Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus lähetettiin syyskuussa 1997 Helsingin Sanomien yleisönosastolle. Sitä ei kuitenkaan julkaistu. Se ilmestyi keväällä 1998 Maan ystävien jäsentiedotteessa. Uudelleen julkaiseminen jossain muussa lehdessä toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

 Arkipäivän sabotaasi

Viime viikkoina mediamaailmaa ovat täyttäneet jutut vahingonteosta turkistarhoilla. Lisää leveitä otsikoita saatiin Suopon tutkijan väittäessä "ainutlaatuisesta" aineistonsa perusteella, että tekijät löytyvät nuorison vaihtoehtoliikkeistä. Näiden johdossa uskotaan oleva pienen, jopa kahdelta kolmasosaltaan miehistä koostuva klikin. Enemmän reaali- kuin mediamaailmassa elävänä ihmettelen kovasti, mikä näissä asiois sa oikein on uutista. Olettavatko toimittajat, että yleisen käsityksen mukaan vaihtoehtonuoret ovat jotain toista rotua tai jonkun metsästäjäheimon parissa lapsuutensa viettäneitä? Mitä kummallista siinä olisi, jos Suomessa asuvat aktivistit tekisivät asioita juuri siten, kuin tässä yhteiskunnassa on tapana?

 Toimittajien täytyy olla todella paljon vieraantuneita elämänmuodostamme, jolleivat muista miesvoittoisten klikkien johtamien organisaatioiden olevan keskeinen osa suomalaisuutta. Demokratian harjoittaminen muulloin kuin vaalipäivinä ei kerta kaikkiaan sovi yhteiskuntajärjestykseemme.

Myös omaisuuden tuhoaminen on täysin välttämätön osa yhteiskuntamme toimintaa. Miten työtä riittäisi tehtaissa, jolleivat kansalaisemme uskollisesti veisi käyttö- tai korjauskelpoisia tavaroitaan romuttamoihin ja kaatopaikoille? Miten rakennusmiehet saisivat työtä, elleivät yhtiöt panisi maan tasalle vanhoja rötisköjä uusien liiketalojen tieltä?

 Nyt varmaankin herra N. N. väittää, että uutista tässä asiassa on se, että "minkkipojat" ja kettutytöt ovat vahingoittaneet nimenomaan toisten ihmisten omaisuutta ja elinkeinoa. Missä haavemaailmassa N. N. oikein elää!? Haluaako hän esimerkiksi kieltää autoilun? Elämäntapaammehan kuuluu olennaisena osana yksityisautojen käyttö. Jokainen tietää, ettei se suju ilman toisten omaisuuden tärvelemistä. Ei tarvitse edes muistella viimeksi tiellä näkemiään romuautoja. Riittää, kun muistaa viime kesän vihreän puuron lomaosakkeensa tai -elinkeinonsa rannassa. Sitä paitsi kyseessä olevat nuoret ovat vahingoittaneet omaisuuden lisäksi korkeintaan eläimiä. Kuitenkin yhteiskuntamme perustoimintojen ylläpitäminen vaatii myös ihmisuhreja. Mutta jokainen kunnon suomalainen on toki valmis uhraamaan tarvittaessa henkensä suomalaisen elämänmuodon ja yhteiskuntajärjestyksen hyväksi - niin sodan kuin rauhan aikana.

 Tässä vaiheessa luultavasti rouva N. N. haluaa huomauttaa, että olennaista asiassa on salakähmäisyys. "Eläinten vapautusrintamahan" iskee yöllä eikä ilmoittaudu turkistuottajille tai poliisille. Voi hyvä rouva, milloin olette viimeksi saaneet ilmoituksen asuntonne rappausta tai keuhkojenne rakkuloita vahingoittavien aineiden lähettäjiltä? Eihän tällaisista asioista ole tapana pitää melua! Sitä paitsi niitä kansantaloutemme hyväksi maanteillämme hurjastelevia ajoneuvon käyttäjiä, jotka eivät kääriydy katseilta suojaavan peltikuoren sisään, pidetään yleisesti epänormaaleina ja paheksuttavina.

 Mielestäni merkittävä uutinen olisi, jos korpien kätköistä nousisi uusi sukupolvi, joka olisi keksinyt harjoittaa kansalaistottelemattomuutta ja -toimintaa yhtä kierolla tavalla kuin aikoinaan tuo intialainen fakiiri Mohandas Gandhi. Kun vielä sen organisaatiot olisivat yltiödemokraattisia ja -tasa-arvoisia, yhteiskuntajärjestyksemme olisi todella vaarassa. Eläinten vapauttajista sen sijaan varmaankin kasvaa kunnon suomalaisia. Sitä paitsi jo nyt he antavat näinä vaikeina aikoina arvokkaan panoksen elinkeinoelämällemme ja valtiokoneistollemme työllistämällä vartiointiliikkeitä, asekauppiaita sekä rikos- ja suojelupoliisia.


Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info

Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun