskovat löytäneensä maailman ongelmiin. On myös kirjoittajia, jotka pitävät itse ongelmia edellä esitettyä ratkaisevasti vähäisempinä(55). Useat heistä eivät juuri vaivaudu perustelemaan kantaansa vaan tyytyvät saattamaan ongelmista huolestuneet epäilyttävään valoon. Monasti silloinkin, kun perusteluja esitetään, sanoman läpimeno ei johdu ainakaan niiden painavuudesta(56).

Ongelmia analyyttisemmin vähättelevät ovat viitanneet yhdysvaltalaisen sotastrategin ja tulevaisuudentutkijan Herman Kahnin ja hänen työnsä jatkajan Julian Simonin näkemyksiin(57). Heidän ja vastaavalla tavalla ajattelevien kirjoittelua vaivaavat yleensä seuraavat puutteet:

* Käsitellään vain osaa tuhoilmiöistä. Esi merkiksi kulttuurien tuhoutumiseen ei juuri kukaan optimistinen tulevaisuuden tutkija viittaa.(58)

* Uskotaan, että tuhoutumissuuntaukset kääntyvät väistämättä riittävän ajoissa teknologian kehittymisen ansiosta tai jostain muusta syystä. Väistämättömyys asioissa, jotka näyttäisivät riippuvan ainakin osittain ihmisten teoista, on hyvin kyseenalainen. Toisaalta lukemattomille ihmisille ja lajeille sekä monille kansoille nyt on jo liian myöhäistä.

* Verrataan toisaalta nykyistä ja toisaalta sata vuotta sitten Euroopan ja Pohjois-Amerikan teollistuneilla alueilla vallinnutta tilannetta. Se, että tietyt ongelmat ovat yhdellä alueella vähentyneet, ei kerro mitään yleismaailmallisesta suuntauksesta.

* Tarkastellaan vain muutamia saasteita tai saastumisen tunnuslukuja, joiden suuruuden havaitaan jollain alueella laskeneen(59). Esimerkiksi ilman rikkidioksidipitoisuus on monissa teollisuusmaiden kaupungeissa onneksi vähentynyt. Kaikista saasteista, joille asukkaat altistuvat, ei ole vastaavaa tilastoa - saatikka niistä saasteista, joille kaupunkien toiminta altistaa ulkopuoliset ihmiset ja luontokappaleet. Lisäksi rikkidioksidivähennys ei koske kolmannen maailman(60) suurkaupunkeja(61).

* Kiinnitetään päähuomio hyvän koko naismäärään eikä sen jakautumiseen ihmisten kesken. Esimerkiksi maailman nälkää vähätellään viittaamalla ruoan tuotantoon tai peltopinta-aloi hin(62). Kuitenkaan ruoan tai muun hyvän määrä ei auta, ellei se saavuta niitä, jotka sitä todella tarvitsevat.

* Ajatellaan lukuarvoja koskevan epävarmuuden tarkoittavan sitä, että kyseessä olevaa asiaa ei ole tai sen merkitys on vähäinen(63). Esimerkiksi siitä, että eliölajien tuhoutumisnopeutta koskevat tiedot ovat hyvin epätarkkoja, päätellään, ettei mitään tarvetta lajien pelastamiseksi ole - korkeintaan on käynnistettävä uusia tutkimuksia(64). Kuitenkin alimmat mahdolliset lukuarvotkin oikeuttavat usein huolestumisen.

Toisaalta, jos "epävarmuusalue ulottuu nollaan" eli epävarmuus on niin suurta, että ilmiön olemassaolokin on kyseenalainen, on harkittava, mitä seurauksia erityyppisistä erehdyksistä on: 1) siitä, että uskotaan ilmiön olemassaoloon, vaikka sitä ei ole, tai 2) siitä, ettei uskota, vaikka ilmiö on.

Ensimmäisen tyypin erehdyksen seurauksena yleensä vain jotkin yhtiöt tai muut organisaatiot hukkaavat rahaansa. Toisen tyypin erehdys sen sijaan johtaa useimmiten sellaisten todella tärkeiden asioiden menetykseen, joiden arvoa ei rahassa voi mitata: menetetään eliölajeja ja kulttuureja, joita ei koskaan enää saada takaisin - pahimmassa tapauksessa maapallosta tehdään kelvoton paikka ihmiselle ja kaikille hänen sisarlajeilleen.
 
 

Aistien anastus

Se, että edellä maailman tilaa kuvattaessa on ollut pakko viitata tutkimuksiin, niiden kritiikkiin ja kritiikin kritiikkiin, tuo esiin vielä yhden suuren ongelman: tietomme ovat välillisiä; aistimme kertovat yhä vähemmän siitä, millaisia uhkia ympärillämme on. Monet teknologiat tuottavat vaaratekijöitä, joita emme ollenkaan havaitse. Aistimme on "pakkoluovutettu", kuten asian ilmaisee saksalainen sosiologi Ulrich Beck. Olemme riippuvaisia asiantuntijoiden ilmoituksista(65). Mutta usein tutkijatkaan eivät tiedä riskin suuruutta ja jos tietävät eivät voi tai halua kertoa sitä: suuri osa tutkijoista työskentelee ase- tai myrkkyprojekteissa tai ympäristöä ja ihmisiä tuhoavien laitosten palveluksessa(66).

Selvin esimerkki on radioaktiivinen säteily: emme näe, kuule, haista, maista tai tunne sitä. Silti parastaikaa voimme altistua kuolettavalle säteilyannokselle. Halvimmat jossain määrin käyttökelpoiset säteilymittarit maksavat noin 2 000 markkaa, mutta nekin paljastavat vain osan mahdollisesta säteilyaltistuksestamme. Kunnollinen laitteisto maksaa satoja tuhansia.(67) Niitä on vain viranomaisilla, rajavartioilla, armeijalla, voimayhtiöillä ja joillain yliopistoilla. Mutta mittaustulosten saaminenkaan ei yleensä auta: niiden tulkitsemisessa olemme asiantuntijoiden armoilla. Ja tutkijat eivät ole alkuunkaan yksimielisiä siitä, kuinka vaarallisia pienet säteilyannokset ovat ihmisille(68).

Alituinen epävarmuus on seuranamme. 


Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Kirjallisuusluettelo

Accidental Nuclear War. toim. Paul Smoker & Morris Bradley, Current Research on Peace and Violence -lehden erikoisnumero (nro 1-2), Tampere, 1988

Ahmavaara, Yrjö: Esseitä tästä ajasta. WSOY, Porvoo, 1987

Aipin, Yeremei: Not by oil alone. IWGIA Newsletter, Nro 57, May,137-143, 1989

Anderson, Benedict: Imagined Communities, Ref lections on the Origin and Spread of Nationalism. Verso, Lontoo, 1991[1983]

Beck, Ulrich: Risikogesellschaft, Auf dem Weg in eine andere Moderne. Suhrkamp, Frankfurt am Main, 1986

Beck, Ulrich: Antropologinen shokki. Kult tuurivihkot, 5-6,62--71, 1988a

Beckerman, Wilfred: Small is stupid, Blowing the whistle on the greens. Duckworth, Lontoo, 1995

Bent, Katrina: Puhtaan maakaasun likaiset juu ret. Vihreä Lanka, 6.10., 1989a

Bent, Katrina: "Nenets vaeltaa maan päällä kevyesti kuin tuuli". Vihreä Lanka, 13.10.,9, 1989b

Berninger, Kati & Risto Willamo: Ympäristönsuojelun perusteet, YMPS 1.1, osa I, Johdanto ja ympäristöongelmia. Ympäristönsuojelun opetusmoniste nro 1, Helsingin Yliopisto, Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos, Helsinki, 1994

Brown, Lester R.: The Changing World Food Pros pect: The Nineties and Beyond. Worldwatch Paper, No. 85, 1988

Brown, Lester R. & Christopher Flavin: The Earth's Vital signs. State of the World 1988, ss. 3-21, W.W. Norton, New York, 1988

Brown, Lester R. & Hal Kane & David Malin Roodman: Vital signs, The trends that are shaping our future 1994-95. Worldwatch Institute/Earthscan, Lontoo, 1994

Burger, Julian: The Gaia Atlas of First Peoples, A Future for the Indigenous World. Robertson McCarta, Lontoo, 1990

Chernobyl, Ten years on, Radiological and health impact, An appraisal by the NEA Committee on Radiation Protection and Public Health. Nuclear Energy Agency (NEA), OECD, Pariisi, 1996

Damveld, Herman: Chernobyl, 10 years after, the consequences. Chernobyl Papers, Greenpeace International Nuclear Campaign, Nro 4, 1996

Douthwaite, Richard: The Growth Illusion, How economic growth has enriched the few, impoverished the many, and endangered the planet. Green Books, Bideford, 1992

Durning, Alan: Kuinka paljon on tarpeeksi?. Maailman tila 1991, Worldwatch Institute: Raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa, ss. 170-188, Gaudeamus, Helsinki, 1991

Durning, Alan Thein: How much is enough? : the consumer society and the future of the earth. Earthscan, Lontoo, 1992

Easterbrook, Gregg: A moment on the earth, The coming age of environmental optimism. Viking, New York, 1995

Elwert, Georg: Nationalismus und Ethni zität. Kölner Zeitschrift für Soziologie und Sozialpsychologie, Jg. 41:3,440-464, 1989

Epstein, Samuel S.: Profiting from cancer, Vested interests and the Cancer Epidemic. The Ecologist, Vol. 22:5,233-238, 1992

Epävarmuuden aika - Matkalla uuteen, Raportti suomalaisten asenteista 1995. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), Helsinki, 1995

Eurich, Claus: Die Megamaschine, Vom Sturm der Technik auf das Leben und Möglichkeiten des Widerstands. Luchterhand, Darmstadt, 1988

Europe's environment, The Dobíš assessment. toim. David Stanners & Philippe Bourdeau, European Environment Agency/Office for Official Publications of the European Communities, Kööpenhamina, 1995

Flavin, Christopher: Reassessing nuclear power: The fallout from Chernobyl. Worldwatch Paper, Nro 75, 1987

Frankl, Victor E.: Elämän tarkoitusta etsimässä. Otava, Helsinki, 1981

George, Susan: The Debt Boomerang, How Third World Debt Harms Us All. Pluto, Lontoo, 1992 (on suomeksi)

Gerholm, Tor Ragnar & Herman Kahn: Toi veikas tulevaisuus. Taloudellinen Tiedotustoimisto, Helsinki, 1986

Giddens, Anthony: Modernity and Self-Identity, Self and Society in the Late Modern Age. Polity, Cambridge, 1992a[1991]

Giddens, Anthony: Sociology. Polity, Cam bridge, 1992b

Gillberg, Björn O. & Arthur R. Tamplin: Mord med statligt tillstånd, Hur miljöpolitiken förkortar våra liv. Wahlström & Widstrand, Helsingborg, 1988

Gribbin, John: The Hole in the Sky, Man's threat to the ozone layer. Bantam, New York, 1988

Grigg, David: The World Food Problem 1950-1980. Basil Blackwell, Oxford, 1985

Haarman, Harald: Eurooppa on kielten tilk kutäkki. Helsingin Sanomat, 2.7.,B1, 1995

Haimson, Leonie & Michael Oppenheimer & David Wilcove: The way things really are: debunking Rush Limbaugh on the environment. Environmental Defense Fund, New York, 1995

Health consequences of the Chernobyl accident, Results of the IPHECA pilot projects and related national programmes, Summary report. World Health Organisation, Geneve, 1995

Hegge, Hjalmar: Mennesket og Naturen, Natur forståelsen gjennom tidene - med særlig henblikk på vår tids miljøkrise. Universitetsforlaget, Oslo, 1978

Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikka laiset, Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia. Gaudeamus, Helsinki, 1986

Historiska Nyheter (lehti). toim. Annika Richert et al., Statens historiska museum, Livrustkammaren, Nr 39, 1987

Hobsbawm, E.J.: Nations and nationalism since 1780, Programme, myth, reality. Cambridge University Press, Cambridge, 1990 (on suomeksi)

Hoegh-Guldberg, Ove: Mass-bleaching of coral reefs in French Polynesia. Greenpeace International (Internet: ftp://alternatives.com/library/envgair/correef.txt), Amsterdam, 1993

Hunger increasing in a better-fed world. International Agricultural Development, November/December, 24, 1988

Illich, Ivan: Toward a History of Needs. Heyday, Berkeley, 1978 (on osittain suomeksi)

International survey of major losses and catastrophes 1970-1985. Sigma/Swiss Reinsurance Company, 11, 1986

Jacobsen, Jodi L.: Environmental Refugees: A Yardstick of Habitability. Worlwatch Paper, nro 86, 1988

Jardine, Kevin: Finger on the Carbon Pulse, Climate Change and the Boreal Forests. The Ecologist, Vol. 24, nro 6, 220, 1994

Jones, Tara: Corporate killing, Bhopals will happen. Free Association, Lontoo, 1988

Jordens klimat förändras, En analys av hotbild och globala åtgärdesstrategier. Statens offentliga utredningar (Naturvårdsverket Rapport), 96 (4457), 1995

Järventaus, Kaarina: Etelän tuholais myrkky uhkaa otsonikerrosta. Helsingin Sanomat, 9.12., 1995

Karjalainen, Matti: Atk:n pikuvirhe riittää aiheuttamaan mittavan katastrofin. Helsingin Sanomat, 24.6., 1985

Kent, George: The Political Economy of Hun ger. Praeger, New York, 1984

Kiljunen, Kimmo: Kolme maailmaa. Yliopis topaino, Helsinki, 1989

Korten, David C.: When corporations rule the world. Earthscan, Lontoo, 1995 (on suomeksi)

Kriittisinä 90-luvulle, Suomi erilaistuu ja samanlais tuu, EVA-raportti suomalaisten asenteista. EVA, Helsinki, 1989

Kyttälä, Tuula: Kulutus ja hyvinvoin ti, Tutkimus SAK:laiseen ammattiyhdisliikkeeseen kuuluvien työntekijöiden kuluttajapoliittisista asenteista ja ongelmista. SAK & Kuluttajaneuvontaliit to, Helsinki, 1983

Lacoste, Beatrice: Saving our ozone shield. Our Planet, Vol.4:4,4-7, 1992

Lang, Leslie: Mouse or molecule? Mechanism-ba sed toxicology in cancer risk assessment. Environmental Health Perspectives, Vol. 103:4,334-336, 1995

Last warning on climate change, Who wins and who loses in the global greenhouse?. Panos Media Briefing (Lontoo), Nro 18 (February), 1996

Latouche, Serge: In the wake of the affluent society, An exploration of post-development. Zed, Lontoo, 1993[1991]

Lipponen, Paavo: Muutoksen suunta. Kirjayh tymä, Helsinki, 1986

Lovins, Amory B. & L. Hunter Lovins: Ener gy/War: Breaking the Nuclear Link. Friends of the Earth, San Francisco, 1980

Maailman katastrofiraportti 1993. toim. Nick Carter, Suomen Punainen Risti (The International Federation of Red Cross and Red Crescent), Helsinki, 1994[1993]

MacKenzie, Debora: Ozone's future is up in the air. New Scientist, Vol. 148 nro 2008,14-15, 16.12., 1995

Mander, Jerry: In the Absence of the Sacred, The Failure of Technology and the Survival of the Indian Nations. Sierra Club, San Francisco, 1991

Matthews, Samuel W.: Under the Sun. Na tional Geographic, October,66-98, 1990

Mitä kehitysavun jälkeen. toim. Han na Laitinen et al., Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen julkaisusarja, nro 6, 1989

Morehouse, Ward: Unfinished business, Bhopal ten years after. The Ecologist, Vol. 24:5,164-168, 1994

Moring, Kirsikka: Öljyyn hukutetut. Helsingin Sanomien kuukausiliite, 16.9.,52-58, 1995

Myers, Norman: Häviävät kulttuurit. Ympäristö 2000, Maailman muuttuvat kasvot, toim. Sir Edmund Hillary, ss. 162-170, Uusi Suomi Oy, Helsinki, 1984b

Myers, Norman: Tropical deforestation and species extinction. Futures, October,451-463, 1985

Naturkatastrophen und Grosschäden 1987. Sigma/Swiss Reinsurance Company, 1/2, Januar/Februar, 1988

Næss, Arne: Økologi, Samfunn og Livsstil. Universitetsforlaget, Oslo, 1976[1973] (on englanniksi ja ruotsiksi)

Nietschmann, Bernard: Third world war: The glo bal conflict over the rights of indigenous nations. Utne Reader, Novem ber/December,84-91, 1988

One World - Yhteinen maailmamme. toim. UNEP, Kehitysyhteistyön Kumppani, 2 (erikoisliite), 1992

Oppenheimer, Michael & David S. Wilcove & Michael J. Bean: A moment of truth: correcting the scientific errors in Gregg Easterbrook's A moment on the earth. toim. Leonie Haimson & Billy Goodman, Environmental Defense Fund, New York, 1995

Orponen, Pekka: Tietotekniikka ja vahingossa syttyvän ydinsodan vaara. Tiede ja edistys, nro 1,45-51, 1986

Pain, Stephanie: Treasures lost in reef mad ness. New Scientist, February,9, 1996

Passacantando, John & André Carothers: Crisis? What Crisis? The Ozone Backlash. The Ecologist, Vol. 25:1,5-7, 1995

Patterson, Walter C.: The Plutonium Business and the spread of the bomb. Paladin, Lontoo, 1984

Pentikäinen, Juha: Maakaasutuotanto tuhoaa Siperian tundran ja kulttuurit. Yliopisto, nro 26,8-9, 1990

Physician Task Force on Hunger in America: Hun ger in America, The Growing Epidemic. Wesleyan University Press, Middletown, Connecticut, 1985

Pika, A. & B. Prokhorov: Soviet Union: The big problems of small ethnic groups. IWGIA Newsletter, Nro 57,123-136, 1989

Porritt, Jonathan: The olds and the news. Resurgence, Issue 129, July-August, 1988

Poverty and Hunger, Issues and options for food security in developing countries. The World Bank, Washington D.C., 1986

Projekttutorium Gelebte Anthropologie: Öl in Jugrien, Was geht uns das an?. Ökozidjournal, Nro 8(2),50-58, 1994

Prosterman, Roy L.: Mitigation of the intolera ble. Development Forum, April,15, 1986

Pyötsiä, Juha & Pirjo-Liisa Penttilä & Seppo Salminen & Tuula Palmunen: Ko tiympäristön kemialliset vaarat. Weilin+Göös, Espoo, 1985

Rates of rainforest loss. Rainforest Action Network, Internetin www-tiedosto http://www.ran.org, 1995

Reid, W.V.: How many species will there be?. Tropical deforestation and species extinction, toim. T.C. Whitmore & J.A. Sayer, ss. 55-73, Chapman & Hall, Lontoo, 1992

Rekola, Juha: Bhopalin skandaali uudelleen oikeu teen. Kehitysyhteistyön kumppani, nro 1,14-17, 1990

Renner, Michael: Rethinking the Role of the Automobile. Worldwatch Papers, 84, 1988

Report of the World Food Council on the work of its fourteenth session. United Nations General Assembly Official Records: forty-third session, Supplement No. 19, 1988

Richardson, John M. Jr: The Resourceful Earth: optimism and confrontation. Futures, October,464-474, 1985

Sachs, Wolfgang: The Archaeology of the Deve lopment Idea, Six essays. Interculture, Vol. XXIII:4, 1990 (on suomeksi)

Santti, Risto & Rauno Tenovuo: Ympäristön haitat terveydelle, Ajankohtaisia ympäristölääketieteellisiä ongelmia. Otava, Helsinki, 1985

Scitovsky, Tibor: The Joyless Economy, An In quiry into Human Satisfaction and Consumer Dissatisfaction. Oxford University Press, Oxford, 1977

Sexton, Sarah: The Reproductive Hazards of In dustrial Chemicals, The Politics of Protection. The Ecologist, Vol. 23:6, Novem ber/December,212-218, 1993

Shallins, Michael: The Silicon Idol, The micro revolution and its social implications. Oxford University Press, Oxford, 1985[1984]

SIPRI Yearbook 1988, World armament and disarma ment. Stockholm Internatioanl Peace Research Institute/Oxford Universtity Press, Oxford, 1988

SIPRI Yearbook 1995, Armaments, disarmaments and international security. Stockholm Internatioanl Peace Research Institute/Oxford Universtity Press, Oxford, 1995

Sivard, Ruth Leger: World Military and Social Expenditures. World Priorities, Washington D.C., 1985

Suomi etsii itseään, Raportti suomalaisesta mielipideilmastosta 1990. EVA, Helsinki, 1991

Talouden säätely ihmisen ehdoilla, suojelee suojattomia ja edistää kasvua. toim. Giovanni Andrea Cornia, Richard Jolly & Frances Stewart, UNICEF, Helsinki, 1988

Tammilehto, Olli: Ympäristö ja so ta. Sadankomitea, Helsinki, 1980

Tammilehto, Olli: Kestävä kehitys vai yhteiskunnan muodonmuutos?. Tiede ja Edistys (myös interne tissä: http://www.nic.fi/~otammile/lopk-tie.htm), nro 4,304-311, 1990b

Tengwall, Helena: Freonit ja otsonikato. Luonnonsuojelijan ABC-vihkot 1, Uudenmann luonnonsuojelupiiri, Helsinki, 1988

Tenovuo, Rauno: Ympäristöpakolaiset ja luonnon tuhoutuminen. Ympäristö ja aika, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien vuosikirja XX, toim. Vuokko Aromaa et al. ss. 139-149, HYOL ry, Jyväskylä, 1991

The Nuclear Almanack, Confronting the Atom in War and Peace. toim. Faculty Members at the Massachusetts Institute of Technolo gy, Addison-Wesley, Reading, 1984

The Resourceful earth, A response to Global 2000. toim. Julian L. Simon & Herman Kahn, Basil Blackwell, New York, 1984

Thee, Mark: Science and technology: between civilian and military research and development, Armaments and development at variance. Research Paper, United Institute for Disarmament Research, Geneve, Nro 7, 1990

Tiitinen, Virpi & Olavi Lehtinen & Marja-Liisa Ikonen: Tietoja asuntomarkkinoista 1995. Valtion asuntorahasto, Suunnitteluyksikkö, Selvityksiä, nro 1, 1996

Tokar, Brian: The "Wise Use" Backlash, Respon ding to Militant Anti-Environmentalism. The Ecologist, Vol. 25:4,150-156, 1995

Uhka ilmasta (lehti). toim. Siv Dahlin et al., Ympäristöministeriö, Helsinki, 1989

Vakhtin, Nikolai: Native peoples of the Russian far north. Minority Rights Group International, Lontoo, 1992

Vellvé, Renée: The decline of diversity in European agriculture. The Ecologist, Vol. 23:2,64-69, 1993

Vines, Gail: Death of a mother tongue. New Scientist, 6.12.,24-27, 1996

Väyrynen, Raimo: Military R & D as an Aspect of the Arms Race. Current Research on Peace and Violence, Nro 3-4,177-183, 1978

Wachtel, Paul L.: The Poverty of Affluence, A Psychological Portrait of the American Way of Life. The Free Press, New York, 1983

Wahlström, Erik: Miljörisker, På spaning efter en helhetsbild. Schildts, Espoo, 1994 (on suomeksi)

Weir, David: The Bhopal Syndrome, Pesticides, environment and health. Sierra Club, San Francisco, 1987

Weizenbaum, Joseph: Computer Power and Hu man Reason, From Judgement to Calculation. Penguin, Harmondsworth, 1984[1976]

Wijkman, Anders & Lloyd Timberlake: Luon nonkatastrofit - ihmisen vai luonnon työtä?. Suomen Punainen Risti, Helsinki, 1986

World Disasters Report 1995. toim. Nick Cater & Peter Walker, International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies & Martinus Nijhoff Publishers, Geneve & Dordrecht, 1995

World Food Summit, Renewing global commitment to fight hunger. FAO (esite), Rooma, 1996

World Resources 1994-95, A guide to the global environ ment. The World Resources Institute/Oxford University Press, New York, 1994

World Resources 1996-97. The World Resources Institute, Internet: http://www.wri.org/wri/wr-96-97/, New York, 1996

World Status; Chernobyl revisited. Energy Economist, Nro 103, May, 1990

Ydinsodan merkitys. toim. Kaisu Pitkälä & Pirjo H. Mäkelä, Tammi, Helsinki, 1985

Ydinvoiman terveydelliset vaarat, IVOn ympäristötutkimusten kritiikki. toim. Olli Tammilehto, EVY, Helsinki, 1986[1984]

Yhteinen tulevaisuutemme, Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti. Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1988[1987]

Ziegler, Jan: Health risk assessment research: The OTA report. Environmental Health Perspectives, Vol. 101:5,402-406, 1993

Zupka, Dusan: Economic impacts of disas ters. United Nations Office of the Disaster Relief Co-ordinator (artikkelin luonnosmoniste), Geneve, 1987


Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info

Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun


1. http://www.sipri.se/pubs/yb97

2. Viime vuosisadan sodissa "vain" 8,3 miljoonaa (pienimpiä sotia ei ole laskettu mukaan, Giddens 1992b, 345).

3. Sipri 1988, Wijkman & Tim berlake 1986, 13, Kiljunen 1989, George 1992, 139, Helsingin Sanomat 3.1.1989

4. Korten 1995, 20-21, World Disas ters 1995, 108-109

5. SIPRI Yearbook 1995, 327,641, Helsingin Sanomien (13.5.98, C1) mukaan 35 950.

6. SIPRI Yearbook 1995, Lovins & Lovins 1980, Nuclear Almanac 1984, Patterson 1984

7. Ydinsodan merkitys 1985, Nu clear Almanac 1984, Tammilehto 1980

8. Weizenbaum 1984, Shallins 1985, 135, Sivard 1985, 50

9. Yksin vuonna 1980 vir hehälytyksiä oli 2159, joista kolmessa tapauksessa pommittajat olivat jo lähteneet liikkeelle kohti Neuvostoliittoa ja ohjukset oli ajettu pois siiloista laukaisuvalmiiksi; vuoden 1980 jälkeen vastaavia lukuja ei ole julkaistu; Accidental nuclear... 1988, Orponen 1986, Karjalainen 1985, Eurich 1988, 97,234.

10. World Food Summit 1996, One World... 1992, 7, World Resources... 1994, 108, Poverty 1986, Grigg 1985

11. Kent 1984, 26, Prosterman 1986, Godrej 1995, The Hunger Projectin kotisivu: http://www.thp.org. FAO:n mukaan 90-luvulla pelkästään alle viisi vuotiaita lapsia kuoli nälkään joka vuosi lähes 11 miljoonaa: World Food Summit 1996.

12. World Resources... 1994, 108, One World... 1992, 7, Talouden.. 1988, 14, Brown 1988, Report of the World... 1988, Hunger Increasing... 1988, 24, Food Gap Widening... 1997

13. Tiitinen & Lehtinen & Ikonen 1996

14. Physician task force... 1985, Heikka 1997, Hunger at home 1997. 1980- ja 1990-luvun vaihteessa läntisissä teollisuusmaissa oli 80 miljoonaa ihmistä, joiden tulot olivat yhdysvaltalaisen köyhyysrajan (2 200 mk/kk) alapuolella: Human development... 1997,34.

15. Suomen tilastollinen vuosikirja 1995, Helsingin Sanomat 12.11.1995, D3, Renner 1988, 46, Brown & Kane & Roodman 1994, 134; USA:n liikenteen uhreja oli pelkästään vuonna 1993 lähes yhtä paljon kuin 10 vuotta kestäneessä Vietnamin sodassa (mts. 134). EU:ssa liikenteessä kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä (Helsingin Sanomat 13.2.1996, D1).

16. Wijkman & Timberlake 1986, 13-15

17. Maailman katastrofiraportti 1993, 30, One World... 1992, 20, Zupka 1987, International survey... 1986, Naturkatast rophen... 1988; vaikka katastrofien lukumäärä kasvoi edelleen 90-luvulla, uhrien määrän trendi ei ollut enää niin selvästi nouseva (Sigma/Schweizer Rück 2/1994, World Disasters... 1995, 101, Maailman katastrofiraportti 1994)

18. Sigma/Schweizer Rück 2/1994

19. Europe's Environment 1995, 386

20. Morehouse 1994, Weir 1987, 23,185, Yhteinen... 1988, 201, Rekola 1990, Santti & Tenovuo 1985, 177-180, Eurich 1988, 47, Helsingin Sanomat 4.12.1994. Euroopan luonnonsuoje lujärjestöjen yhteistoimintaelimen EEB:n pääsihteeri totesi vuonna 1986, että 10 vuoden aikana Länsi-Saksassa oli sattunut yli 100 suurta kemianteollisuuden onnettomuutta (Jones 1988, 210).

21. Health Consequences... 1995, Chernobyl, Ten... 1996, Damveld 1996, Greenpeacen Tshernobyl-tiedotteet maaliskuu 1996, World Status... 1990, Vaihtoehto Ydinvoimalle 1/1991,12.

22. Chernobyl, Ten... 1996, Green peacen Tshernobyl-tiedotteet maaliskuu 1996, Flavin 1987, Porritt 1988

23. Jacobsen 1988, Tenovuo 1991, 140; World Disasters... 1995, 108

24. Europe's Environment 1995, 373,591, Sexton 1993, 212, Berninger & Willamo 1994, Ziegler 1993, Lang 1995

25. Suullinen tiedonanto: Harri Vainio, työterveyslaitos, helmikuu 1996; ks. myös Santti & Tenovuo 1985, 27-29, Yhteinen... 1988, 32, Our Planet 5/1992,11.

26. Lang 1995, Santti & Teno vuo 1985, 32; elimistöön joutuneet aineet voivat edistää syöpää myös tavoilla, joihin tässä käytetty aikapommi-metafora ei sovi; tietoja syövän lisääntymisestä Yhdysvalloissa ja sen yhteydestä ympäristön saastumiseen (muuhun kuin tupakan aiheuttamaan): Epstein 1992.

27. Santti & Tenovuo 1985, 62-71, ks. myös Pyötsiä et al. 1985

28. Europe's Environment 1995, 379. Ruotsin virallisia kuolinsyytilastoja analysoimalla päädyttiin siihen, että työympäristön saasteet tappavat vuosittain ainakin 7 200 ja muut saasteet ainakin 3 600 ihmistä (Gillberg & Tamplin 1988, 57). Saman suuntaisia tietoja Isosta-Britanniasta ja muista maista: Douthwaite 1992, 113-114. Luonnollisesti toiset tutkijat kiistävät nämä tutkimukset - ks. esim. Wahlström 1994, 91.

29. Santti & Tenovuo 1985, 32

30. Suullinen tiedonanto: Harri Vainio, työterveyslaitos

31. Vuoden 1996 alussa julkisuu teen tulleiden tutkimusten mukaan DDT:tä, PCB:tä ja dioksiineja löytyy edelleen suurina pitoisuuksina myös autioilta saarilta ja sellaisista teollisuusmaista, joissa niiden käyttö on jo aikaa sitten ollut rajoitettua tai kokonaan kielletty. Aineet leviävät ympäri maapalloa tuulten ja merivirtojen mukana. (PANUPS, Pesticide Action Network North America Update Service, 29.3.1996)

32. Tähän palaan vähän tuonnempana 7.

33. Europe's Environment... 1995, 531

34. Berninger & Willamo 1994, 117, Vellvé 1993, Shiva 1997a, 15, FAO:n lehdistötiedote 96/9 http://www.fa o.org/waicent/ois/press%5Fne/presseng/h8f.htm.

35. World Resources 1996, One World... 1992, 14, Development Forum, September-October 1990, Rates of... 1995, Reid 1992; viimeksi mainitun, paljon siteeratun lähteen mukaan tuhoutumisno peus on 1-5 % vuosikymmenessä. Lajien kokonaismäärän arvioi daan olevan noin 14 miljoonaa (Our Planet 5/1996,34, World Resources 1996).

36. World Resources... 1994, 135; useimmissa muissa lähteissä annetaan suurempia tuhoutumisnopeuksia: Yhteinen... 1988, 129, Development Forum, Sept.-Oct. 1990, Vihreä Lanka 5.3.1993, Rates of ... 1995.

37. Pain 1996, Hoegh-Guldberg 1993

38. Metyylibromidi on torjunta-ai ne, jota käytetään runsaasti mm. maaperän, viljasiilojen, kasvisten ja leikkokukkien desinfiointiin. Se on voinut aiheuttaa noin 15 % otsonikadosta. (MacKenzie 1995, Järventaus 1995)

39. Lähteitä tähän ja edelliseen kappaleeseen: Pesticide Action Network North America Updates Service, 8.12.1995, Europe's Environment 1995, 524, Helsingin Sanomat 3.3.1996, C3, 9.12.1995, C7 ja 14.11.1992, World Meteorological Organisationin leh distötiedote 16.9.1995, Brown et. al. 1988, 4,8, Tengwall 1988, Gribbin 1988, Lacoste 1992. Syyskuussa 1987 solmittu Montrealin sopimus ja sitä seuranneet astetta tiukemmat ja laajemmat sopimukset sallivat CFC-yhdisteiden ja metyylibromi din käytön jatkua ainakin kolmannessa maailmassa vielä kymme niä vuosia - niitä vaikutuksiltaan muistuttavien HCFC-yhdisteiden vielä pitempään (mainitut lähteet ja Full of Holes 1995, MacKenzie 1995, Earth First! 21.6.1989,11, Vihreä Lanka 2.8.1990).

40. Ks. esim. Wahlström 1994, 168, Gribbin 1988, 17-21, Tengwall 1988, 15, Berninger, Tapio & Willamo 1996, 120.

41. Jardine 1994, 220, Berninger, Tapio & Willamo 1996, 104, Jordens klimat... 1995. Metaania on nyt 130 % enemmän kuin 150 vuotta sitten.

42. YK:n ympäristöohjelman ja Maailman meteorologisen organisaation internet-sivusto: http://www.gcrio.org/ipcc/ga/cover .html, Last warning... 1996, Rachel's Environment & Health Weekly nro 471, 7.12.1995, Helsingin Sanomat 22.5.1995, C1 ja 5.1.1996, A3, C1, Brown 1988, Matthews 1990, Brown & al. 1988, 16, One World ... 1992, 25. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC), johon kuuluu 2 500 tutkijaa eri puolilta maailmaa, hyväksyi 12.12.1995 virallisesti käsityksen, että ihmisen vaikutus ilmastoon on jo "havaittava". Paneelin mukaan seuraavan 100 vuoden aikana keskilämpötila nousee 1-3,5 C ja meren pinta noin puoli metriä. Tämä merkitsisi mm. ratkaisevasti enemmän kuivuutta ja nälänhätiä sekä kokonaisten metsätyyppien häviämistä ja lajien sukupuuttoon kuolemisen nopeutumista. Tulville ja myrskyille alttiit alueet kaksinkertaistuisivat. (Helsingin Sanomat 13.12.1995, C4, Earthaction Action Alert, November 1995)

43. Mm. Frankl (1981,23) ja Gid densin mukaan (1992a, 9,201-2) henkilökohtaisen elämän tarkoituksetto muuden kokeminen on yleistä nyky-yhteiskunnissa.

44. Esim. vuonna 1994 USA:ssa 47 % (Bulletin of Labour Statistics 4/1995), Suomessa 40 % (Suomen tilastollinen vuosikirja 1995, 331).

45. Esimerkiksi kyselyssä, jossa tutkittiin SAK:laisiin ammattiliittoihin kuuluvien yli miljoonan suomalaisen asenteita, 90,9 % vastaajista oli sitä mieltä, että nykyisin tuotetaan liian paljon tarpeettomia hyödykkeitä. Samalla 61,7 % ei pitänyt mielekkäänä sellaista työtä, jossa joutuu valmistamaan itsestä hyödyttömiltä tuntuvia tuotteita (Kyttälä 1983, 77,80).

46. Durning 1991, Scitovsky 1977, 134-5, Wachtel 1983, 39; samalla tavoin vuonna 1975 tehdyn kyselyn mukaan englantilaisten elämän laatu oli laskenut ja sen odotettiin laskevan huolimatta siitä, että heidän kulutustasonsa oli noussut ja oli edelleen nousemassa (Douthwaite 1992, 9-10). Ks. myös EVAn vuosina 1988-97 teettämiä kyselyjä, joiden mukaan 43-52 % suomalaisista on ollut sitä mieltä, että ihmiset olivat ennen onnellisempia kuin nykyään. Vain 22-28 % oli eri mieltä. (Kriittisinä... 1989, Suomi etsii... 1991, Epävarmuuden... 1995, 101, Menetyksen eväät 1997)

47. Durning 1992, 39; happiness on käännetty tyytyväisyydeksi, koska suomen 'onnellinen' on enemmän kuin 'happy'. Samalla tavoin kysyttäessä 90-luvun alussa, ovatko ihmiset onnellisia, yli 90 % indonesialaisista, filip piiniläisistä, malesialaisista ja hongkongilaisista vastasi myöntävästi, mutta vain 64 % rikkaista japanilaisista piti itseään onnellisena (Helsingin Sanomat 27.5.1993). Tällaiset vertailut ovat tietenkin hyvin epävarmoja, koska eri ihmisille saatikka sitten eri kulttuureissa eläville ja eri kieliä puhuville ihmisille onnellisuus ja tyytyväisyys voivat merkitä eri asioita.

48. Ks. esim. Mander 1991, erit. ss. 103-113

49. Wachtel 1983, 65-71, Durning 1992, 43

50. Ks. Anderson 1991, Hobs bawm 1990 ja myös seuraavassa lukua 14 s. 246-.

51. Uhka ilmasta 1989, Historiska Nyheter 1987

52. Moring 1995, Projekttuto rium... 1994, Burger 1990, 122, Pika & Prokhorov 1989, Aipin 1989 ja 1996, Bent 1989a ja 1989b, Vakhtin 1992, Helsingin Sanomat 24.7.1988 ja 18.1.1989, Vihreä Lanka 8.9.1989, Pentikäinen 1990.

53. Nietschmann 1988

54. Vines 1996, Science Vol. 251, 11.1.1991,159, Sachs 1990, Illich 1978, 7, Atlas of the World's Languages 1994 Helsingin Sanomat 25.5.1994:n mukaan, Haarman 1995; Henriksson 1986, 235, Myers 1984b, 163. Täsmällistä kansojen ja kielten lu kumäärää ei voi koskaan tietää, sillä ne eivät ole tarkkarajaisia: Lähes aina on alueita, joilla kansat ja kielet sekoittuvat. On tulkinnanvaraista, ovatko sekoitukset itsenäisiä vai murteita ja osakulttuureita. Sitä paitsi kieli voi muuttua toiseksi täysin liukuvasti. Esimerkiksi Pohjois-Ghanasta Kaakkois-Beniniin ulottuu vyömäinen alue, jolla puhutaan gur-kieliä. Siellä naapuritaloudet ja naapurikylät ymmärtävät toistensa kieltä ja tuntevat kuuluvansa yhteen tai olevansa samaa kansaa. Alueen kylät liittyvät näin ketjunomaisesti toisiinsa. Kuitenkaan ketjun ääripäiden kylät eivät ymmärrä toistensa kieltä eivätkä tunne olevansa samaa kansaa (Elwert 1989, 443-445).

Vaikka osakulttuureita, murteita ja slangeja myös syntyy kaiken aikaa, tämä ilmiö ei laajuutensa ja monimuotoisuu tensa puolesta pysty mitenkään kompensoimaan sitä kulttuurisen rikkauden menetystä, jota kielten ja kulttuurien kato merkitsee.

55. Esimerkiksi Suomen Heidel berg-yhdistys ja sen puheenjohtaja Kullervo Kuusela (Helsingfors Aftonblad 31.3.1995).

56. USA:n julkisuudessa tällaisia näkemyksiä on esittänyt äärikonservatiivinen radiotoi mittaja Rush Limbaugh (hänen väitteidensä yksityiskohtaista kritiik kiä: Haimson et al 1995) ja ns. Wise Use -liikkeen nimissä esiintyvät CDFE:n (Center for the Defence of Free Enterprise, Vapaan yrittämisen puolustuskeskus) kirjoittajat Ron Arnold ja Alan Gottlieb (Tokar 1995, Passacantando & Carothers 1995). Heidän väitteitään on Suomessa toistanut Mikko Paunio. Yrjö Ahmavaara on leimannut tuhouhki en esille tuojat eskatologisten, lopun aikoja koskevien myyttien ja uusvasemmistolaisen totalitarismin kannattajiksi (Ahmavaara 1987, 187-).

57. Kahniin ovat viitanneet esimer kiksi Paavo Lipponen (Lipponen 1986, 15) ja Suomen teollisuuden Keskusliiton ja Suomen Työnantajien Keskusliiton ylläpitämä Taloudelli nen Tiedotustoimisto (Gerholm & Kahn 1986). Julian Simonin väitteillä ratsastaa mm. Mikko Paunio (ks. esim. Helsingin Sanomat 9.5.1995). Vuonna 1983 kuolleen Kahnin viimeiseksi työksi jäi hänen Simonin kanssa toimittamansa kirja The Resourceful Earth ("Voimavarakas" maa). Sen tilasi alunperin presidentti Reaganin hallinto mutta rahoitti lopulta konservatiivinen Heritage-säätiö. Kirjan 24 kirjoittajasta yksikään ei ole ekologi. (The Resourceful... 1984, ks. myös Richardson 1985) Teoksen kirjoittajia on arvosteltu mm. siitä, että he saavat ongelmat näyttämään vähäisiltä liioittelemalla, käyttämällä vanhentuneita lähteitä, lainaamalla kirjallisuutta harhaanjohtavasti ja käsittämällä sitä syystä tai toisesta väärin (Myers 1985).

USA:ssa herätti vuonna 1995 paljon keskustelua News week-lehden toimittajan Gregg Easterbrookin kirja A Moment on the Earth. Hän väittää siinä ilmaston lämpenemistä, otsonikerroksen ohenemista, lajien katoa ja lähes kaikkia muita yleisesti vakavina pidettyjä ympäristöongelmia vahvasti liioitelluiksi tai olemattomiksi. Easterbrook uskoo, että ihmiskunta edistyy ja maapallon tila paranee. Hän esittää, että "länsimaissa saasteiden aikakausi on melkein lopussa" ja kaikki saasteongelmat on ratkaistu lukijoiden elinaikana ilman mitään merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Hänen mukaansa luonnolla on luontainen kyky vastustaa kaikkea ihmisen pahantekoa. (Easterbrook 1995) Easterbrookin perustelut osoittavat kuitenkin hänen käsittäneen monet keskeiset asiat väärin. Hän sotkee esimerkiksi tavan takaa paikalliset lämpötilat maailmanlaajuisiin keskiarvoihin ja lyhyen aikavälin ilmiöt pitkän tähtäyksen ilmiöihin. Easterbrookin kirja vilisee selviä virheitä, joille ei löydy mitään perusteita. (Yksityiskohtaista kritiikkiä: Oppenheimer et al. 1995)

58. Kahnin, Simonin ja kumppanei den mainittu kirja sivuuttaa myös sodat.

59. Esimerkiksi The Resourceful... 1984, 9-11, kirjan yhteenvedossa; saman kirjan luvussa, jossa käsitellään saastuneisuutta, ei tilanne näytäkään yhtä valoisalta, mts. 454-59

60. 'Kolmas maailma' viittaa hyvin sekalaiseen joukkoon maita, joiden erilaisuus on vain kasvanut sitten 1960-luvun. Tässä sitä käytetään suunnilleen ilmaisun "köyhät Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat" synonyy minä. Koska kolmannen maailman yhteinen anti-imperialismi on murtunut ja koska monet maista ovat nyt "vasta teollistuneita", jotkut kirjoittajat puhuvat "kolmannen maailman lopusta" (esimerkiksi Serge Latouche 1993, 38-39). Joka tapauksessa "kolmas maailma" on parempi käsite kuin "kehitysmaat", sillä jälkimmäinen viittaa siihen, että näiden maiden tulevaisuus voi olla vain meidän nykyisyytemme kopio (ks. esim. Mitä kehitysavun jälkeen 1989 ja Tammilehto 1990b).

61. Tämäkin sel viää The Resourceful... -kirjasta (s. 478), mutta se ei ole vaikuttanut optimistisiin johtopäätöksiin. Vuosina 1970-90 OECD:n ulkopuolisten maiden rikkipäästöt lisääntyivät 48:sta 59 miljoonaan tonniin (One World... 1992, 10).

62. Ks. esim. The Resourceful... 1984, 17-19,68-110

63. Kasvihuoneil miöön liittyvistä epävarmuuksista tällaisen johtopäätöksen tekee Beckerman 1995, 102-3.

64. The Resourceful... 1984, 2,172-182; kritiikkiä Myers 1985, 459.

65. Beck 1988a ja 1986. Osa tästä pakkoluovutuksesta perustuu jo 1600-luvulla syntyneen tiedeuskoisen tieto-opin yleistymiseen. Tämän mukaan vain mitattavat ominaisuudet ovat olemassa - aistikokemuksemme eivät. Monet filosofit ovat myöhemmin hylänneet ko. käsityksen. Ks. Næss 1976, 46-49 ja Hegge 1978, 119-138.

66. Esimerkiksi 70-luvulla arvioi tiin, että puolet kaikista tutkijoista osallistui sotilaalliseen tutkimus- ja kehitystyöhön (Väyrynen 1978). 80-luvun jälkipuoliskolla noin neljännes maailman kaikista tutkimusvaroista käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin (Thee 1990, 12).

67. Vuoden 1996 alussa halvim man Suomen markkinoilta löytyvän luotettavan laitteen hinta oli 1 980 mk. Se ja vastaavat kojeet mittaavat kuitenkin vain gammasäteilyä eivätkä paljasta esimerkiksi sitä, sisältääkö jokin postipaketti plutoniumia. Niinpä Suomen rajavartioilla täytyykin olla vähintään 200 000 markkaa maksava laite alfasäteilyn mittaamiseen. - Suulliset tiedonannot 2.1.1996: toim.joht. Kauko Tanskanen, Kata Electronics Oy, Joensuu ja myynti-insinööri Kari Robertsson, Rados Technology Oy, Turku.

68. Ks. esim. Ydinvoiman ter veydelliset... 1986.